"Elämä vuotaa yli, enkä ole huolissani. Tieteellisen maailmankuvan mukaan maailma syntyi kun tyhjiöstä vuosi energiaa yli. Kristittyjen maailma on luotu tyhjiöstä Jumalan ylitsevuotavalla rakkaudella. Elämä on energian vuotamista yli - elämä erittää koko ajan lämpöä. Vaihto ei perustu siihen että saa itse saman tai enemmän takaisin - vaikka vielä yhdestä näkökulmasta olen saanut elämässäni aivan kaiken mitä minulla on."
(Pekka Himanen, "HIMeros", s. 165)
Nörttejä kehotetaan usein "ostamaan elämä". Tällä vihjataan että tietokoneen parissa tai tietokoneen kautta vietetty elämä ei olisi todellista elämää. Tietokonepelejen ja facebookin virtuaalisuutta pidetään abstraktiona joka on arjesta irrallaan ja jota voidaan tätä kautta pitää eskapistisena, todellisuuspakoisena humpuukina.
Usein kun puhutaan virtuaalisuudesta, puhtaan siitä tähän tapaan hieman halveksuvin sävyin. Se viittaa itse asiassa virtuaalisuuden filosofiaan, jota on käsitelty yllättävän vähän. Esimerkiksi uskontokeskustelussa virtuaalisuuden filosofia nousee aika ajoin esiin. Ne voidaan kuvata seuraavanlaisin ideatiivistelmin:
1: Kun naturalistilta vaaditaan selitystä maailman syntyyn törmätään usein kvanttifluktuaation luomiin virtuaalihiukkasiin, tämä nähdään uskovaisen puolelta helposti Platonin sävyin. Eli että virtuaalihiukkanen tarkoittaisi samaa kuin jonkinlainen tekotodellisuus. Tämä heijastaa sitäkin että esimerkiksi tekoälyn tutkimusta pidetään etenkin vanhoillisten teologien mukaan suoranaisena pahuutena. Tämä alakin nähdään jatkumona jossa naturalistin elämä tekoelämä ja sen tekoäly ja tekoruoka ovat pinnallisia ja kalpeita kuin naturalistin oma elämä.
2: Myös naturalistit halveksuvat uskovaisia tavalla joka heijastelee virtuaalisuutta halveksivaa filosofiaa. Heistähän teologit määrittävät meidän elämämme vain virtuaaliseksi elämäksi ; Uskonto sanoo suoraan että ihminen on luomus ja Intelligent Design että ihminen on tekele. Kristinuskon Jumala ja kaikki muut Jumalat vain tehneet todellisuuden ja ihmisetkin saavat elämän Jumalalta ja ilman Jumalaa tällä elämällä ei edes olisi merkitystä. Tämänpuolinen tekoelämä nähdään pinnallisena ja huonona, ja tämä tekoelämä kulutetaan siihen että päästään elämään kunnollista ja oikeaa elämää.
Maailmankuvissa on helppo huomata erot. C. S. Lewis selitti että ihmisellä ei ole sielua vaan ihmisellä on ruumis. Hänestä ihminen oli pohjimmiltaan sielua. Näin tosimaailma on abstraktio ja virtuaalinen pohja. Ateistit (ja jotkut agnostikotkin kuten minä) taas selittävät että ihmisilä on ruumis mutta ei sielua ja että uskonto on jos ei kokonaan niin ainakin suurilta osin abstraktio ja inhimillinen, virtuaalinen, konstruktio. ; ämä heijastaa sitä että näkymä virtuaalisuuteen nähdään molemmissa ohjelmoinnin kielen kautta, mutta hieman eri tavalla. Niissä virtuaalisuusteema on kuitenkin mielipide-eroista huolimatta samantapainen. Niissä on voimakas suorastaan positivismin sävyttämä jako konkreettiseen ja abstraktiin. Maailma on jaoteltu transsendenttiin ja immanenttiin.
