Mummot ovat hyvä, koska heillä on kokemusta vaiheesta. Osaavat varmasti ohjailla viisaudellaan hoitajiaan, joten mummojen kuuntelu ja tottelu olisi oleellinen osa ; Vaihdevuosiämmillä kun tuntuu tuo ego olevan se suurin ongelma. Oppisivat kuria ja suvaitsevaista asennetta. Laitos tekisi hienohelmoista naisia.
Idea on hyvä, koska suuret ikäluokat vanhenevat ja hoitohenkilöstöä tarvitaan paljon. Tämä olisi helppo keino hoitaa asia. Yhteiskunta säästäisi paljon. Myös tasa-arvo kiittäisi, koska miehillä on armeija. Usein naisien armeijattomuutta perustellaan sillä, että he synnyttävät lapsia. 9kk raskausaika vastaisi siis 9kk varusmiespalvelusta. Siksi vaatimattomana ehdotuksenani onkin olla tasa-arvoinen ja laittaa kaikki vaihdevuosi-ikäiset naiset joilla ei lapsia ole tähän hoitolaitokseen.
Tarvetta on kun ei niitä hormonihäiriöissään ailahtelevia naikkosia kestä perkele terve ihminen. Hyvä hyvä! Vetoan päättäjiin! Kyllä tämä aikuinen yhteiskunnassa eläjä - ja julkisen liikenteen käyttäjä - kiittäisi!
Ylläoleva teksti on tietysti ironiaa. ; Ja ironiaa siinä sanan varsinaisessa mielessä. Ei siinä mielessä että sanotaan suoraan mitä ajatellaan, muotoillaan tämä tökerösti ja häijysti ja kutsutaan tätä halpaa sarkasmia ironisuudeksi. Oleellinen ero on se, että jotkut edistävät asiaa ironian kautta, toiset käyttävät sarkasmia tekosyyn kautta.
Nyrkkisääntönä on se, että ironian hyödyt ja käyttökeinot on valittava vähän Torsti Lehtisen kristillisen eksistentialismin hengessä ; Hänhän on esittänyt että asennevammaisia ihmisiä ja jyrkkiä ideologioita vaivaa se, että ne suojaavat itsensä kritiikiltä. Tällöin niitä voidaan kuitenkin kritisoida asiallisesti ironian keinoin. Kun asenne esimerkiksi uudelleenkontekstoidaan, voi premissien onttous huutaa itseään julki.
Ja seuraavaksi kontekstoin ironiani.
Tämän päivän "Metrossa" oli Marja Vainion kolumni "Älkää lyhentäkö varusmiespalvelusta!" Se on teksti jota on lähes mahdotonta ymmärtää minkäänlaisessa argumentatiivisessa kontekstissa. Sillä on vain asenne. Sitä ei voi käsittää järjellä, vaan sitä on ikään kuin lähestyttävä psyko(pato)logisesti. Teksti on kokonaisuus, mutta otan siitä esimerkin, pitkän lainauksen, joka toivon mukaan valaisee tekstin henkeä.
"Odotan kuin kuuta nousevaa sitä, että kukaan ei yön pimeinä tunteina tyhjennä suurella vaivalla täyttämääni jääkaappia eikä herätä minua kysyäkseen, missä hänen tavaransa mahtavat olla. En joudu enää jännittämään, onko moneen kertaan esittämäni pyyntö tai ohje oikeasti ymmärretty vai onko se kadonnut siihen ”koskaan kuulemattomien asioiden” hämmentävän suureen massaan, johon äidin esittämät asiat tyypillisesti katoavat kuin tiensä päähän tulleen satelliitin osat avaruuteen. On erinomainen keksintö koota juuri tuon ikäluokan nuoret miehet keräilypaikkoihin miltei vuodeksi ja antaa äideille ja muille läheisille tervetullut hermolepo näiden orivarsojen kasvatustyöstä ja ylläpidosta. On hienosti ajateltu, että näissä keskuksissa (lue: varuskunnissa) ohjaajina toimivat tuon ikäkauden jo ohittaneet miehet – heiltä löytynee nuoren miehen ohjailuun tarvittava ymmärrys ja osaaminen oman kokemuspohjansa ansiosta."
