Sinäpä sen sanoit. Sama ongelma koputtaa otsaani, mutta joka kerran kun ajattelen noin, joudun perumaan puheeni. Eilen se tapahtui viimeksi. Tapasin livenä kokonaisen joukon rakastettavia ihmisiä. Ihmisiä, joista loisti hyväntahtoisuus ja lämpö, jonka koin todelliseksi. Tapahtumapaikka oli galleria, jossa yleensä tunnen itseni Zombiksi. Kuinka hauska heidän kanssaan oli nyt puhella. Halailla (tapa joka ei tavallisesti ilahduta minua). Lämmin ilmapiiri on se, josta saa voimaa ja uskoa ihmisiin.
Mutta pahoin pelkään, että syy, ettei niin ole aikaisemmin tapahtunut, on minussa. Omissa asenteissani. Välillä olen vihainen koko ihmiskunnalle. Vaikka viattomiahan me olemme. Paljolti luonnekysymys.
Olen juuri ja juuri ennättänyt käydä lukemassa joitakin juttujasi. Kirjoitat sellaista vauhtia, etten pysy mukana. Kuljen jälkijunassa. Mutta sitä olet jo ohittanut ne asemat, joten en ole viitsinyt enää niitä kommentoida.
Mutta toi runoksi muotoutunut ajatelma herätti minussa sympatiaa. Kun itse ajattelen usein juuri niin.
PS. Tuota edellistä bloggausta en ollut lukenut ollenkaan. Se käy hyvästä filosofian oppitunnista. Perehdyn siihen tarkemmin, kun ennätän. Nämä asiat, joista kirjoitat kiinnostavat kyllä minua.
(Meidän poika oli n. 5-vuotias, kun kysyin, mikä sinusta isona tulee? Pankinjohtaja, hän sanoi. Vai mikä se on sellainen, joka saa paljon rahaa?
Myöhemmin kysyin uudestaan. Filosofi, hän vastasi. Pankinjohtaja-filosofi!
Nyt jo isona hän opiskelee musiikkia. Joululomalla hän näytti hyvin masentuneelta. Mikä hätänä? kysyin. No kun minulle on nyt selvinnyt, että valmistun ammattiin jossa ei saa mitään palkkaa! Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Vaikea lohduttaa. Voithan sinä jakaa lehtiä, sanoin. Yhtään ajattelematta, että lehdenjakajiakin jo pyritään vähentämään. Niilläkin menee huonosti.)
En tietysti halua vääristää ja ohjailla tulkintoja tekstissä jonka olen tarkoituksella rakentanut siten että oikeita lukutapoja on monta, mutta osa niistä liittyy logiikkaan, empiriaan, havaintojen realistisuuteen ja sanontojen näkemiseen muunakin kuin sanontoina. Mutta on siellä se optimistinenkin puoli, se jota tästä blogista ei ehkä helposti odota.
4 kommenttia:
Sinäpä sen sanoit. Sama ongelma koputtaa otsaani, mutta joka kerran kun ajattelen noin, joudun perumaan puheeni. Eilen se tapahtui viimeksi. Tapasin livenä kokonaisen joukon rakastettavia ihmisiä. Ihmisiä, joista loisti hyväntahtoisuus ja lämpö, jonka koin todelliseksi. Tapahtumapaikka oli galleria, jossa yleensä tunnen itseni Zombiksi. Kuinka hauska heidän kanssaan oli nyt puhella.
Halailla (tapa joka ei tavallisesti ilahduta minua). Lämmin ilmapiiri on se, josta saa voimaa ja uskoa ihmisiin.
Mutta pahoin pelkään, että syy, ettei niin ole aikaisemmin tapahtunut, on minussa. Omissa asenteissani. Välillä olen vihainen koko ihmiskunnalle. Vaikka viattomiahan me olemme. Paljolti luonnekysymys.
Olen juuri ja juuri ennättänyt käydä lukemassa joitakin juttujasi. Kirjoitat sellaista vauhtia, etten pysy mukana.
Kuljen jälkijunassa. Mutta sitä olet jo ohittanut ne asemat, joten en ole viitsinyt enää niitä kommentoida.
Mutta toi runoksi muotoutunut ajatelma herätti minussa sympatiaa. Kun itse ajattelen usein juuri niin.
PS.
Tuota edellistä bloggausta en ollut lukenut ollenkaan. Se käy hyvästä filosofian oppitunnista. Perehdyn siihen tarkemmin, kun ennätän. Nämä asiat, joista kirjoitat kiinnostavat kyllä minua.
(Meidän poika oli n. 5-vuotias, kun kysyin, mikä sinusta isona tulee? Pankinjohtaja, hän sanoi. Vai mikä se on sellainen, joka saa paljon rahaa?
Myöhemmin kysyin uudestaan. Filosofi, hän vastasi. Pankinjohtaja-filosofi!
Nyt jo isona hän opiskelee musiikkia.
Joululomalla hän näytti hyvin masentuneelta. Mikä hätänä? kysyin. No kun minulle on nyt selvinnyt, että valmistun ammattiin jossa ei saa mitään palkkaa!
Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Vaikea lohduttaa. Voithan sinä jakaa lehtiä, sanoin. Yhtään ajattelematta, että lehdenjakajiakin jo pyritään vähentämään. Niilläkin menee huonosti.)
Pankinjohtaja-filosofi, sellainen kuin "Nalle" Wahlroos? Erinomainen ratkaisu.
En tietysti halua vääristää ja ohjailla tulkintoja tekstissä jonka olen tarkoituksella rakentanut siten että oikeita lukutapoja on monta, mutta osa niistä liittyy logiikkaan, empiriaan, havaintojen realistisuuteen ja sanontojen näkemiseen muunakin kuin sanontoina. Mutta on siellä se optimistinenkin puoli, se jota tästä blogista ei ehkä helposti odota.
Lähetä kommentti