Karkeasti ; Virtuaalisuuteen suhtaudutaan siten että sitä leimaa se mistä toisessa näkemyksessä ei pidetä. Vastapuoli ja sen ideat määritellään oman maailmankuvan kautta. Ja tämä ideologisuus kätketään viittaamalla jollakin tavalla virtuaalisuuteen (abstraktion, metafyysisyyden, arjesta kaukana olemisen jne. teemojen kautta)
1: Esimerkiksi kreationistien suosima (virheellinen) termodynamiikkaan vetoaminen on nähtävissä siten että maailma nähdään ylitsevuotavaisena ; Todellisuus, vaikka onkin Jumalan lumus ja heijastelee Jumalan ominaisuuksia on kuitenkin jostain syystä varsin kitsas eikä voisi luoda järjestystä ja toiminnallisuutta tai funktioita ilman Jumalaa. Koska heidän teoriansa ei ole luonnontiedettä se kuvastaa sitä että heidän näkemyksensä immanentista maailmasta jota termodynamiikasta varastettu kieli sitten heijastelee. ; Heille virtuaalisuus on pelkkänä ohjelmoituna ilman Jumalaa on varsin karu.
2: Toisaalta naturalistien suosima näkemys pitää Platonin maailmaa tai transsendenttia Jumalaa ylimaallisena ja turhana. Heille virtuaalisuus on jotain joka vaatii erilläänoloa todellisuudesta. Heille maailma joka syntyy virtuaalihiukkasista on "aito todellisuus" kun taas Jumala on enemmänkin kuin ihmisaivoihin ohjelmoitu tietokonepeli, jolla ei ole vastinetta näiden aivoapparaattien ulkopuolella.
Tässä vaiheessa olisi helppoa jäädä pelkäksi debunkkaajaksi muistuttamaan siitä että tämä strategia on omituinen ; Se on argumenttina hieman kuin jos muinaiseen skandinaaviseen jumalistoon uskovat selittäisivät että miten joku ei muka uskoisi maailmanpuu Yggdrasiliin kun jos kyseistä puuta ei olisi, niin ylinen, alinen ja keskinen maailma romahtaisivat yhteen ja tästä seuraisi maailmanloppu. Tämä olisi kuitenkin varsin alkuun jäämistä.
(Ja koska tämä ei ratkaise Jumalaongelmaa vaan selventää sitä miten virtuaalisuutta lähestytään.) Onkin mielenkiintoista huomata että virtuaalisuus sidotaan sekä transsendenttiin että immanenttiin. Tämä on tietysti luontevaa jos asiaa lähestytään informaation kautta. Se nimittäin tavallaan on jotain joka sanoo että tämänlainen kahtiajako on tavallaan turha. Platonin maailman abstraktit säännöt on helppo nähdä vertauksina tietokoneohjelman algoritmeille. Ja kuitenkin nämä algoritmit vaativat fyysisen tietokoneen toimiakseen. Syy on se, että informaatio on pohjimmiltaan aineessa olevan rakenteen kuvausta. On paitsi aine, myös sen järjestys. Kun maailmassa on useita atomeja, ovat nämä jossain suhteessa toisiinsa. Atomejen tasolla ajatellen atomin voi kuvitella bitiksi ja tällöin usea atomi muodostaa pakosti jonkinlaisen kokonaisuuden jonka kuvaus on informaatiota. Voidaan sanoa että yksi atomi vertautuu informaatioyksikköön (joka ei teknisesti ole bitti koska atomeja on useampia kuin 2 erilaista mutta vertauskuvallisesti se voidaan rinnastaa bittiin) ja niiden yhdessäolo toisiin atomeihin muodostaa bittijonon (joka ei välttämättä ole jono vaan kolmessa ulottuuvuudessa oleva ryväs atomeja, eli tämäkään ei teknisesti ole jono mutta vertauksen tasolla jonoksi rinnastaminen on riittävän kuvaava ymmärrystä parantava karkeistus).
1: Toki bitiksi voidaan valita miltei mikä tahansa relevantiksi valittu näkökulma ; Ja tämän jälkeen voidaan laittaa pienin aineen rakenneyksikkö. Mutta pidän atomitason valinnasta koska sitä kautta vältetään aiheeseen liittyvää mystismiä ja informaatio vertautuu tätä kautta muotoon joka sekin on jotain joka on sekä abstraktia että aina aineen yhteydessä mutta jota ei ole olemassa ilman ainetta. Ainekokonaisuudet ovat informaatiota ja informaatiota ei ole olemassa ilman ainetta. Ne ovat yhteenkietoutuneet käsitteet joiden pakkojako erilleen on juuri se jota vastaan taistelemisessa tällä blogauksella on kysymys. Olipa tämä jakolinja miten relevantti tahansa, olen valinnyt tälle blogaukselle juuri tämän näkökulman.