On selvää, että teksti osuu hyvin samaan perustelukenttään kirjoittamani ironisen lausunnon kanssa. Teksti on seksistinen ja leimaava. Miessukupuoli leimataan erityisesti. Näkökulma on äidin, joka ei ole armeijassa käynyt, joka puhuu siitä paikkana joka koskee joitakuita muita. Tämä on luonnollisesti näkökulma, mutta niin on näkökulma sekin, että onnelliset kiinalaiset äidit jotka nauttivat rauhasta ja kerrankin riittävistä ruoka-annoksista kuusivuotiaiden lasten lähtiessä töihin ompelemaan jalkapalloja tai harjoittamaan lapsiprostituutiota.
En tässä puhu siitä miltä tuntuu olla nuori mies, joka elää siinä että vanhempi selvästi viittaa itseen tässä tekstissä. Toki tämänlainen eettinen kulma on olemassa, ja se herättää sellaisia kysymyksiä kuin että jos kolumnistin asenne oikeassa elämässäkin on tuo, niin oliksiko siihen käyttäytymisongelmaisuuteen jokin muukin vika kuin jälkeläisen ikä ja sukupuoli.
En kuitenkaan panosta tähän, sillä tekstin maailma on luultavasti totta. Epäkohteliaisuus voi olla tarpeen jos läpi pitää saada pointti. Ja kenties tekstissä on jopa kostoa ja kompensaatiota jostain vääryydestä jota jälkeläinen on tehnyt. Tämänlainen on mahdollista. Ja arjen ikävät puolet on tuotava esiin rehellisesti. Siinä, että uskon "kollien olevan kolleja" ei ole mitään halveksuntaa tai seksismiä. Ihmiset ovat ylipäätään rasittavia ääliöitä. Ja nuoret miehet ovat ihmisiä. (Ergo.)
Kolumin kohdalla ongelma on muualla kuin tämän sinänsä loukkaavan stereotypian esilletuomisessa.
Tausta-asenne kun on selvästi siinä, että yhteiskunnan tehtävänä on vähentää ärsytystä ja tätä pidetään rakentavana tapana syytää varoja. Kysymys on verrattavissa esitykseen jossa valtion pitäisi hoitaa kansalaistensa lapset jos vanhempia ei "sillai satu hotsittamaan". ; Ei tässä voi sanoa muuta kuin että esimerkiksi itse olen päätellyt että koska en todennäköisesti kestäisi lapsien kasvatusprosessia. Ja tästä seuraavana päätöksenä on se, että en sitten myöskään lisäänny. Sillä olisi epäreilua rasittaa systeemiä ja laittaa lapsia adopitioon vain siksi että ei ole vanhemmaksi kelpaavaa materiaalia ja syytää silti suttuisia geenejään niin paljon kuin eturauhanen vaan jaksaa sylkeä. ; Kolumnin henki herättää sen tyyppisiä lausuntoja, kuin että miksi ei annettaisi lapsia adoptioon homoseksuaaleille kun idiootit kerran saavat jopa tehdä niitä.
Ja en moiti kirjoitusta siksi, että olisin täysin armeijakielteinen. Ja ymmärrän että äidin näkökulma on jotain jota nähdään muutoinkin joka paikassa. ; Kyllähän sitä löyty sovinististakin asennetta jossa sanotaan sellaisia asioita kuin "Naisille pitäisi olla olemassa pakollinen kasvatuslaitos, jossa tehtäisiin pissiksistä naisia. Kun ei nykyajan naisilta tunnu kasvatustyö, ja ylipäätään mikään työ, luonnistuvan sitten millään." On ihan luontevaa että sille esitetään telaketjufeministinen vastapaino. On vain erikoista elää yhteiskunnassa jossa seksismiä pidetään pahana ja "tytöttelyä" pidetään halveksuvana, mutta kuitenkin miehiä voidaan kutsua "orivarsoiksi" tai "jannuiksi" tai "kolleiksi". Ja että miessukupuoli voidaan iän mukaan luokitella stereotypiaan.
