Jos ihmiskunnan suurimpia ongelmia mitattaisiin seurausten vakavuuden kautta, olisi hyvin korkealla sijalla se epäsuhta sen välillä miten usein ihmisillä on oikeuden suu ja kädet ja miten harvoin heillä on oikeuden silmät ja korvat.
 |
Vaikka maisemat
olisivat kauniita
räpyttelisin käsiäni
jotta en tulisi
osaksi sitä. |
Kenties syynä epäsuhtaan on optimismi. Korkealentoisesti ajatellen optimismi on kaunis asia josta seuraa paljon typerehtimistä ja ikävyyksiä ; Epärealistinen yltiöoptimismi vaivaa ihmisiä, jopa kaltaistani negatiivista ja läpikyynistynyttä vänkyrää. Jos joku, sanotaan nyt vaikka heittäisi minut lentokoneen ikkunasta, niin en stoalaisesti pysähtyisi katsomaan maisemia. Sen sijaan yrittäisin räpyttää käsiä. Turhaa se tietysti olisi. Mutta vahvassa on ihmisen optimismi ja räpyttelisin vaikka tietäisin sen olevan turhaa.
Siksi ihminen voi kannustua. Esimerkiksi jos menneisyydessä tapahtuu ikäviä asioita, voi mieleen tulla se, että ei eläisi menneisyydessä vaan eläisi spontaanisti nykyhetkessä ja kohdistaisi katseensa kohti tulevaisuutta. Ja siellä olevaa kostoa, jota suunnittelee siinä spontaanissa nykyhetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti