Camp

1980 -luvun toimintaelokuvissa esiintyi hahmoja joihin liittyi yltiömaskuliinisuutta. Testosteroninhuuruiset hahmot rakentuivat macho bullshitin varaan. Kehonrakennus auttoi niihin aikoihin toimintaelokuvauralla. Onelinereitä heitettiin joko ilman paitaa tai hihattomassa kaula-aukko napaan asti olevassa puserossa, lihakset pullistellen ja kiillellen (kuin) öljyttyinä. Varusteinaan ylipainavia ja suuria kiväärejä tai ylimittaisia veitsiä nämä sankarit niittasivat vastustajiaan.

Sittemmin toimintaelokuvagenre on muuttunut hyvinkin vahvasti. Prosessissa "Terminator" ja "Rambo" elivät, taistelivat ja pärjäsivät maailmassa joka on vaihtunut "Matrixin" ja "Kill Billin" myötä sellaiseksi, jossa pärjätään tiedoilla ja (kamppailu)taidoilla. Ja jossain mielessä Wolverine ja G.I. Joet ovat korvanneet Conan Barbaarin. Jopa maskuliiniseksi hahmoksi luokiteltava Jason Bourne on pääasiassa älyllään ja strategiallaan pärjäävä.

Perinteiset actionsankarit eivät menesty samalla tavalla kuin montaa astetta nörttimäisemmät seuraajansa. Toki testosteroniactionia tehdään yhä. Mutta se ei menesty ja ole suosituinta tyyppiä. Ja yllättävän suuri osa siitä näyttää koostuvan elokuvista joita kasariajan tähdet tekevät, yrittäen ikään kuin toistaa aiempaa menestystään ja palata vanhoihin kultaisiin aikoihin.

I'll rip your head off and shit down your neck.

Käytännössä testosteronihuuruisten actionsankareiden loppu voidaan sitoa varsin helposti aikaan. Pelikulttuurissa - joka luonnollisesti jossain määrin mukailee muuta populaarikulttuuria - sitoo tämän ajanjakson vaihtumisen varsin näppärästi. "Duke Nukem 3D" oli valtavan suosittu. Sen jatko sitten on kaikkea muuta. Nykyisin peliä ja sen maailmaa haukutaan ihan sikana.

Nähdäkseni tähän on syy. Duke Nukem on maailmana aivan täysin paska. Mutta se on tätä hyvin määrätynlaisella tyylillä. Duke Nukem 3D toistaa testosteronisankarimyyttiä tavalla joka on täydellisen camp. ; Itse asiassa vielä pahempaa. Kun katsomme Duke Nukemin oneliner -kokoelmaa, silmiin pistää vahvasti se, että lähes kaikki on lainattua. (Erityisen monet sitaatit on lähteistetty tuolla linkin takana.) Peli on alluusiopeli, joka viittaa hyvin tunnettujen toimintaelokuvien kuuluisimpiin onelinereihin. ; Esimerkiksi väliotsikoksi laittamani kohta viittaa Duke Nukemissa olleeseen onelineriin sekä paheksuttuun loppudemoon. Se viittaa suoraan "Full Metal Jacket" -elokuvaan. Se on vain esitetty graafisena.

Itse asiassa pelin tapahtumissakin on valtavasti alluusioita toimintaelokuviin. Duke jopa kommentoi Doomista lainattuihin hahmoihin ja tekee Terminator -viittauksen nähdessään puristuneeseen taistelijarobottiin.

Karkeasti ottaen tämä liittyy siihen, miten monet genret ja niiden alatyypit, muuttuvat ja kuolevat. Suosion huipulla olevia elokuvia "mukaillaan-kopioidaan" ja niistä syntyy oleellisesti samantyyppisten elokuvien kanssa. Niistä saattaa syntyä parodioita, mutta ne erottuvat itse lajityypistä. Sitten suosio hiipuu, osittain siksi että samaa toistetaan liikaa ja osittain siksi että muut asiat kulttuurissa muuttuvat. Ja tällöin lajityyppi suhtautuu itseensä ironisemmin tai pömpöösiöityy sieluttomaksi. Lopputuloksena molemmissa tapauksessa on camp. Syntyy joko tahallista tai tahatonta huumoria. (Duke Nukemin kohdalla on täysin mahdotonta sanoa kumpaa.)
1: Täsmälleen sama on tapahtunut buddy-cop -elokuvissa. Lajityypissä on ystäviksi pakotettu poliisipari joiden maailmassa on valtava konflikti. Genre alkoi sillä että villejä katutietoisia poliiseja laitettiin yhteen laintuntoisiin virallisempien poliisien kanssa. Sitten seurasivat musta poliisi-valkoinen poliisi -tyyppiset ratkaisut. Tietyssä mielessä jopa "Turner & Hooch" ovat tämän genren jatketta, poliisien kaverikonfliktielokuvat muuntuivat poliisi ja koira -elokuviksi. Sittemmin lajityyppi jatkaa toimintaansa jotenkin viitaten omaan genreensä, usein ironisesti. En usko että tästä lajityypistä tulee koskaan yhtä suosittua kuin "Miami Vicen" valtakaudella.

