Kun esille ottaa väkivaltaan suhtautumisen, moni ihmettelee väitteitä siitä että nykynuoriso ei kohtaisi väkivaltaa. Perushenkenä tuntuu olevan se, että väkivaltaisuuden ja pahan olon nähdään kasvavan koko ajan. Syylliset tietysti vaihtelevat. Perussuomalainen näkee helposti syylliseksi maahanmuuton. Uskovainen maallistumisen ja moraalikadon.
1: On erikoista että perusasetelmaltaan konservatiivisilla tahoilla esiintyy tämänlaisia argumentteja. Koska jos puolustetaan jotain "perinteistä näkemystä" nykyajan kauhuilla, päädytään helposti tilanteeseen jossa väitetään että jos nykyjärjestelmä puretaan niin syntyy se nykyajan kauhea julma maailma. Perussuomalaisten kohdalla tilanne on toki ymmärrettävä koska he hakevat taantumista, muutosta nykytilanteesta ja paluuta aikaan ennen EU:ta ja maahanmuuttopolitiikan tiukentamista. Mutta jos esimerkiksi uskonnonopetuksen säilymistä nykymuotoisena pidetään kynsin hampain tärkeänä koska uskovaisia vainotaan huonon uskonnontuntemuksen vuoksi nykyään, ollaan epäloogisuuksien ytimessä.
Tarinat väkivaltaisuudesta ovat enemmänkin tarinoita väkivallasta. Asia näyttää kuitenkin olevan päin vastoin ; Kuten Hamilo muutama vuosi sitten kertoi. Eli vaikka Suomi näyttää tilastoissa olevan väkivaltainen maa, niin esimerkiksi perheväkivallan tilastot ovat laskusuunnassa. Kohtuullisen uusi Suomen Kuvalehti kertoi, että väkivalta vähenee. - Itse asiassa tilastot ovat niin vakuuttavia, että tialstojen kriitikot korostavat että tässä tutkitaan polisiille ilmoittamisia. On erikoista miksi heillä on perustelut siitä miksi tilastotiedolla ei ole väliä, mutta he eivät silti perustele mitenkään väitteitään väkivaltaisuuden kasvusta. Mistä he tietävät että poliisille ilmoitetaan yhä vähemmän?
Voidaan kuitenkin sanoa, että nykyään eletään väkivallan uhan alla menneisyyttä enemmän. Syynä ei kuitenkaan ole väkivaltaisuuden kasvaminen, päinvastoin. Syynä on se, että väkivaltaa pidetään nykyään pahana, sitä valvotaan ja siitä tiedotetaan. Tästä seuraa illuusio. Mitä uhkaavampana, pahempana, konkreettiempana ja relevantimpana väkivaltaa pidetään, sitä pahemmalta tuntuu. Kuitenkin tämä tuntuminen pitää väkivaltaisuutta kurissa. Eksistentiaalinen taso kulkee yhteen suuntaan ja oikea väkivalta toiseen.
Asia on kuten "Takkirauta" -blogissa vihjattiin. "Kaiken kaikkiaan menneet vuosikymmenet ovat olleet paljon brutaalimpia, väkivaltaisempia ja julmempia kuin nykyiset kaksi viimeisintä. Ja väkivaltaa katsottiin tuolloin läpi sormien. Se oli luonnollista. Väkivallan katsottiin ikäänkuin kuuluvan elämään." Minä olen elänyt mainitulla 1980 -luvulla, ja esimerkiksi koulukiusaamisessa oli "virallinen kanta" ja "oikea kanta". Oikea kanta koostui siitä että kiusattu joutui aina vastaamaan siihen, miksi häntä kiusataan. Eli kiusattu joutuu perustelemaan kiusaamisensa oikeutukset ja syyt. Tämä oli myös sitä aikaa, jolloin julkinen suhde vitsan antamiseen muuttui, mutta vanha totuus jatkoi vielä perusasetelmassa. Esimerkiksi tiedän monenkin opettajani tietäneen meillä harjoitettavasta kulttuurista, ja tämä aivan eksplisiittisesti esitettiin ymmärrettävänä. Teoriassa asia olisi kenties ollut poliisiasia, mutta käytännössä siitä ei välitetty. Kiusaamiskulttuuri taas on usein juuri normatiivista, "oudon" kimppuun käydään jotta tämä saadaan ryhmäkurin kanssa. Tämä ohjastaa ja karaisee maailman karuuteen jossa väkivalta on luonnollista ja ikään kuin kuuluu elämään. Ja voi kyllä se kuuluikin. "Koulukiusaamiseen ei kiinnitetty mitään huomiota. Pojat ovat poikia,
todettiin, ja väkivallan, mobbaamisen ja kiusaamisen katsottiin
ikäänkuin kuuluvan aikuiseksi kasvamiseen. Häiriökäyttäytymistä
pidettiin tuolloin normaalina käytöksenä ja siihen ei kiinnitetty mitään
huomiota."
