Mallivastaus

Edellinen blogaukseni käsitteli monelle tuttua Raamatunkohtaa. Kommentteihin tuli jopa pieni moite. "Mutta tähän kirjoitukseen, siinä annettuun tehtävään, en osaa vastata. Ajattelen vain, että siinä maalataan sanoilla samaa maalausta, joka on jo olemassa. Todistellaan asioita sen omista premisseistä lähtien." Tämä on hyvin luonnollista, sillä itsekin olen nähnyt mainitun kohdan useasti. Ja olen nähnyt sen aina eksitentiaalisessa mielessä. Luulen, että se on jopa se tapa jolla sitä on "alunperin" haluttu luettavaksi. Sitä jopa liitetään laajempaan kontekstiin ymmärryksen hankkimiseksi "En tunne raamattua, mutta muistan joskus uskontotunnilla kuulleeni, että myös Lasarus heräsi kuolleista. Vahvistaako se asiaa vai ei?" Samoin ei tarvitse tietää mitä kuoleman jälkeen on, riittää että pelastus ja muut ovat käsitteinä mukana ja tiedetään että se tulee. Se, mitä siellä tapahtuu on sitten oma lukunsa.

Juuri tämän eksistentiaalisen tulkinnan "kaanonisen" asenteen vuoksi oli mielenkiintoista käsitellä sitä täysin poikkeavalla tavalla, väitelauseina joita käsitellään kuin kylmiä matemaattisia yhtälöitä. Ja tällöin ei tarvitse miettiä mitään premissien ulkopuolisia Lasaruksia. Kyseessä on suorastaan mekaaninen toimenpide. Ajattelin jopa että tilanne olisi siinä mielessä "helppo", että ilmiöstä nousisi esille asioita. Mutta tämä viittasi siihen että oikotiet ovat huonoja. Ilman lukijan tekemään työtä rakenne muuttuu iltapäivälehtimäiseksi syytökseksi. Ja koska en itse kannata oikoteitä, pitää siksi tehdä töitä. En voi vain "kokea itseäni petetyksi" koska se johtaisi mielen kohti aika epämiellyttäviä samastumiskohteita.

Käytän alla "mukautettua notaatiota". ("^" = ja ; "-" = negaatio ; "→" ; "←→" = ekvivalenssi) Bloggerin pohja ei ole kovin suopea tässä kohden, joten joudun hitusen soveltamaan "vähän sinnepäin -merkeillä". Kaavoitan asian seuraavilla ideoilla joissa looginen symboli viittaa sanalliseen vastineeseensa:

A = Jeesuksen ylösnousemus
B = Yleisempi kuolleiden ylösnousemus
C = Usko ja siitä kertomisen arvo
D = Synnin valta
E = Perikato
F = Säälittävyys

"Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?"
Tämä kohta on ongelman asettelu. Se esittää ongelman siitä että osa epäilee Jeesuksen ylösnousemusta. Tämä voidaan asettaa joksikin joka joko todistetaan tai kumotaan päättelyketjulla.

"Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista."
-B→-A
Kyseessä on ehtolause, jossa vihjataan seurauksesta. On selvää että tämä viittaa implikaatioon, jossa tietystä alkuehdosta seuraa jotain muuta. Implikaatio on selvästi tämän kohdan toistuvin keino.

"Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne."
-A→-C
Tämä on toinen implikaatio.

"Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen - mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä."
-C→-B
-B→-A
Tämä kohta on itse asiassa osittain redundantti, se sisältää jo sanottuja elementtejä. Se on kuitenkin osittain tarpeen, sillä aiemmin mainituista premisseistä voidaan päätellä vain että
(-B→-A),  (-A→-C) = -B→-C
Implikaatiot kun kulkevat vain yhteen suuntaan. Se, että A johtaa B:hen ei tarkoita että jos meillä on B, niin myös A olisi totta. B ei riipu samalla tavalla A:sta. Tässä Raamatunkohta viittaakin astetta suurempaan. Nimittäin siihen, että B ja C ovat keskenään ekvivalentteja ; Nuoli kulkee molempiin suuntiin.
Näin saadaan seurauksena syntyykin astetta sitovampi yhteys.
(-B←→-C)

"Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty."
-B→-A
Kohta on ilmiselvästi aikaisemman toistoa. Ei ristiriitaa eikä uutta informaatiota. Väitelause on sanottu jo aiemmin. Tämä on runollisessa tyylissä tavallista eikä siitä tarvitse välittää. Helpottaa vaan urakkaa kun kohtia on vähemmän.

"Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa."
-A→-C^D
Tämä kohta on muotoilussa osittain redundantti. (An negaation ja C:n negaation välinen implikaatio.) Mutta tosiasiassa tämä on tavallaan oikomista joka johtuu koko argumenttiketjun lukemisesta aiemmin. Voisi ajatella että C pitää sisällään C₁ (uskon totuudellisuus) ja C₂ (uskon levittämisen arvo). Eli tämä tavallaan tuo oikeasti lisäinformaatiota. Täysin uutena sisältönä on se, että A:n negaatio johtaa myös D:hen (-A→D)

"Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon."
(-C^D)→E tai vaihtoehtoisesti -A→E
Tämä on tulkinnanvarainen kohta. Olisi mahdollista tulkita että se olisi suora yhteys joka viittaa Kristuksen heräämiseen tai sitten uskon valheellisuus ja pelastuksen puute johtavat kadotukseen.
1: Kun A implikoi -C^D:tä, ensimmäinen tulkintatapa johtaa siihen, että -A→E. Tämä tulkinta sitoo vahvasti vaihtoehtotulkinnankin mukaan.
2: Jos katsomme jälkimmäistä, niin tiedämme että -A→(-C^D^E)

Tässä kohden voidaan jopa ajatella että on mahdollista että kadotus on kiertoilmaus yleisen ylösnousemuksen puutteelle jolloin E on sama kuin B:n negaatio. E←→-B Tämä on kuitenkin tulkinta, ja jätän sen vain huomioksi, mahdollisuudeksi. Jos tämä tulkinta pitää paikkaansa, syntyy valtavasti tilanteita joissa implikaatiot kuvastavat kokonaisuuksia jotka voisi sieventää ekvivalensseiksi. -A→(-C^D^-B) tuo sivutuotteena sen, että kristinuskossa kadotuksen puute ja Jeesuksen ylösnousemuksen puute ovat aina toisiinsa sidottuja. Voit saada A:n vain kun myös B ja toisin päin ; A←→B

"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä."
-B→F
Tässä tarvitaan hieman tulkintaa. Vain elämän aikana uskominen tarkoittaa sitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Siksi alkuun -B joka koskee kuolleiden ylösnousemuksen puutetta.

Tässä olisi halukkuutta tulkita F kiertoilmaukseksi samalle asialle kuin -C. Tällöin -B→-C. Tämä voisi vihjata loogisen mahdollisuuden sille että olisi mahdollista -C ilman että D. Mutta tämä on estetty jos A on ekvivalenssissa B:n kanssa.

"Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet."
A

"Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä."
A→B
Tämä voisi olla kokonaan päälleliimattu heitto, jossa perusteluissa aiemmin mukanaolematon elementti otettaisiin mukaan ikään kuin se liittyisi päättelyihin. Mutta sen voi tulkita siten että se sitoo Jeesuksen ylösnousemuksen alkamiseksi. Tällöin se ei tuo mitään uutta mitä ei olisi jo sanottu.

Mitä tuo ylläoleva pyöritys tarkoittaa?

Tosiasiassa kaikkia mainittuja päätelmiä voisi kombinoida keskenään. Niitä on hirvittävästi. Karkeasti ottaen siinä käytetään paljon implikaatioita jotka ovat epäsymmetrinen tapa sitoa. A→B kun tarkoittaa että joskus voi olla -A ja silti B. Nuolia pyöritetään kuitenkin moneen suuntaan ja tämä rajoittaa mahdollisuuksia. Lopputuloksena on se, että käsitteiden väliin syntyy pakotettuja ekvivalenssitilanteita. Silloin ei voi olla B ilman että olisi myös A, -A ei voisi koskaan johtaa B:hen, joten -A on aina myös -B. Asiat liittyvät silloin yhteen.

Implikaatiot ovat siitä mielenkiintoisia, että ne usein sisältävät syyseuraussuhteen joka on ikään kuin induktiivinen kaava. Premissi uskoo että tämä induktio on totta. Joten jos tämä induktiojoukko on totta, seuraa siitä deduktiivinen johdos, tietyt johtopäätökset seuraavat väistämättä.

On tietyllä tavalla hauskaa käsitellä implikaatioita väitelauseina. Sillä ilman tätä näkökulmaa perusteluketjussa olisi paljon "tyhjiä premissejä", jotka johtuvat induktiivisen päättelyn deduktiosta poikkeavasta luonteesta. Esimerkiksi kun selitetään että ilman Jeesusta ei ole pelastusta, kielletään sellaisen Jumalan olemassaolo joka ei olisi kristinuskon Jumala mutta joka kuitenkin pelastaisi kristityt ihmiset kuoleman jälkeen. ; Tässä mielessä teksti väittää asioita joista voidaan olla erimielisiä. Tämä on tietysti tärkeä asia logiikan totuudenmukaisuuden kanssa. Mutta loogisesti validi päätelmä voi olla ilmankin.

Ongelmallinen seikka on kuitenkin se, että perustelu ei tosiasiassa missään vaiheessa todista että A. Se on kuitenkin kysymys jota se lähtee ratkaisemaan. Se premissoi tämän. (Se on se kohta jossa lukee A eikä mitään muuta.) Tämä voidaan nähdä leikkauskohtana joka asettaa päälle ikään kuin toisen päättelyketjuston. Tekstikatkelma on logiikan kannalta kahdessa osassa.

On osa joka on ennen "mutta nyt" sanaparia. Ja on osa sen jälkeen. Käytännössä kokonaisuus on sitä että asioita sidotaan yhteen kaksisuuntaisiksi syyseurauksiksi.

Osat voisi kääntää arkikielellä seuraavalla tavalla ; Raamatunkohta selittää pitkästi sitä miten kristinuskovaisella kaikki nojaa yhden kortin varassa. Jos Jeesus ei ole noussut kuolleista, kaikki sen kanssa ekvivalentit osiot romahtavat. Ei ole pelastusta, ei kuolemanjälkeistä elämää. Ilman Jeesusta on vain synnin valta ja kadotus. (Joka on joko täsmälleen saman sanomista toisin sanoin tai ei, riippuen tulkintaskeemasta.)

Se, että A ei todistu vaan oletetaan tarkoittaa oikeastaan sitä että uskova tekee uskon hypyn A:sta ja tämä todistaa että se on tosi. Ainut tapa jolla psykologisesti yritetään tehdä muista osioista haluttavia on viittaaminen siihen miten surullista tilanne olisi kristityille. He olisivat säälittävistä säälittävämpiä jos asia ei olisi totta. Joka ei tarkoita että asia olisi totta. Joko asia on otta ja miellyttävää tai ei ja epämiellyttävää.

Toisin sanoen voidaan sanoa että usko nojaa Jeesuksen ylösnousemuksen varassa. Ja Jeesuksen ylösnousemus taas nojaa uskon varassa. Kyseessä on kehäinen päättely. Ristiriitoja ei ole, koska kehäpäätelmissä ei sellaisia ole. Piiri pieni pyörii -mallinen logiikka rakentaa yhteyssuhteita mutta ei perustele miksi ne ovat näin eivätkä toisin. Ne kun lähinnä oikeutetaan olettamaan ristiin toisensa ja vaihtoehtoa pidetään liian epämiellyttävänä joten kehäpäätelmää ei viitsitä lähteä purkamaan ja tekemään siitä perusteluketjua joka todistaisi että Jeesus on noussut kuolleista sen sijaan että olettaisi sen.

Toistetaan asioita omista lähtökohdista ja kielletään vaihtoehto sen sijaan että todistettaisiin se. Eli täsmälleen se, mitä tapahtuu nykyäänkin uskontokeskustelussa aina ja kaikkialla kun uskova kohtaa uskontokriitikon. Vastaus on presuppositionistinen, uskova kohtaa uskonnon kyseenalaistajana uskonnon keinoin uskonnon sisäisessä maailmankuvassa olettamalla että vaihtoehtoa ei ole olemassa. (Siten kun kysymys lähtee siitä onko A, vastaus premissoi erikseen että A on tosi, eikä todista että näin on.) Jos kysymys on "Miksi ei -A" niin kristitty vastaa "koska A". Tätä on vaikeaa pitää argumenttina. Ei vaikka sen ilmaisisi loogisena notaationa. Tai oikeastaan - varsinkaan silloin.

Fiksulle uskovaiselle tämä tarkoittanee sitä että kohta on luettava eksistentiaalisesti ja että logiikka on vähän väärä asia käsitellä koko asiaa. Kannatan itsekin samaa tulkintaa, vaikka en heidän vakaumustaan jaakaan. On sitä käsitebaletilla joskus kuitenkin mukava leikkiä. Kristittykin voi saada arvoa elämäänsä sillä että onko -C todellakin F ja ateismissa arvotyhjiö, ja onko -B sama kuin E, eli onko pelastuksen puute sama kuin perikato ja elämän merkityksellisyyden sumenemista, vai onko kyseessä se vaihtoehto jossa nämä ovatkin aivan eri asioita, jolloin tulkinta ei ole yhtä tiukka. (Yhdistäjä voi olla tiukan linjan tuomitsija joka saa ylpeän kokonaisvaltaisen paremmuudentunteen - kun taas erottelusta saanee eväitä jopa siihen uskonnottoman ihmisen kohtaamiseen.)