Duke Nukem on toki lainannut "Predatoria", "Die Hardia" ja muita vastaavia. Mutta se on erityisesti velkaa "Evil Dead" -sarjalle. Tämä on hyvin tärkeä huomio, sillä "Evil Dead" on äärimmäisen camp. - Ja tätä ei pidä ymmärtää väärin. Esimerkiksi "Army of Darkness" on aivan mahtava elokuva. Jos et ole nähnyt sitä jonain krapula-aamuna heti "Paavo Pesusienen" jälkeen, et teknisesti ottaen ole elänyt.

Siksi voinkin sanoa, että nykyään testosteronityyppisiä sankareita voidaan luokitella seuraaviin alatyyppeihin:
1: Ajasta jääneet toimintaelokuvat joita tekevät ihmiset jotka eivät ymmärrä elokuvaa katsovien ihmisten asenteissa tapahtunutta muutosta. Tämä myy lähinnä nostalgiaa minua hitusen vanhemmille ihmisille, ja jotain varsin omituiselta näyttävää nostalgista toivoa vanhan ajan toimintasankareiden näyttelijöille.
2: Itseironisiiin ja humoristisiin elokuviin jotka viittaavat lajityyppiin komediallisesti, tiedostaen että onnistuessaankin lajityypin tyylipuhdas edustaja on vajonnut campiin.
3: Homopornografisia elementtejä sisältävät elokuvat.

I'm here to kick ass and chew bubblegum - and I'm all out of bubblegum.

Tämä kaikki ylläoleva on sitä varten jotta pääsen varsinaiseen asiaan ja tekemään varsinaisen pointtini ; Mietitään Vladimir Putinia ja tämän näkyvyyttä saaneita stunt-tempauksia. Niissä Putin on hyvin vahvasti 1980 -luvun toimintasankarin näköinen. Jossain mielessä Putin on badassein presidentti ikinä. Valitettavasti maailma on muuttunut ja Putin edustaa jossain määrin "lopuksi luettelemassani kolmikossa" kohtaan 1. Valitettavasti hänellä ei ole itseironiaa. Ja tämä johtaa varsin koomisiin piirteisiin. Sillä testosteronimaskuliinisuus on aikanaan ollut seksualisoitua heteroseksuaalisuutta. Mutta nykyään sitä pidetään hieman huvittavana ja jos se seksualisoidaan, kyseessä on homoseksuaalisuus. Siksi ei pidä ihmetellä jos modernista tyylitajustaan tarkat ihmiset huvittelevat sillä miten Putin näyttää homopornotähdeltä.

I'm gonna get medieval on your asses!

Tällä on luonnollisesti hyvin syvällisiä implikaatioita kun otamme esille tällä hetkellä tulenaran homosaatiokeskustelun ja Venäjän homopropagandalain. Propagandalakia on tulkittu melko löyhästi kun jo sateenkaarivärityksellä väritetyt kynnet nähdään symbolina. Putin joutuu siis kenties ... kontrolloimaan itseään. Jos vain tiedostaa oman habituksensa symboliarvot ja tiedostaa tämän vaikutuksen.

Tietenkin samanaikaisesti minä, 1980 -luvun alkupuolella syntyneenä - ja esimerkiksi "Duke Nukemia" varhaisteini-iässä kaverien luona kylässä pelanneena - tiedostan mitä arvomaailmaa Putin edustaa. Miten kyseessä on perimmäinen ja aidoin heteroseksuaalisuus. Siksi minä olenkin ottanut Putinin edustuskuvista kopioita. Olen valanut niistä 1:1 realistisen mallinuken. Tämä on keskellä ehdottomasti heteroseksuaalisilla actionelokuvien julisteilla vuoratussa huoneessa. Käyn siellä sitten öljyämässä ja kiillottamassa tämän Putin -mallinuken pintaa. Hivelen sen kiinteitä, selvästi erottuvia, vatsalihaksia hellästi sormillani.

Sillä vain tämä muistuttaa siitä mitä on olla mies. Vain Putin voi suojella kaltaisiani teknokulttuurin ja hyvinvoinnin alla nörttiytyviä miehiä joiden rapistumista epäfyysisyyteen nopeuttaa vain feminismin vahva vaikutus joka painaa miehiä ensin tohvelilla liekaan ja sitten murskaa heidän miehekkyytensä feministisyyden telaketjujen alle. painettuja miehiä kohti totaalista heteroseksuaalisuutta. Ilman tämänlaisia homoseksuaalisuudelta suojaavia aktioita pelkään että viimeinen ääni jonka kuulen ennen vaipumustani totaaliseen sodomiaan on "This is my boomstick!"