Tämä virtuaalisuuden halveksunta onkin omituista. Sillä elämmme informaatiokeskeisempää ja virtuaalisempaa aikaa kuin koskaan aikaisemmin. Ja käytännön elämänkin kannalta juuri tällä on koko ajan enemmän ja enemmän merkitystä.
1: Ihmisten työssä pyöritellään ekseleitä ja koodataan tehdasjärjestelmiä. Ihmiset myös esimerkiksi löytävät toisensa internetissä ja menevät tätä kautta naimisiin asti.
2: Toisaalta tietokonepelitkin ovat fysikaalisen maailman konkreettisia kappaleita (jotka noudattavat termodynamiikan sääntöjä ja esimerkiksi niiden pelaaminen kuluttaa sähkön kautta energiaa.)
3: Ja Jumalan rakkauskaan ei tunnu enää aivan naurettavalta koska tässä oletetaan että Jumala rakastaa jotain "matojen kaltaista pientä ja yksinkertaista ja itseään huonompaa." Osaahan ihminenkin rakastaa matoa yksinkertaisempaa virtuaalilemmikkiä. (Tai osasi ainakin silloin kun se oli muotia.)
4: Teknisesti koko elämä perustuu DNA:n geenikoodiin. Emäsjärjestys ohjelmoi fyysisen ruumiimme. Tässä mielessä elämme todellakin virtuaaliruumiissa jossa on kaikki mitä voi kaivata ja vähän päälle. (Ja joskus vähän allekin.) Tämän merkitystä on lähes mahdotonta kiistää.
Nörteillä on elämä. Hyvin viikattuna ja vähän käytettynä ja tätä kautta paremmassa kunnossa kuin useimmilla, ja lisäksi he ovat eräällä tavalla lähimpänä Jumalisuutta, siis jotain ihmisen ja Jumalan välillä. Joka taas on kreikkalaisen sankarikäsityksen mukainen sankarin määritelmä. - Ja joka ei tätä suoralta kädeltä innolla kiistää, saa luonnollisesti mittani täyteen niin pitkälle että saa peräti kuppini valumaan yli. Sitten minunkin maljani on ylitsevuotavainen.
6 kommenttia:
"(Informaatio vertautuu tätä kautta muotoon joka sekin on jotain joka on sekä abstraktia että aina aineen yhteydessä mutta jota ei ole olemassa ilman ainetta..)"
Mihin aineen käsitettä oikeastaan enää tarvitaan, jos on informaatiota? Miksei hilarakenteita, kädessä olevaa kiveä tms. voi käsitellä pelkkänä tietoisesti koettuna informaationa? Ja jos informaatiolla ja aineella on jakolinja, niin missä päin se suunnilleen kulkee? Vai ovatko ne eri näkökulmia tjs?
Ensin ihmettelin että miksi se, että katson virtuaalisuutta käsitellyksi immanentin ja transsendentin jaon kautta, tämä aineen ja informaation jakolinja nostettiin kysymykseksi nimenomaan blogauksessa jonka perusidea oli se, että ne ovat yhteenkietoutuneita jossa kumpikaan ei ole halveksuttava tai huono.
Ja miksi se, että esittää uuden jaon johtaa kysymykseen jossa tämä ikään kuin koetaan haasteeksi jollekin toiselle näkökulmalle. "Miksi ei voi nähdä tälläkin tavalla?" Ensimmäinen kysymys on aina minulla näissä että miksi myytistä poikkeavan esittäminen johtaa tulkintaan myytin kyseenalaistamisesta ja myytin kyseenalaistamisen kohtaaminen johtaa vastaisukuna aina myytin toistamiseen?
Sitten muistin että yleensä kun "vain kysytään" minä "vain vastaan". Ihan sen takia että en usko että intressittömiä kysymyksiä onkaan, on hyvä vastata niihinkin jotka tuntuvat jotenkin intressien sävyttämiltä ; Jos ihminen yrittää kätkeä intressit hän manipuloi ja jos ei tiedosta niitä itse elää hybriksessä. Sitä on ihmiselämä.
Ehkä syynä oli viestintäongelma. Nähdäkseni tiede on informaationkäsittelyä. Kun etsimme korrelaatioita, meillä todellakin on aina jonkinlainen järjestyksen kuvaus.
Karkeasti se voi olla blogiviestin sisällä oleva atomijärjestysvertauksen kaltainen. Jos informaation ja aineen jakolinjaa mietitään on tässä apuna esimerkiksi muodon filosofia, jota on onneksi tehty. Karkeasti ottaen informaatio on helppo kuvitella järjestyksenä. Ei minään järjestyksenä joka liittyy termodynamiikkaankaan (koska termodynamiikka ei ole järjestystä kuten siitä tähän blogaukseen linkkaamastani selviää). Mikä tahansa järjestyksen kuvaus vaatii rakennekuvauksen. Näin jos meillä on yksi jotakin yksikköä (olipa tämä sitten bitti tai atomi) on yhden bitin kohdalla jotain jossa on yksi bitti informaatiota. Kahden atomin kohdalla on jo jonkinlainen struktuuri. Informaatiosta on sillöin järjestyksen kuvaus.
Mutta toki se yltää hienosyisesti vain miltei likimain kaikkeen. Kun katsomme atomia, se muuttu, esimerkiksi värähtelee, ajan mittaan ja tämä muutossarja on atominrakenteen sisäinen kuvaus jossa bittivuo on ajassa eikä atomien välisessä järjestyksessä. Tiede ainakin katsoo että asioita voidaan käsitellä informaationa.
Aine ja informaatio nivoutuvat yhteen. Tämä ei kuitenkaan tee aineesta turhaa koska ilman ainetta ei ole mitään järjestystä eikä mitään informaatiota. Ei ole mitään henkistä ylijunttaa joka olisi jotenkin parempi ja jonka kautta toinen on halveksittava ja turha.
Tämän lisäksi haluaisin kuitenkin heittää lausunnon siitä että aivoapparaatti on ainetta. Tietoisuuskaan ei vapaudu aineesta. Voidaan jopa sanoa että osa informaatiosta on aitoa, totta ja osa on valehtelua. Ja tätä kautta voidaan jakaa relevantisti erikseen esimerkiksi aivoapparaatin sisällä olevat unet ja se, että näkee pöydällä appelsiinin. Foundationalistina näen että tässä on taustalla jaettavuus. Joko kulttuurirelativisti voisi kutsua tätä jopa sosiaaliseksi.
Kysymyksesi jakolinjasta menee siis valitettavasti kokolailla niin että tieteellinen informaatio on prosessoitu näkökulma todellisuuteen : On valittava esimerkiksi perusyksikkö jonka suhteen todellisuutta peilataan. Tämä on ihan sitä että joskus on relevanttia katsoa pienten yksiköiden kautta esimerkiksi alkeishiukkasina. Toki tämäkin on testaamisen kautta sidottu todellisuuteen eli bitti ei ole mitenkään "epätosi" mutta se että katsotaan alkeishiukkasia atomien sijaan on kuitenkin perspektiivinvalintakysymys.
Aine siis on olemassa ihmisestä riippumatta. Mutta ihminen ei todellakaan voi nousta itsensä yläpuolelle. Quinelaisena en usko että on olemassa mitään ensimmäistä filosofiaa joka antaisi näköalapaikan. Ihminen on sidoksissa itseensä, ja kaikki ihmistiede on siksi ihmisen tietoisuuden rajoitusten ja ominaisuuksien mukainen. Tätä ei pidä ajatella nähdäkseni niin että todellisuus heijastaisi ihmistä tai ihminen olisi erityisen todellisuutta havaitseva (warrant -kritiikkiä tässä blogissa riittää, tutustu niihin vaikka hakusanan kautta jos kiinnostaa). Ihminen on vain sidottu itseensä, ja näin olemme pakotettuja siihen että maailma pakotetaan tietoisuutemme käsittelemäksi kokonaisuudeksi. Joku kumartaa tilannetta henkisenä suuruutena. Minulle se näyttää vain että "ihminen on paska".
Hupaisaa kyllä, tässä mielessä perspektiivin valitseminen taas soveltuu ja nivoutuu erityisen hyvin nimenomaan reduktionismiin. Joka taas nähdään yleensä kaikista tiukimpana ja kuivimpana naturalismin muotona (esimerkiksi itse Quinelaisena en ole reduktionisti sanan täydessä merkityksessä.) Siinähän kemia on nimenomaan yksi perspektiivi joka olisi redusoitavissa fysiikkaan mutta tätä näkökulmaa pidetään silti kätevänä.