Eikä sillä, että stereotypiassa ei olisi totuuden siemen. Se nimittäin löytyy jopa tuosta minun ironisesta vaihdevuosiämmä -diskurssista. Se on täsmälleen samanlaatuista asennevammaa. Molemmat ovat "puolitotuus joka perustuu jonkinlaiseen omakohtaiseen kokemukseen" ; Ja itse ihmettelen miten nuorisoa kauhistellaan, kun nähdäkseni 70 -luvun nuoriso (60 luvun loppupuolen sukupolvi) näyttää pitävän sisällään ne kaikista pahimmat asennevammaiset ynnä täysin käytöstavattomat ääliöt joiden rinnalla 15 -vuotiaat nuoret näyttävät herranenkeleiltä. (Ja olen hyvä sanomaan ; kyllä tässä asiassa koira koiran tuntee.)
Ja ei, en ole tässä sanomassa, että ihminen joka ei ole koskaan käynyt armeijasta ei voisi puhua armeijasta tai kannattaa sitä. Sen sijaan sanon, että perusasioiden pitäisi olla kunnossa.
Tärkein vasta-argumentti koskee sitä että tosiasiassa armeijassa ei suinkaan olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat "ohittaneet vaiheen". Jos armeijaa katsotaan tarkemmin, voidaan huomata, että rivimies kohtaa toisia saman saapumiserän yksilöitä.
1: Tämän lisäksi valtaosa "komentelutyöstä" tehdään itse asiassa vain välillisesti vanhempien ihmisten kautta. Alikersantit ovat tässä tärkeässä osassa. Jos joku tietää mitä alikersantti tarkoittaa, hän tietää että kyseessä on keskimäärin puoli vuotta vanhemmasta kollista. Ja puoli vuotta ei merkitse tässä kohden paljon mitään, koska (a) murrosikä ei ole kello, ja variaatio yksilöiden kesken on tuossa vaiheessa valtava, (b) armeijaan ei mennä tietyssä iässä ja vaihtelu on tässäkin sen verran suurta, että hajonta on sen verran suuri että se puoli vuotta ei ole kovin suuri osuus iästä. (c) Alikersantit eivät ole myöskään koulutettuja. He harjoittelevat uudella saapumiserällä.
2: Koska jokaisella on kokemusta koulusta, voin verrata asiaa koulumaailmaan. Jos vaikka sanotaan jääkärikompanjan ryhmä 2 pitää sisällään luokan, on alikersantti yllättävän usein opettaja. Luutnantit ovat opettajia joita on kohtuullisen usein. Tätä vanhemmat vertautuvat rehtoriin, joka esiintyy puheitapitävänä puhuvana päänä. Heitä ei kohdata, paitsi jos perseilet ja oikein urakalla.
+: Omakohtaisesti jos katsotaan miten paljon olin henkilökohtaisesti tekemisissä luutnanttitasoisten ihmisten kanssa siinä mielessä että kyseessä ei ollut jonkin mekaanisen taidon (käytännössä lapiointi, haaraperushypyt) opettelu jossa on yksilö rivissä, puhutaan noin tunnista koko palvelusaikanani. ; Tämä tarkoittaa oikeasti sitä, että armeija on aivan saatanan epäkypsä paikka. Itse en ole nykyäänkään järin kypsä. Armeija-aikanani olin vielä epäkypsempi. Ja armeija menee heikoimman lenkin mukaan sillä tasolla, että armeija on epäkypsin paikka missä olen ollut koskaan. Ja minä olen käynyt todella epäkypsissä paikoissa.
