Taivaan Herra ja ensisyyn oikeus

Universumin synty kiehtoo monien mieliä. Tuntuu omituiselta että olisi jotain jolla ei olisi syytä. Ja äärettömyyskin tuntuu mahdottomalta. Kuitenkin tämänlaatuisiin kysymyksiin haetaan usein vastauksia. Enkä usko, että olisi järkevää uskoa että joku kykenisi vain vastaamaan tähän kysymykseen.

Kysymykseen joka on itse asiassa jaettavissa kahdeksi kysymykseksi. On yleinen (general) ja erityinen (particular) ; Laajassa mielessä voimme kysyä, että (1) miksi on olemassa jotain sen sijaan että ei olisi mitään. Esimerkiksi universumi on olemassa ylipäätään. Ja erityisessä mielessä voimme miettiä (2) miksi universumi on juuri tämänlainen eikä muunlainen.
1: Ensimmäinen kysymys on mielenkiintoinen siinä mielessä että se tuntuu sopivan intuitioon siitä että universumi ei olisi itsestäänselvyys. Että todellakin voisi olla jokin "ei mikään" -tila. Ja että tämä ei-itsestäänselvä universumi sitten vaatisi selityksen.
2: Jälkimmäinen on itse asiassa kysymys jonka kohdalla on pakko kysyä sitäkin, onko se relevantti kysymys. Se nimittäin nojaa lähinnä intuitioomme jonka mukaan universumi voisi olla erilainen. Lisäksi indeterministinen malli voisi johtaa tietoon siitä että universumin tiettyys on jollain tavalla harhakysymys. Itse asiassa jälkimmäinen on melko relevantti ongelma juuri silloin kun luotamme että intuitiomme vaihtoehdoista pitää paikkaansa.

Teologiassa klassinen vastaus siihen miksi universumi on tietynlainen ja miksi se on olemassa palautuu Jumalaan. Monille älyllisille teologeille (esim.) alkusyyargumentti vastaa ensimmäiseen kysymykseen ja (esim.) antrooppinen periaate toiseen.
1: Erimielisyyttä syntyy sitten siitä että alkusyyperustaisissa argumenteissa ei itse asiassa ole selitysmallia. Ne karkeasti ottaen nojaavat siihen että jokin on ensimmäinen syy, ja perustelevat tämän ensimmäisen syyn olemassaolon. He eivät perustele miksi sen luonne olisi Jumalinen - tämä on toki mahdollista (possible), mutta ei suinkaan välttämätöntä tai väistämätöntä ; Ja Jumalatodistuksena jos premisseihin pitäisi sovittaa että ensimmäinen syy on väistämättä Jumala, syntyisi kehäpäätelmärakenne. Se siis oikeastaan vain nimetään Jumalaksi.
2: Jälkimmäisen kohdalla suurin osa hienosäätöargumenttien ja tietynlaisen universumin selittämisestä nojaa ajatukselle että universumimme on ainoa joka on olemassa. Eli universumi ei ole esimerkiksi osa multiversumia. Tässä kohden multiversumi on kuitenkin mahdollisuus (possibility) samaan tapaan kuin Jumalallakin sen alkusyyargumentin kohdalla. Ja tämä tarjoaa selitysmallin sille miksi universumimme olisi tietynlainen. Kaikenlaisia universumeita on, ja koska olemme elossa emme katso satunnaisesti valikoitunutta universumia, vaan pakosti sellaista jonka luonnonlait mahdollistavat elämän. ; Tässä kohden ei siis voida vedota siihen että multiversumi ei ole empiiristä fysiikkaa vaan hyvin teoreettista fysiikkaa ja pääosassa laskelmissa, rationalistisessa muodossa. Sillä kun viimeksi katsoin Jumalaa, ei tämäkään konsepti ole hurrannut empiirisyydellään.

Näin ollen keskustelu siirtyy usein yksinkertaisuuteen. Eli teistit alkavat käyttämään occamin partaveistä. Voi toki olla huvittavaa huomata miten kreationisti - joka on juuri aikaisemmin selittänyt että naturalismi on maailmankuva ja että kun skeptikot viittaavat occamin partaveitseen, ja että demkarkaatio-ongelma johtaa siihen että kysymykseen ei ole vastausta ja siksi pitäisi antaa tilaa (ID)kreationistiselle [super(ego)]tieteelle - viittaa jumalatodistusten kohdalla mielellään "yksinkertaisuuteen" olipa aihe sitten Swinburnen tai antrooppisen periaatteen paremmuuteenasettelu. Mutta tässä kohden on hyvä huomata, että kysymys yksinkertaisuudesta on relevantti. (Koska se on relevantti molemmissa kohdissa.)
1: Jos peruslähtökohtana on se, että uusia asioita voi syntyä vain vanhoista asioista, ex nihilo -luominenkin on itse asiassa yksi versio tästä. Jumalahan ei selitä miksi on jotain eikä mitään. Se vastaa vain universumin olemassaoloon. Se siirtää kausaaliketjun yhden askeleen kauemmaksi ja perimmiltään kutsuu Jumalaa joksikin jota kausaaliketju ei kosketa ja jota ei siksi tarvitse selittää.
     1.1: Kaikki mitä me olemme kokeneet kausaatiosta on aina liittynyt materiaalisiin syihin. Jumalisia syitä ei ole havaittu. Näin ollen on erikoista, eikä ainakaan välttämätöntä, olettaa että kausaalisuutta olisi materiaalisuuden ulkopuolella. Voidaankin sanoa että jos näemme jonkin aineellisen kappaleen, voimme ajatella että sillä on oltava kokemuksemme vuoksi aineellinen syy. Ja tämä taas on joko ollut aina paikalla tai sitten sillä on jokin vanhempi syy. Teistisessä filosofiassa Jumalaa kohdellaan usein välttämättömänä olentona (necessary being). Kuitenkin voidaan ajatella että kenties ainekin voitaisiin korottaa tämänlaiseen luokitelmaan ; Usein alkusyytä kohdellaan siten että aine ei saisi olla ikuista. Eli sen versiona on lähinnä se, että ei-mistään tulee jotain. Kuitenkin meillä on aineen ja energian säilymislait jotka viittaavat siihen että jos on ennen ollut ainetta ja energiaa, niin sitä on ollut aikaisemminkin. Teistien suosikit kuten termodynamiikka taatusti yhteen suuntaan kulkevine teineen on jotain joka koskee aineen ja energian jakautumista eikä sen määrää. Ja termodynamiikka on tilastollinen malli, jonka voima kumoutuu ikuisessa materiaalisessa maailmassa ; Mikä tahansa epätodennäköinenkin tapahtuma tulee väistämättä tapahtumaan jos sille annetaan riittävästi aikaa. Ja ikuisuudessa sitä riittää. (Toki muitakin malleja on, enkä edes suosi tätä versiota, mutta en ole aiemmin blogissani korostanut että itse asiassa se että "jotain tulee ei mistään" voi olla premissi jota oikeastaan kukaan ei kannata; Teistillä on Jumalansa ja ontologinen naturalisti voi hyvinkin elää ikuisuuksien kanssa.)
2: Klassisesti tässä teismiä puoltava on esittänyt että Jumala on yksinkertaisempi selitys kuin multiversumi. Tämä perustuu siihen ajatukseen että Jumalaa on yksi ja multiversumi koostuu monista osista. Ja että sama Jumala selittää sekä universumin alun että sen miksi se on juuri tietynlainen.

Ylläoleva teistien argumentisto ei ole aivan ansioton. Se ei toki nähdäkseni ratkaise sitä kysymystä mitä se lähtee ratkaisemaan. Mutta tässä kohden asiat jäävät ainakin nykytiedolla "mahdollisuuksiksi". Ja tämä lienee jonkinlainen syy olla jonkinlainen agnostikko. (Ei tosin sellainen kuin minä.) Pyhän Yksinkertaisuus on kuitenkin melko heikko jos asia otetaan parempaan, syvempään, tarkasteluun. Tai ainakaan se ei ole kovin ilmiselvää ja pakotettua. Erimielisyys teistin premisseihin on helppo ottaa, kenties jopa enemmän kuin helppo.

Olemassaolon (tai/eli) universumin alun kohdalla on vaikeaa arvioida, että onko ikuinen aine todennäköisempi kuin ikuinen Jumala. Sen sijaan kun kysymys on hienosäätö vs. multiversumi on kysymys hyvinkin erilaisesta tilanteesta.

Teisti huomioinut tässä kvantitatiivisen yksinkertaisuuden (quantitative parsimony) jossa lasketaan montako entiteettiä selityskonseptissa kaiken kaikkiaan on. On kuitenkin perusteltavampaa käsitellä asiaa kvalitatiivisen yksinkertaisuuden (qualitative parsimony) kautta ; Tässä mallissa yksinkertaisuus arvioidaan sitä kautta että konseptit kutsuvat vähemmän erilaatuisia entiteettejä. ; Voidaan huomata että vaikka teismi kutsuu vain Jumalan, niin multiversumimallissa on mukana vain aineen ja energian kaltaiset entiteetit. Teistit joutuvat manaamaan avukseen näiden lisäksi aivan toisenlaisia konsepteja.

Tämä johtaa siihen että teistien argumentti ei olekaan kovin vakuuttava. Voidaan jopa sanoa että se ei onnistu torjumaan vastapuolta, joten kysymys on vähintään "pattitilanne". Itse tosin korostan holistista tiedeverkkoa jossa konseptin arvo on siinä miten "tuttu" se on järjestelmässä. Tieteessä aine ja energia ovat hyvin "tavallisia" entiteettejä. Jumala on sen sijaan hyvin "eksoottinen" siinä mielessä että se ei tunnu näyttelevän tieteellisen selitysmallin roolia missään muualla. Eli universumin synnyn ja meidän universumimme tietynlaisuutta selittäessämme joutuisimme teistisen mallin kohdalla ikään kuin manaamaan jonkin hyvin "eksoottisen" konseptin jolla ei ole käyttöä missään muualla. Ja siksi se ei minusta oikein voi olla "yksinkertainen" sanan täydessä mielessä.

Itse asiassa eksoottisuutensa vuoksi Jumala herättää jopa sellaisia kysymyksiä kuin että miksi pitäisi olettaa yksi Jumala. (Ja jos tämä ei ole väistämätöntä, niin miten käy konseptin yksinkertaisuuden.) Ja että miksi ei mietitä että miksi tämä yksi ja tietty Jumala eikä joitain muita. (Ja hetkinen, eikö tämä kysymys vaikuttanutkin jotenkin tutulta?)