Jos mietitään tätä ylläolevaa vaikka Descartesin Cogito -oivalluksen kautta, muistetaan että tiedämme että olemme itse olemassa. Tämän voisi kuvitella tarkoittavan sitä että tietoisuus olisi jotenkin ytimessä. Valitettavasti tämä ydin on vain meissä itsessämme ; Todellisuus ei mitenkään väistämättä heijastele ihmistä vaan voi olla olemassa ihmisistä riippumatta. Olemassaolo ei lakkaa vaikka ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.
Kantin ajatukset an dichistä ja an sichistä kuvavat karkeasti sitä että havaitsemme, mutta emme tavallaan tiedä ovatko havaintomme totuudenmukaisia. Havaitsemamme asiat voivat olla hallusinaatioita. Mutta tällöinkin ne tietysti ovat jotakin. Kysymys onkin siitä että tulkitsemmeko tämän jonkin oikein vai emme.
Tämä johtaa siihen että informaatio tiivistyy eritoten induktioon ja täten informaatiolla on siihen liittyvä epävarmuus. Platon luotti ideamaailmansa asioihin äärikonkreettisesti. Loogisen positivismin kumoutumisen jälkeen pitäisi olla selvää että induktiot ja mallit ovat vain ihmisen arvauksia eikä niihin voi luottaa.
Näin ollen harpilla piirretty ympyrä on "tavallaan" se aito ympyrä. Siinä on kuhmuja ja muuta ja näiden kuvaamattomuus on matemaattisen abstraktion ytimessä. Informaatio mallintaa ja tekee yleistettäviä asioita ja tässä katoaa helposti asioita.
Toisaalta mikään induktio ei ole lopullisen varma. Eli vaikka meillä onkin informaatiovuo atomien toiminnasta, niin aito atomi voi rikkoa tämän.
Karkeasti teorioiden itsekriittisyyttä tarvitaankin siksi että informaatio on pakollista. Ilman sitä ei voi tehdä tiedettä ollenkaan ihmispolo. Mutta jos tälle antaa täydet vapaudet, ihmiset keksivät epätosia atomimalleja ja sielukonseptin kaltaisia todella omituisia ilmiöitä. Näin unet muuttuvat helposti todeksi ja anekdooteista tulee testituloksia sanan "havaitseminen" homonyymien kanssa kikkailun (ekvivaation) kautta.
Eli teknisesti aineen ja informaation rajalinja voidaan joskus harvoin vetää. Tällöin ytimessä on "epätieteellisyys".
Tieteen kohdalla informaatio ja aine ovat yhdessä. Todellisuus taas on jotain jossa aine on mutta informaatio ei ole ainakaan ihmistiedossa. Puhdas kuvitteellisuus taas on aineessa kiinni pelkästään ihmisaivojen molekyylejen kautta. (Tämä johtaa tietysti ikuiseen vaahtoamiseen demarkaatiokysymyksestä. Koska joku sekoittaa "tarkka rajanveto mahdotonta" tarkoittamaan "mikään rajanveto ei ole mahdollista" keskenään kuin pikko retorinen sofistinidiootti jolla on intressinsä tukemista varten varustettua kieroilua viisautta enemmän.)
Yritän avata mihin kommenttini liittyvät. Lähden pohdiskelussani liikkeelle ns. sisäisestä maailmasta, ja asetan tiedon kriteerit (informaatiolta vaaditut todennäköisyysarviot) siten, että oletan muiden ihmisten, loogisten päättelysääntöjen jne. olevan olemassa/päteviä. (Tämä ”alkutila” vastaa lähinnä sitä, ettei ole koskaan pohtinut tieto-opillisia ongelmia, mutta sitten havahtuu jonkinlaiseen solipsismin problematiikkaan.) Tästä eteneminen johtaa nähdäkseni tieteeseen tukeutumiseen, jolloin tieteen perusteella voidaan lähteä muuttamaan käsityksiä maailmasta (tarvittaessa vaikka hylkäämään kaksiarvoisen logiikan sumean logiikan hyväksi tai mihin nyt päädytäänkään). Tällä tempulla yritän (ehkä epätoivoisesti) sitoa tietoisuuden ja ”ulkomaailman” yhteen siten, että ulkomaailma on saatavilla olevalla informaatiolla tehty rakennelma oletuksia.
Asetat vastakkain aineen totena informaationa ja esim. kummitusjutut epätotena. Tarkoitatko tässä aineella luotettavaa informaatiota maailman rakenteesta? Tähän määritelmään voisin yhtyä, kunhan aine on ainakin maailmankuvallisesti redusoitavissa päteväksi oletettuun informaatioon. (Fysiikan hengessä tosin energia olisi yleisempi ja prosessimaisempi käsite).
Ymmärsin kirjoituksen niin, että annat aineelle/energialla informaatiosta erillisen substanssin statuksen; jos, niin minusta pärjätään informaation ja olemassaolon (eli riittävän todennäköisyyden vuoksi todeksi/päteväksiolettamisen) määreillä. Mitä muuta aine/energia olisi kuin maailmasta muodostettujen uskomusten valossa objektiivista informaatiota jostakin rakenteesta, esimerkiksi atomista (tai mielestä minusta on myös ”totta” että mieli on fysikaalinen eli periaatteessa samoihin rakennekuvaukseen redusoituva kuin betonimuurikin, mutta fysiikan käsitteistö ei tietenkään ole siinä käyttökelpoinen)? Puutteellisen filosofian tuntemukseni takia tässä saattaa olla jotain ilmeisiä kompastuskiviä, joista voit toki kertoa.
"Tällä tempulla yritän (ehkä epätoivoisesti) sitoa tietoisuuden ja "ulkomaailman" yhteen siten, että ulkomaailma on saatavilla olevalla informaatiolla tehty rakennelma oletuksia." Tuo tavoitteesi on nimenonaan Warrant -tyylistä ajattelua, sen kritiikistä ei ole tässä blogissa pulaa.
"Ymmärsin kirjoituksen niin, että annat aineelle/energialla informaatiosta erillisen substanssin statuksen; jos, niin minusta pärjätään informaation ja olemassaolon (eli riittävän todennäköisyyden vuoksi todeksi/päteväksiolettamisen) määreillä"
Puoliksi oikein, puoliksi väärin. Pääteemani oli nimenomaan että klassinen tapa jaottaa maailma immanentin ja transsendentin kautta on väärä. Eli ainetta ja sen ulkopuolista ei voida erottaa toisistaan.
Mutta samalla argumentoin muita jakolinjoja muualle. Tämä vaatii hyvin tiukkaa erottautumista warrant -ajattelun tyyppisestä, ns. naivista tiedenäkemyksestä. (Nojautuu toki vedotessaan yliluonnollisiin olentoihin, mutta tiedesuhde on silti naivia relativismia ja loogista positivismia sekaisin.)
Informaatio -käsite joudutaan itse asiassa jaottelemaan osiksi.
1: On olemassa "järkevää informaatiota", joka on aivojen representaatio ulkopuolisesta maailmasta. Tällöin informaatio on kartta joka tarjoaa jonkun näkökulman maailmaan. (En ole Quinelainen mutta tässä oli sitä reduktiohäppää jo aikaisemmin.)
2: On olemassa "tyhmää informaatiota" joka on mielen representaatio joka ei ole toimintakelpoinen kartta maailmassa.
3:Lisäksi olen alkuolettanut foundationalistisen maailman, eli että on olemassa ihmisestä riippumaton todellisuus joka on jollain tavalla yhteinen kaikille. Olennaista on, että en ole erikseen olettanut että tämä olisi fysikaalinen tai edes matemaattinen. Tai edes täysin tiivistettävissä tieteeseen. Se voi pitää sisällään Jumaliakin, tällä ei ole väliä, kunhan se vain on yhteinen.
Warrant -ajattelusta irtautuminen tarkoittaa sitä että 3 tyyppi on se johon ihmisellä ei ole itse asiassa konkreettista pääsyä sellaisenaan. Ihminen on ajatteluprosessiensa vanki ja pääsee siksi vain 1 ja 2 -luokkiin. Todellisuudella on rajapinta 1 -kohdan kautta.
Siksi en oleta että ymmärtäisimme kaiken edes oikein, mutta meillä on silti empirian kautta ikkuna todellisuuteen. Se, mitä ihmiset taas usein puhuvat "metafyysisenä, perimmäisenä, totuutena" tuntuu olevan sitä fysiikan ylittävää 2 -kohtaa. Tämänlainen sekaannus on pahin mahdollinen virhe tässä kontekstissa.
Arvostamassamme 1 -luokassa on oleellista että informaatio on aineen järjestyksen kuvaus jota ei voi olla olemassa ilman ainetta - muutenhan se olisi 2 -luokan uskomus.
Lähetä kommentti