Zelda - lähes kiistoja aiheuttanein peli ikinä

Tietokonepelit törmäävät hyvin usein erilaisia kiistoja. Joskus ne ovat vakavia, joskus harhaanjohtavia ka joskus ne ovat typeriä. Mutta ne saavat ihmiset puhumaan. Suuri osa syntyy peliyhteisön ulkopuolelta kun ihmiset jotka eivät itse pelaa haluaisivat, erinäisistä moraalisista, ideologisista, ennakkoluuloisista tai hyvistäkin syistä, että muutkaan eivät näin tekisi. Pelejä pidetään vaarallisina, psykologisesti kierouttavina, ideologioita salakuljettavana manipulaationa tai addiktoivina. Osa kritiikistä taas syntyy - usein melko samankaltaisista syistä - pelaamista harrastavan "peliyhteisön" sisäpuolella.

Legendaarisella kuuluvuustasolla ollutta moitetta on syntynyt monista syistä. "Six days in Fallujah" sai moitetta koska se esitti oikeita taisteluita joissa oli kuollut oikeita ihmisiä, niin sotilaita kuin siviilejäkin. Peli piti tehdä taisteluissa olevien sotilaiden kokemuksien avulla, mutta projekti sai negatiivista julkisuutta sen verran, että Konami jätti pelin tekemättä, projekti jäi kesken. "Call of Duty" -pelin "No Russian Mission" jossa ammuttiin lentokentällä sivullisia jotta terroristit saadaan kiinni. Tämänlaisia sotarikoksia suosiva tehtävä sai moitetta pelin ilmestymisen jälkeen. Vähemmän humanistista kritiikkiä ovat saaneet esimerkiksi "Mass Effectin" liian graafisesta seksistä. (Joka on ihmeellistä) "Mortal Kombat" kävi kongressissa asti siinä olleiden "fatality" -lopetusliikkeiden vuoksi. "Grand Theft Auto" on saanut moitteita väkivaltaisuudesta, mutta pahin ongelma sille syntyi kun "San Andreas" -pelistä löytyi seksuaalinen minipeli - jota ei oltu edes tehty loppuun.

Tämä kaikki liittyy osaltaan hyviin asioihin ; Avoimessa yhteiskunnassa ihmiset saavat kritisoida vapaasti. Myös osa tuotoksista saattaa olla kritisoinnin arvoisia. Avoimuus tarkoittaa joskus myös sitä, että saadaan kritisoida typerästi - ja tällöin ainut riemumme olkoot se, että avoimuus sallii myös kritiikin kritiikin.

Jotkut pelit tuntuvat kuitenkin keräävän nimenomaan asiatonta kritiikkiä harvinaisen paljon. Zelda -pelisarja tuntuu olevan tässä kohden varsin ansioitunut. Sisällöllisesti yllättävän viattomanoloinen peli on suosionsa - ja minulle täysin mysteereiksi jääneiden syiden - vuoksi synnyttänyt valtavasti kinoja. Tämä on pelisarja, jonka päähenkilön tukanvärivalinta synnyttää keskustelua pelisarjan arjalaisuutta kunnioittavista natsiarvoista.

Osa näistä kiistoista on astetta vakavampia ja vakavamminotettavia kuin toiset. "Zeldapedia" on listannut sivun niille ristiriidoille jotka ovat johtaneet pelin sisällössä tapahtuneisiin sensurointeihin ja muutoksiin.
1: Osa näkee nämä ikään kuin todistuksena siitä että viesti on ollut alun perin tarkoitettu, eli korjaaminen olisi jonkinlainen tunnustus. Osa näkee että takana on jonkinlainen lipsahdus.
2: Osa näkee, että pelinteossa voi tapahtua lipsahduksia ja vahinkoja. Korjaaminen on tällöin virheen korjaaminen. Vahinko on tietysti astetta lievempi syyllisyydentunnustus kuin tahallisuus. Mutta sekin on jonkinlainen tunnustus.
3: Toisaalta itse kritiikki voi saada sellaiset mittasuhteet että korjaamiseen voi olla tarvetta. Tällöin korjaaminen voi kertoa sensuristisen metelöinnin tehokkuudesta, joka mahdollisesti johtaa sananvapauden ja ilmaisunvapauden heikkenemiseen.

Ja vaikka usein korostankin maininnoissani näistä viimeistä, näen että jotkut yhteensattumat ovat vähemmän yhteensattumia kuin toiset. Erityisesti "Ocarina of Timen" tulitemppeliin laitettu taustamusiikin vaihdos johtuu todennäköisesti siitä että taustamusiikiksi oli laitettu jotain joka kuulostaa temppeliin sopivalta. Ja mukaan oli lipsahtanut islamilainen rukouskutsu, jonka aikana kunnon muslimin pitäisi lopettaa mitä on tekemässä ja ryhtyä rukoilemaan. Ja tämä tietysti karkotti muslimipelaajia. Musiikkia tuskin oli laitettu mukaan tarkoituksella. Japanilaiset pelintekijät eivät vain ole opetelleet riittävissä määrin arabiaa ja ovat oikoneet mutkissa liiallisesti.

Joka tapauksessa "Zelda" on jostain syystä sellainen peli jota moititaan paljon, mutta myös puolustetaan paljon. Ja tähän syyksi voidaan nähdä se, että peli on enemmän kuin suosittu. Se on myös ikoninen. Ja tässä Linko on hahmona kuten Super Mario.

Eräs pelejen ns. creepypastoihin keskittynyt taho kertoi että "Super Marion" pelimaailma on jostain syystä erityisen yleinen "kauhukertomusten" aihe. Hän arvaili, että hahmo on pitkäaikainen ja suosittu. Ja suuri osa pelaajakulttuurista on keski-ikäistynyt. He ovat eläneet ja kasvaneet Super Marion kanssa. Ja siksi jos tämä hahmo näytetään jotenkin ikävänä, likaisena, pahana tai hirvittävänä, se säväyttää ; Jos lapsuutemme olisikin ollut näennäisen viatonta, jotain jossa vain nurkan takana on kauheuksien maailma, isketään kiilaa hyvin syviin perustuntemuksiin. Super Mario ei siis ole itsessään erityisen potentiaalinen kauhuelementti - vaikka hänen viiksimakunsa voisi tähän suuntaan kenties viitatakin - vaan hänen ikonisuutensa - ja paradoksaalisesti juuri hänen viaton imagonsa - tekevät hänestä creepypastojen supersuosikin.

Ikonisuutensa vuoksi Zelda -kritiikki ottaa helposti tuulta. Se on tuttua mutta vierasta ja siksi kiinnostavaa - ja ennen kaikkea se uhkaa "hipsteripelaajien perusturvallisuutta".