Mysteerintulkitsijoiden puolielämä ; Piinaava valvova läheisyys

"Hλlf-Life" (ei se fysiikasta tuttu propabilistisesti määritelty radioaktiivisen hajoamista estimoiva t½) on pelisarja, jossa on tavallaan kysymys ulkoavaruuden olennoista ; Pelissä "Black Mesa" -niminen yritys tutkii fyysikoiden kanssa mysteeristä kristalliartifaktia. (Koska peleissä tiede nyt menee tällä tavalla.) Kokeiden vuoksi syntyy madonreikä toiseen ulottuvuuteen, josta tulee jonkinlaisia "sisäavaruusolioita". (Pelissä on myös zombieja. Ja mikä muka olisi vielä pelottavampaa kuin zombiet? Nopeat zombiet? No, pelissä on niitä!) Kun pelaajan hahmo, Gordon Freeman, kuljeskelee maailmassa tappamassa monenlaisia multiversimilaisia ölliäisiä, häntä seuraa mysteerinen hahmo, "G -mies".

Ensimmäisessä pelissä nähdään miten tämä laukkua kantava tunnistettava hahmo on kaikkialla. Alussa hänet nähdään kulkemassa junassa/metrossa vastakkaiseen suuntaan. Ja kuitenkin hänet voi huomata jotenkin vastassa ja perillä. Samoin jos pelissä pysähtyy johonkin paikkaan ja alkaa seuraamaan ympäristöään tarkemmin, voi huomata miten G -miehen voi löytää tarkkailemasta kaukaa tilannetta. Tämä on hieman kuin vähän pelottava "Where is Waldo?" aikuisille. (Tilanteessa jossa vastaan voi olla tulossa nopeita zombieja vähemmän pelottavine ulottuvuustovereineen jotka mainioudestaan huolimatta jostain syystä loistavat poissaolollaan Waldonetsimiskirjoista.)

Pelisarja käyttää G -miestä myös demoissa, jolloin hänen olemassaolonsa on muutakin kuin tuollainen vaaniva yksityiskohta. Hän esimerkiksi ottaa ensimmäisen osan jälkeen talteen kaikki Freemanin varusteet selittäen että ne ovat "government property". Hän onkin käytännössä pelissä enemmän kuin seuraaja. Hän on jokin jota on enemmänkin käytetty ohjaamaan.

G -miehestä on paljon erilaisia teorioita. Mahtipontisimpien mallien mukaan hän on Jumala tai Jumalan analogia. Gordon Freeman taas on jonkinlainen Jeesushahmo. Tämä osoittaa hieman humoristista näkemystä Jumalasta, sillä G-mies on pääasiassa ahdistava hahmo. Ja muutoinkin tämän näkemyksen päälle ei ole kovin paljoa sanottavaa. (Toki jotkut teoriat ovat vielä enemmän ilmassa: Esimerkiksi moni uskoo että G-mies on Gordon Freeman toisesta ulottuvuuudesta. Syyksi selitetään nimien samankaltaisuutta. Miten G. Freeman kuulostaa kovin samalta kuin G man. Yksityiskohtien määrä tässä teoriassa ei ole päätähuimaava.) Osa taas on maltillisempia ja pitää tätä jonkinlaisena "Dr. Who" -tyyppisenä hahmona.. (Mahdollisesti jostain pahasta ulottuvuudesta, mitä vastaan tosin puhuu se että G-manilla ei ole pukinpartaa. Mutta ovela tietysti ajaa sen pois.) Keskustelua käydään jopa siitä mistä ulottuvuudesta G-mies tulee ja onko hän avaruusolento vai ihminen.

Oma näkemykseni on se, että G-mies on kupla. Ainut syy miksi ihmisiä kiinnostaa koko hahmo on se, että se on kupla. Peli pitkin matkaa vilauttaa ja "paljastaa uusia tietoja" G -miehestä, mutta niiden rakenne on enemmänkin sellainen että ne huutavat lisää kysymyksiä sen sijaan että antaisivat jotain vastauksia.

Asialle löytyy populaarikulttuurinen analogia. Hahmo jonka jokainen tuntee - tai joka ainakin pitäisi tuntea. Enkä puhu tässä kaikille ensimmäisenä mieleentulevasta "LSD Dream Emulatorista" tutusta "Greycoatista"/"Graymanista". (Jos et tiedä mistä on kysymys, miksi olet lukemassa tätä blogausta? - Sinun pitäisi olla pelaamassa tuota peliä. Se on mahtava!) Sen sijaan puhun "X -filesistä" ja sen tupakkamiehestä. Hänestä ei tiedetty edes nimeä, ja hän oli usein paikalla, kuuntelemassa. Hänen kytköksistään erilaisiin tahoihin vihjailtiin. Koska me muka saimme kuulla tarinan tupakkamiehestä? Emme koskaan. Silloinkin kun kysymmys oli hänen omasta erikoisjaksostaan, nimeltään "Musings of a Cigarette Smoking Man" opimme että JFK:n salamurha oli Morley -tupakkamerkin sponsoroima. Mitään tietoa tupakkamiehestä ei saatu, ei vaikka tämä mysteerihahmo kuoli viimeisessä jaksossa. Sillä jos tieto olisi annettu, kiinnostus olisi loppunut.

"X -files" tosin opettaa toisenkin asian. Olen itse kiinnostunut tästä sarjasta ja pidän siitä paljon. Ja tupakkamies on se hahmo joka kestää vähiten uusintakatseluita. Moni ajattelee, että juonipaljastukset pilaisivat eniten tarinaa. Toki spoilerit vievät jotain iloa, mutta mysteerikuplat muuttuvat toistojen myötä puhtaaksi tylsyydeksi. Siksi "half-lifekin" on ensimmäisellä pelikerralla upea peli, mutta G-mies vähentää todennäköisyyttä pelata se uudestaan. (Tämä lienee irrelevanttia peliohjelmointiyritysten kannalta. Heidän ongelmanaan on se, että suurin osa peleistä jätetään kesken. Niitä ei keskimäärin pelata läpi edes yhtä kertaa.)

Toki pidän tulkintojen tekemisestä, mutta tulkintojen olisi jotenkin selittävän jotain pelin antamaa aineistoa ja niiden tulisi rakentua tiedetylle ja annetuille detaljeille ilman ihan hirveitä tulkintaloikkia. Tämän vuoksi kaikenmaailman "mysteerimiehet mustissa" ovat niin epämääräisiä, että moni kokee mahdollisuuden ympätä sen päälle mitä vain. Ja tätä konfirmoimaan lähtevät kokevat jonkinlaista antaumuksellista iloa. Tämä on järjetöntä. Kuplan päälle tehdyt tulkinnat ovat ehkä jossain mielessä "mahdollisia", mutta ne ovat puolifilosofiaa, ja minusta ne ovat itsessään jonkinlaista puolielämää. (Sanoo ihminen jonka mielestä "LSD Dream Emulator" on mahtava peli koska sitä ei pidä ymmärtää, koska se on pääosaltaan tarkoituksella satunnaisgeneroitua. Mutta joka silti tulkitsee "Greycoatin" ehdottomasti kuoleman personifikaatioksi "koska se tukee pelin tarinaa".)