Toinen asia on se, että armeija opettaa arkielämässä todella ärsyttävää ja haitallista miehenmallia. Ja ei, en puhu tappamisesta. Sillä armeija opettaa ammuntaa lähinnä "tähtäimen läpi-hengitys-puristava laukaus" -iskulausetta hokemalla. Tuntimääräisesti ammuntaa ja lähitaistelua harjoitetaan niin vähän, että ihmetyttää. Suuri osa ajasta kulutetaan tahtimarssissa, epätahtimarssissa telamiinaa kantaen, poteroa kenttälapiolla kaivaen. Ja hyppimällä rynkkyjumppaa mallia haara-perus -hyppely. Jos ennen on kysytty kysymystä onko homoseksuellin sopivaa käydä armeija, on nykyisessä armeijassa meno sellainen että kenties sen nimeksi pitäisi muuttaa SA - HINT ja miettiä onko se paikka heteroseksuaalisesti suuntautuneelle miehelle ollenkaan.
Myöskään kuri ei ole mainittavaa. Sitä ei voisi kutsua SS - HINT:iksi. Armeijan kuri on juoru, se on vain se maine joka sillä on. Omassa lapsuudessani elin paljon tarkemmassa kurissa - sellaisessa jossa valvonta oli tarkempaa, ja jossa vitsaakaan ei säästetty. Ja ennen kaikkea kotini säännöt olivat mielivaltaisemmat ja vaihtuivat enemmän ajan mukana, ja ne tätä kautta pakottivat tiettyyn varovaisuuteen.
Armeijassa on sen sijaan hyvin vähän sääntöjä. Ja suurimman osan kikoista oppi ensimmäisenä päivänä. Tärkein oppi jonka itse sain armeijassa tapahtui ensimmäisenä päivänä. Ja se menee siten, että älä näytä mulkkuasi julkisesti. Koskaan. Tämä liittyy aamutoimiin. Aamutoimet suoritetaan komennuksesta. Mennään jonossa pesutupaan. Ja komennuksen mukaan mennään virtsaamaan rivissä. Aikaa virtsaamiseen annetaan ehkä kymmenen sekuntia. Ja tämä tehdään sen vuoksi, että tiedetään että kukaan ei kuse siinä ajassa. Ideana on se, että oikeasti tämä aamutoimi on tyhjä rituaali joka tehdään koska käsketään. Jos sinua kusettaa, kuset aamupalan jälkeen. Armeija on vähän kuin tämä aamurituaali levitettynä "24/5 ja joka toinen viikko 24/7" -malliin.
Ja armeijan työntekoideaali on se, että siellä pärjää parhaiten ja helpoiten se, joka noudattaa seuraavaa mallia
1: Älä ole oma-alotteinen. Jos ei käsketä petaamaan, ei pedata. Jos käsketään pedata, pedataan.
2: Älä mieti mitä pitää tehdä, sillä kaikki tehdään ryhmässä. Jos erehdyt joskus siivoamaan tupaa, se tarkoittaa että se on vastedes sinun hommasi. Jos jätät siivoamatta, tupakaverit joko siivoavat tai punnertavat ja siivoavat.
3: Ei pidä rasittaa päätään sellaisilla asioilla, kuin että onko tekemiselle tarvetta. Tai että seuraako siitä ylipäätään mitään.
Armeijan kestämisessä tärkeintä onkin se, että on tarpeeksi laiska ja aivan käsittämätön idiootti. Jos älykkyysosamääräsi on yli 80, etkä siksi kestä idiotiaa ja monotoniaa, ja olet normaali rivimies, armeijaa ei suoriteta vaan kestetään. Silloin elämä koostuu siitä että luultavasti sinua nuorempi kolli, jonka kognitiivinen prosessointikyky on kenties puolet omastasi esittää komentoja ilman perusteluja - kenties siksi että komennot ovat pohjimmiltaan kusirituaaleja - vain koska hänellä on pieni metallinpala kaulassa. Siinä sitten pidetään suuta näkkärillä, ja yritetään olla miettimättä sitä miten olet kuullut kun tämä on illalla tupakavereidensa kanssa haaveillut pillusta, joka on sekin ollut heille ilmeisen tavoittamaton haave ja tuntematon mysteeri.
 |
| Armeija sopii erinomaisesti laiskoille, oma-aloitteettomille typeryksille. Mutta ei siksi, että se opettaisi pois näiltä tavoilta, vaan päinvastoin juuri siksi, että sen käytänteet kannustavat ja tukevat näitä asenteita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti