Salonissa tätä kritiikkiä ei harjoiteta tavallisessa sensuristisessa mielessä. Melko useinhan pelien kritiikissä on enemmänkin kysymys siitä, että halutaan kieltää väärän ideologian mukainen vaarallinen propaganda, ja siksi tämä peli pitäisi jotenkin laittaa kaappiin pölyttymään, sensuroida, kannustaa olla pelaamatta sitä tai vastaavaa. Sen sijaan se esittää suoraan että peliä on mukava pelata, ja että tämä ei tarkoita sitä että pitäisi kehua kaikkia pelissä olevia ratkaisuja tai laittaa kriittinen mieli ja ajattelu narikkaan. Tämä on mielestäni ihan terve tapa lähestyä lähes mitä tahansa peliä.
Siksi ajattelinkin ottaa kysymykset vähän vakavampihenkiseen tarkasteluun. On aina hyvä tulkita näkemäänsä. Ja joskus on hyvä huomata, että jokin tulkinta on hyvin fragmentaarinen, ja että sillä on sidoksia lähdeaineistoon niin vähän, satunnaisesti tai tarkoitushakuisesti valikoiden, että tulkinta ei oikeastaan ole tulkinta vaan tulkitsijansa ennakkoluulojen heijastuma joka on puoliväkisin väännetty. Ja se, että vaikka tämän tekee negatiivisesti suhtautuvalle näkemykselle, se ei tarkoita sitä että käteen jäisi mitenkään välttämättä positiivinen lopputulos.
Rotu, sukupuoli vai instituutio johon kuuluu?
Tätä on tietysti syytä tarkastella pienemmissä osissa. Esimerkiksi "Salonin" sinänsä ansiokaat yksityiskohdat hajottavat argumentoinnin sisäisen koherenssin. Tämä on helppoa huomata, kun katsotaan miten artikkeli suhtautuu gerudoihin.
Naisten lukutaito tuottaa joskus kulttuurisia vaikeuksia. Pienellä avulla Link saa pian kartan |
Avuttomaksi haukkujat hakataan kappaleiksi. |
Kokonaiskuvaksi saa tätä kautta varsin helposti sen, että rasismi ei ole oleellinen. On pikemminkin ratkaisevaa onko Ganondorfin vai Hyrulen puolella. (Hyrule taas on hylanien kuningaskunta, poliittinen instituutio eikä ihonväri.) Ihonväri tai rotu ei ratkaise. ; Voidaan jopa sanoa, että Linkin liittäminen arjalaiseksi on itsessään negatiivinen ulkonäköön liittyvä stereotypia. (On tosiaan aika rasistista leimata joku natsiksi vain siksi että on sinisilmäinen pellavapää.) Hylianit ovat toki Jumalien (triforcen takana olevat jumaluudet) valitsema rotu. Kuitenkin on omituista kutsua heitä roduksi, koska kun katsomme Hyrulen asukkaita, voimme huomata, että punatukkaisuus on kohtuullisen yleistä (esimerkiksi ihan nimetyksi hahmoksi päätynyt Malon). Samoin ruskeita hiuksia löytyy. Ja mukana on tummaihoisiakin. Rotukysymyksen kohdalla prinsessa Zelda itse lienee hyvä ottaa esiin. "Twilight Princess" -pelissä hän on brunetti sinisillä silmillä. Osassa peleistä prinsessalta löytyy myös violetit silmät
Hylianit ovat korostetun monikulttuurisia verrattuna vaikka metsissä hyppeleviin keijuihin. Hylianilaiset ovat itse asiassa kulttuuriltaan pelisarjan monikirjoisin, ja kun tämä asetetaan hyvyyden ytimeen voimme päin vastoin kysyä sitä että onko Kokirien metsän olentojen ongelmana tietty monokulttuurisuus ja "rodullinen sisäsiittoisuus". Peli olisi tällöin jopa antirasistinen.
Samoin on huomattava, että silloin kun Link suojelee ja pelastaa selvästi maskuliinisten stereotyyppien varaan rakennettuja Goroneita, ei tätä "seksismiä" nähdä miesten kompetenttiuden romauttamisena. Sukupuolikaan ei ole niin relevanttia, koska Link pelastaa kaikki pulasta. Päin vastoin voidaan sanoa että gerudot ovat harvinaisen vahva ja vapaiksi ja kykeneviksi kuvattu. Yhteisöä voi pitää feministien yhteisönä, koska se on voimakas ja pärjäävä puhtaasti naisten ansiosta. (Ganondorf on ainut nähty gerudomies, hän on paha mutta myös gerudojen yhteisön ulkopuolella.)