Toki ei pidä liioitella. Se oli pikemminkin niin, että kiusaamista ei kannustettu. Ja tosiasiassa väkivaltakulttuuri oli jotain joka oli vaanimassa. Se nieli vain muutamia, mutta ero sen alle joutumisen ja muun välillä saattoi olla hyvinkin mielivaltainen ja mitättömän pienistä asioista kiinni. Ja sitten kun se sai otteen, se oli se kieli mitä oli pakko käyttää koska mitään muuta ei ollut tarjolla eikä hyväksytty.
Siksi on hyvä muistaa, että Suomessa joukkotappelut olivat yleisiä. Sitä ennen oli kylätappeluita ja puukkojunkkareita. Sittemmin joukkotappelut ovat vähentyneet. Kun olin vartijana Itä-Helsingissä, joukkotappelukulttuuri kuului kuvioihin, mutta sittemmin esimerkiksi Kontula on rauhoittunut silmin nähden. Itse asiassa oikein hämmästyin kun taannoin vierailin siellä. Trendiä voi olla vaikeaa huomata jos paikkaa katsoo joka päivä.
1: Mutta, kuten kasvuikäisten sukulaislasten kohdalla, sitä joutuu ihmettelemään typeriä kysymyksiä kuten "paljonko sinä olet kasvanut", joka on ihan aitoa ihmettelyä. (Olen oppinut näin vanhempana tämän.) Samalla vanhemmat ovat vähän sillä lailla, että suunnilleen sama kakarahan se on koko ajan, mitä nyt uudet vaatteet tulevat kalliiksi. Vähittäistä muutosta on vaikeampi huomata paikalta seurateb.
Tämä vanha kunnon kristillinen kulttuuri on sitten tuottanut nössömiesten kulttuurin joka ei edes tapa toisiaan. Eivätkä tupakoi, juo alkoholia jne. yhtä paljon kuin edeltävä sukupolvi. ; Tilannetta voi kuvata sillä, että olin aikanani selvästi vähän alkoholia juovaa kansanryhmää, en ollut absolutisti mutta join hyvin harvoin. Jo tämä oli jotenkin omituista. Nykyään absolutismi on hyvinkin tavallista. Siksi en malta kuin kompata henkilöä jota harvemmin komppaan, eli "Takkirautaa" joka kuvastaa nykyaikaa verrattuna menneisyyteen seuraavasti ; "Koulukiusaaminen ja suoranainen terrori otetaan vakavasti. Ruukinmatruuna vahvistaa Steamerin, anonyymin ja AnoMatin havainnot: tuollaista se todellakin oli meidän nuoruudessamme. Nykypäivän lapsille ja nuorille 1970- ja 1980-luvut olivat käsittämättömän väkivaltaista aikaa, ja on pakko todeta, että lapsuudessa oli parasta se, että se loppui." Kun maallistuminen näyttää kulkevan mukana - sekin on tilastoissa kasvussa samalla kun väkivaltatilastot vähenevät - voi päästä vinoilemaan siitä että jos ihan oppia seurataan niin kristillisessä kulttuurissa elämän parasta aikaa on se, kun se loppuu. Enkä ihmettele. Maailma jossa synninturmelluksen seuraukset, kuten väkivalta, nähdään luonnollisina, tuppaavat lietsomaan näistä luonnollisista asioista myös tavallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti