Jos Pasilaan jäät

Julkiset liikennevälineet ovat ekologisia ja käteviä. Niissä on kuitenkin ongelma. Nimittäin toiset ihmiset. Toiset ihmiset ovat käsittämättömän ärsyttäviä. Monista olisikin parasta, jos julkisten liikennevälineiden tehtävänä olisi kulkea ajallaan paikasta A paikkaan B. Ja tässä tavoitteessa asiakkaat ovat usein tiellä.

Jotain tämänsuuntaista mietti tämänpäiväisessä ruuhkassa matkustanut keski-ikäinen mies. Sellainen, joka sattui istumaan samassa penkkiosastossa kuin minä. Toki hän artikuloi viestinsä hieman toisella tavalla kuin mitä tuohon ylle laitoin. Hänen viestinsä oli "Mä en ole tykkää istua lomittain." (tjsp.) Ja jatkoi sitä miellyttävästi mallilla "Mä oon just vapautunu vankilasta taposta, mä voin listiä sut. Pois tieltä." Ymmärsin toki turhautumisen ja jossain määrin kykenin samastumaan tunteeseen, kenties jopa sitä kautta että koin jotain sen sukulaistunnetta itsekin. En minäkään ihmisistä ja ahtaudesta pidä. Saati tälläisistä tilanteista.

Että jos puhelinhaastattelija soittaisi minulle ja kysyisi galluppia varten, että "Onko mahdollisesti psykoottisten aggressiivisten sosiopaattisten kanssa pelaaminen (a) erittäin miellyttävää (b) melko miellyttävää (c) ei miellyttävää eikä epämiellyttävää (d) melko epämiellyttävää (e) erittäin epämiellyttävää" niin ei saisi mieleviä vastauksia haastattelija. Voisi tulla vaihtoehtoa "(f) erittäin vittumaista".

Toisaalta en pidä siitäkään, että jotkut ihmiset ovat oppineet, että pelkällä uhkailulla saadaan ihmiset ikään kuin antamaan itselle etuja. Kyllä minä vaadin sentään sen verran rehellisyyttä, että uhkaus ei ole mikään bluffi ; Silloin se ei tavallaan enää ole uhkailua vaan lupailua. Siksi kysyinkin että "Oletko todellakin uhkaamassa henkeäni ja terveyttäni?" Tähän vastauksena oli sinällään yllättävä, mutta riittävän informatiivinen "Jos et osaa suomea, muuta muualle." Vastasin että "okei". Sillä viesti meni läpi siitä huolimatta, että minusta on pirun ihmeellistä vihjata kielitaidosta, kun kysymykseni oli parempaa suomea kuin hänen käyttämänsä. Ja että maahanmuuttodiskurssin herättelyn kannalta vangit ovat vähän kuin suoraan perussuomalaisten ulkomaalaiskammokertomuksista. (Paitsi että oikeasti.) ; He tekevät tilastollisesti yliedustetusti rikoksia (myös uudestaan) ja kuluttavat yhteiskunnan rahoja eituottavaan toimintaan.

En tietenkään vaihtanut paikkaa. Ne, jotka tuntevat minua ollenkaan tietävät, että en vaihda paikkaa minkäänlaisella intimidaatiolla. Sen sijaan katsoin, missä ovat kyseisen miehen polvet. Henkenä on se, että yksikin edes kaukaisesti väärältä näyttävä liike, joka edes vaikuttaa olevan tulevaisuudessa nopea johtaa siihen, että suurehko määrä ruumiinpainostani välittyy kohtuullisella nopeudella hänen polviniveleensä siinä suunnassa mitä kyseinen nivel ei kestä. ; Tämän ratkaisun taustan minut hyvin ja kauan tunteneet tietävätkin.
1: Taustalla on "vihaprofiilini" jota voisi kutsua myös "paniikkiprofiiliksi". Se on nimenomaan sitä, mutta se ei näytä ulkopuolisen silmiin siltä. (Piirre josta oli hyötyä turvallisuusalalla, koska se luo illuusion siitä että uhkailut eivät mene läpi.) Tätä ns. "valkoista raivoa" pidetään yleensä melko huolestuttavana piirteenä ihmisellä. - Esimerkiksi sen vuoksi, että sen kannalta liikennevälineuhittelija tekee oman hakkaamisensa oikeutetuksi itsepuolustukseksi lukuisten silminnäkijöiden läsnäollessa. Eli vihassa perspektivii sumentuu ja uhittelu nähdään mahdollisuutena kaikenlaisen muutoin rajoitetun toiminnan soveltamisen sillä tavalla kuin mieli nyt sattuu tekemään. Ja sitä mieltä sattuu tekemään. Tiedotankin tästä tilasta minut hyvin tunteville sanomalla viileän tasaisella äänellä että "Nyt minä olen todella vihainen." Viesti menee läpi.
2: Samoin minut hyvin tuntevat tietävät, että minä en ole potkijatyyppiä. Paitsi että paniikissa se on lähes allekirjoitus. ; On tietyssä määrin ikävää, että (a) on tälläinen allekirjoitus (b) on käynyt läpi relevanttia toistoprosessia sen verran että tietää siitä (c) sama niin että muutkin voivat tietää siitä.
3: Polvien katsominen on kuitenkin hyvä teko, sillä siinä katse lasketaan alas, pois silmistä. Tämä korostaa sitä, että uhkailuissa on montaa tyyppiä. Osa on bluffia, jossa ei ole aikomus olla väkivaltainen. Osa on jonkinlaista machoilua jossa uhittelu takaisin otetaan jonkinlaisena yhteismiehekkyytenä. Osa on miltei provosoitunutta väkivaltaisuutta joka ei puhkea ellei sitä lietsota. Ja osa odottaa ensimmäistä tekosyytä lyödä. Käytännössä viimeisimmät lyövät aina. Katseen painannalla saattaa mennä korkeintaan maine, ja se myös minimoi väkivallan. Että on hyvä keino varmistaa että toinen saa sen minkä ansaitsee, eli sen, että ei kuole mutta kantaa pysyvää ruumiinvammaa loppuikänsä. Mikä on minusta kohtuullista ja reilua. En liene ensimmäinen jolle tuo "mahdollisesti vihanhallintaongelmainen ex vanki ties mistäpäin Suomea" on ärhennellyt.

Tilanne raukesi siihen, että mies sano "Jos Pasilassa jäät pois, niin tapan sut." No, minähän jään pois sillä asemalla millä jään. Aseman olen päättänyt jo ennen kuin astun junaan. Siksi jäin pois Helsingin rautatieasemalle. (Antikliimaksi!) Mies kävelee yhä. Ja minä olin koko päivän tasaisesti erittäin vihainen, raivoissani kerrassaan.

Olen kuullut miten jotkut ovat vankilassa tehneet parannukset, esimerkiksi kouluttautuneet juristeiksi, ja ovat sen jälkeen työskennelleet tekemättä rötöksiä. Siksi minäkin toivon kaikkea hyvää tuolle ärhentelijälle. Pudotkoon tiili hänen päähänsä kahdeksannesta kerroksesta. (Mutta nythän minä jo toistin itseäni.)