Koska pelisarja näyttää eri sukupuolia ja eri ihonvärejä, eikä näiden välillä ole eroa, voidaankin sanoa että on tärkeämpää ajaako taho Hylianien asioita vai Ganondorfin asioita. Tässä mielessä jako hyviin ja pahoihin selvästi tehdään. Ja sukupuoli, ihonväri tai muu ei mutkista näitä tilanteita mitenkään. Tummaihoiset eivät myöskään konsistentisti valitse eri tavalla kuin muunväriset, joten selkeästi tässä ei ole tehty edes linkitystä ihonvärin ja Ganondorfin puolella olemisen välille. Ja sama koskee sukupuolta. Näin voidaan nähdä että tulkinnat sovinismista ja rasismista perustuvat cherry pickingiin, ja siihen että kun tulee ikävä vastaesimerkki tulkinnalle, tulkinnasta ei luovuta vaan valitaan jokin toinen näkemys jolla asia hämmennetään. (Salonin tapa "vaihtaa puheenaihetta" lennossa rodusta sukupuoleen on tästä helppo esimerkki.)
Luokkayhteiskunnan kohdalla tilanne onkin sitten vaikeampi.
Pelissä hylianit ovat selvästi hyvä ja heidän valtakuntansa Hyrule on heidät yhdistävä voimansa. Ja kyseessä on kuningaskunta. Ja Ganondorf on varsin helppo nähdä vallankumousvoimana.
Salonin artikkeli ottaa esille sen miten puuseppä, joka rakentaa pelin juonen etenemisen kannalta tärkeän sillan, kuvataan työnantajana. Peli kuvaa työntekijät laiskoina ja työnantajan ainoana joka on sillan rakentumiselle tärkeä. Tämä nähdään siten että vaikka kyseessä on käsityöammatti, on mestaripuuseppä ja työnjohtaja porvari ja hänen alaisensa ovat sorrettuja. Ja että peli pitää tätä jotenkin luonnollisena tilana.
Ulkonäköön viittaaminen on tavallisesti epäkelpoa. Mutta katsokaa miltä puuseppä näyttää ja ennen kaikkea miten hän ilmehtii! |
Samoin pelin tapa romantisoida maatalous on selvä. Esimerkiksi lehmät iloitsevat siitä että joku ottaa niiden terveellistä maitoa juodakseen. Maatalous nähdään symbioosina ja molemminpuolisena sopimuskena jossa eläimet saavat ruuan ja ihmiset tuotteen. Maatalous on hyvinkin idealisoitu. En tosin välttämättä näe tätä samana kuin normaalin elämän maatalouden oikeuttaminen. Tai että tässä teollistaminen ja luonnon hyödyntäminen muutettaisiin eettiseksi niin, että sillä voitaisiin oikeuttaa yleinen teollistaminen.
Syynä on enemmänkin se, että Zelda on peliarvoiltaan "äärimmäisen hippi". Sen luontosuhde on idealisoitu, mutta ei teknillis-porvarillisella näkemyksellä. Sen sijaan siinä nähdään että luonnollisuus on hyvää. Maataloudesta etääntyneet New Age -hipit voisivat ilahtua esimerkiksi tiedosta siitä että Zeldan maailman parannuspullojen värit eivät ole satunnaisia. Sininen pullo voidaan liittää New Age -lääkkeeseen, kolloidiseen hopeaan. Sitä myydään kaiken parantavana juomana. Vihreä pullo voidaan liittää vehnänorasjuomiin (wheatgrass). Siksi ei pidä ihmetellä, että Zelda ei osta pullojaan lääkäreiltä, vaan suolla tai luolissa luonnollisesti eläviltä noidilta. Zeldan luontosuhde on sekaisin, mutta ei teknofiilisellä tavalla. (Se on maailma jossa iloiset lehmät lypsetään ehdottomasti käsin.)
Loppuyhteenveto
Zeldan maailma ei ole rasistinen eikä sovinistinen. Sen sijaan se on klassista kliseistä sankarifantasiaa jossa yksilöllä on ylisuuri merkitys yhteiskunnan ongelmien selvittämisessä. Zelda tukee egosentristä maailmaa jossa herooisuus korostuu siten, että ollaan jotenkin erityisessä symbioottisessa luontosuhteessa. Ja tässä mielessä se ylikorostaa ajassamme ylisuosittuja New Age -henkisiä arvoja. Lisäksi sarjalla voidaan nähdä olevan perverssi suhde feodalismiin. Itse asiassa jopa kapitalismi on tälle pelisarjalle liian moderni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti