Nähdäkseni tässä on kuitenkin kysymys siitä että ihmettä käytetään kahdessa oleellisesti erilaisessa merkityksessä. Ihme tarkoittaa joskus ällistyttävyyttä ja joskus luonnonlakien rikkomista. Ihme -sanaa käytetään usein ekvivokaattisesti siten että heitetään ilmaan ällistys ja väitetään että se tarkoittaisi luonnonlakien rikkomista.
Universumin synty tuntuu intuitiivisesti erikoiselta tai ällistyttävältä asialta. Kuitenkin se, mitä jo tietämämme tiede kertoo on se, että asiat ovat usein yllättäviä ja vaativat paljon älyllistä työtä. Tämänlaisessa "vaikeuden ja hämmästyttävyyden" mielessä näkisin että uskon hyvinkin vahvasti ihmeisiin.
Mutta jos mietimme vaikka tuoretta "Tähdet ja avaruus" -uutista siitä että matemaatikot ovat osoittaneet että olematon tyhjä voi muuttua mustaksi aukoksi ja tämän jälkeen muuttua joksikin, on selvää että minä en ymmärräymmärrä asiaa. Matematiikka ja fysiikan teoriat sen taustalla ovat jotain jota en hallitse. Eikä laskelmia edes esitellä koska tulosten uutisointi on se mitä tiedejournalisti tekee. Kun taas laskelmien autenttisuus on enemmän tiedeyhteisön alan eksperttien vertaisarviointimateriaalia. ; Olen tottunut tähän. Yritin taannoin ottaa selvää siitä miten televisio toimii. Ja vaikka sain jonkinlaisen yleiskuvan, monien komponenttien toiminta ja etenkin niiden yhteisvaikutus ei tullut ymmärretyksi minun puolellani. Televisiokin voisi "teoriassa" toimia magialla. Tästä ei vaan väännetä samalla tavalla kuin universumin synnystä.
Siksi kun puhutaan ihmeistä on ensin tarkasteltava onko kysymys ällistyttävyydestä vai siitä että se rikkoo luonnonlakeja. Jos ajatellaan mikä pakottaisi ontologisen naturalistin hylkäämään ontologisen naturalisminsa, on syytä huomata, että tällöin esille nousee ikään kuin pakosti vaatimus luonnonlakien ja vastaavan ylittämisestä. (Kysymys menee siitä miten tiedämme että jokin on luonnon ylittävää. Tällöin kysymyksen on pakko olla tiedosta eikä esimerkiksi siitä että luonnonlakien toiminta itsessään tulkitaan suunnittelun aikaansaannokseksi.)
Tähdet ja avaruus -uutisen kertoma universumin synty on kenties ällistyttävä, mutta se ei riko tätä sääntöketjua. Näin ollen se on ihme korkeintaan siinä merkityksessä että se ällistyttää. Se ei kuitenkaan ole ihme siinä mielessä joka tässä usein esitetään ikään kuin "haasteena uskonnottomalle". ; Ekvivokaation purkamisen jälkeen käteen jää se, että jos universumin synty ex nihilo on mahdollista ja tämä osoitetaan laskelmilla, niin se on ihme eksistentiaalisella kokemusmaailman tasolla, mutta luonnonlakien tasolla se on enemmänkin anti-ihme, ihmeen vastakohta.
Jostain syystä samat ihmiset jotka korostavat että Jumala on antanut ihmiselle järjen - ja että jos ateismi olisi totta, niin järjen käyttö ei olisi yhtä helppoa, olisi vaikeampaa ja olisi kenties jopa mahdotonta - eivät voi käsittää että ateisteille jonkin asian arkijärjen vastaisuus tai konseptien vaikeus voisi olla irrelevanttia. Itse en ymmärrä miksi Totuuden pitäisi ylipäätään olla helppoa. Jos jonkin tajuaminen on vaikeaa, se ei tarkoita että konsepti olisi epätosi, vaan että asia on joko ihmiselle lajityypillisesti vaikea, muuten epäintuitiivinen kulttuurisista syistä tai sitten asiaa ymmärtämätön on vain yksilönä tyhmä ainakin tältä osin. ; Ja minun ei ole vaikeaa uskoa ihmisten typeryyteen. Olen kohdannut pirun monta typerää ja hoopoa ihmistä. Ja teknisesti ottaen olen itsekin sellainen.
Jotta asia olisi mahdollisimman helposti tajuttavissa, otan esille yhden varsin konkreettisen ihmekertomuksen. Se löytyy "Raamatusta". Se käsittelee valaita.
Oikeasti Raamatussa puhutaan tarkasti ottaen seuraavaa ; Joona 1:17 viittaa alkutekstissään käsitteeseen dag gadol joka viittaa suureen kalaan. Matteus viittaa hirviöön sanalla ketos joka tarkoittaa merihirviötä. Kuitenkin valaat ovat suurimpia koskaan eläneitä eläimiä. On ymmärrettävää, jos Raamattu viittaa valaisiin isoina kaloina. Viittaahan se lepakoihinkin lintuina 3. Moos. 11:13-19:ssa. Suuri koko helpottaa siinä että Joona viettäisi aikaa tämän mahassa, joten tulkinta on reilu.
Hammasvalaissa suurin osa on yllättävän pieniä. Delfiinit, pyöriäiset, miekkavalaat ja vastaavat ovat sopivasti lihansyöjiä, joten periaatteessa ne voisivat syödä ihmisiäkin jotka lihaisina on tavallaan tehty sopivasti ruuasta. Ne kuitenkaan tuskin söisivät ihmistä yhdellä suupalalla. Joona tuskin rukoilee palasina, eikä Raamattu mainitse että hänet olisi pureskeltu silpuksi.
 |
| Riittävän suurisuisia Raamattuun. |
Jäljelle jää käytännössä yksi kandidaatti. Kaskelotti. Ne ovat valtavan kokoisia. Ja ne ovat hammasvalaita. Niillä on myös valtavankokoiset vatsat. Kreationistit ovatkin viitanneet kaskelottiin selityksenä. Siinä on minusta jonkin verran järkeä. Kaskelottien suuruus on valtava. Ja esimerkiksi Daily Mailin joulukuun 14 päivä 1928 ilmestynyt juttu käyttääkin merimiehen kokemusta Joona -tarinan oikeuttamiseen. Tai oikeastaan merimies käyttää sitä Joona -korttina ja lehti levitti sitä. "I was one of twelve men, who went into its mouth, passed through its throat, and moved about in what was equivalent to a fair-sized room. It's throat was large enough to serve as a door. Obviously it would be quite easy for a whale of this kind to swallow a man." Tämä ei ole liioittelua. Tosin mukana on hieman merimieslisää. Koiraat ovat noin 16 -metriä pitkiä. Eivätkä ne ole yhtä korkeita. Jos kaskelotti olisi pelkkä nahka, se olisi silti hyvin ahdas kammio. Sinne kuitenkin mahtuu. Ja tämä on se pääasia. ; Joona -tarinaan uskottavuutta voidaan saada myös siitä tiedosta että kaskelotit oksentavat. Eliökunnassa kaikki eläimet eivät tätä taitoa hallitse. Itse asiassa valaiden oksennuksella käydään jopa kauppaa. Se on kallisarvoista ainetta.
Joonalla on kuitenkin ongelma. Nimittäin ne kolme päivää jotka se on valaan vatsassa. Pinokkiolla voisi puunukkena olla tätä paremmat mahdollisuudet. Sillä Geppettoa ja Joonaa yhdistää se, että valaan kannalta heidät on tehty ruuasta. Vatsahapoissa lilliminen kolme päivää pakottaa miettimään sitä vaihtoehtoa, että kenties Joona sittenkin olisi viettänyt aikansa hetulavalaan suussa. Siis paikassa joka ei ole kauttaaltaan vatsahapoissa. Kenties Joona selvisikin ulos kun valas aukaisi taas suunsa. Tällöin kuitenkin korostuu ongelma joka on myös valaan vatsassa. Nimittäin happi. Valas on toki happea hengittävä nisäkäs, mutta se hengittää selkäpuolen hengitysreijän kautta. Se ei sen sijaan hengitä suunsa kautta. Sen mahassa ei myöskään ole valtavaa hengityskelpoisen ilman säiliötä. Jopa silloin kun vatsa on tyhjä, valaalla on nälkä mutta siellä ei ole hengitysilmaa.
Mitä tällä spit or swallow -mietinnällä on sitten merkitystä?
Jos tarinaa mietitään alussa alustamani ihmekertomusrakenteen avulla, voimme huomata, että kreationistien mieliksi olen kertonut erilaisia ad hoc -selityksiä joilla Joonan seikkailu olisi mahdollista. Ne kuitenkin tekevät siitä vähemmän ihmeenomaisen. Kreationistitkin kokevat että tämänlaiset tuovat uskottavuutta tarinalle. Kaskelotin ominaisuuksien kertominen on heille ikään kuin todiste siitä että tarinassa on todenperäisyyttä.
Sen sijaan he eivät suhtaudu samoin siihen hapettomuuteen ja vatsahappoihin. He korostavat että naturalistit eivät ole avomielisiä koska eivät muista, että kyseessä on ihme. Nämä elementit eivät heistä kuitenkaan tee tarinaa uskottavaksi. Heidänkin asenteensa on siis se, että mitä enemmän näitä luonnonlakienmukaisuuksia löytyy, ne vähentäviä syitä epäillä tarinaa. Ihmekertomus muuttuu ideaalitapauksessa niin vahvasti todistetuksi, että se on ihmeellinen enää eksistentiaalisella tasolla.
Tämä asenne -ero on minusta hyvin tärkeä. Jos Joonan tarinan pitäisi olla mahdollisimman ihmeenomainen, hänet voisi syödä vaikka ruutana tai makrilli. Tottakai kaikkivaltias Jumala voisi ihmeenomaisesti rikkoa tilavuuden lakeja. Jumala voi samalla tavoin tietysti pistää Joonan delfiinin suuhun vahingoittumattomana, hetulavalaan pistämään ihmekäskyllään nielemään Joonan suuhunsa ja kellumaan pää ilmassa kolme päivää jotta arvon profeetta pääsee - selvästi vapaan tahtonsa vastaisesti vaikka Jumala arvostaakin vapaata tahtoa ihan älyttömästi koska pahan ongelma - kertomaan erilaisia kauhistuttavia tuholla uhkailuja. Näiden mainitseminen koetaan kuitenkin pilkaksi. Että Jumalan ihmeitä tehdään naurettaviksi.
Joka tarkoittaa sitä että kreationistit suosivat mahdollisimman naturalistisia selitysmalleja ihmeilleen. Jaan heidän kanssaan tämän näkemyksen. Minä menen tässä naturalismissa vain puolta Jumalaa pidemmälle.
Tämä korostaakin sitä, että yliluonnollinen ihme on psykologisesti hyvin erilainen. Sitä käytetään vasta kun eksistentiaalinen ihme jonka ihminen kokee itselleen tärkeänä osoittautuu uhatuksi. Tässä kohden en malta olla lainaamasta Norman Geislerin esimerkkiä aiheesta. Hän käyttää esimerkkinä oikeasti olemassaolevaa mielisairautta, nimittäin Cotardin oireyhtymää. Siinä ihminen uskoo että hän on kuollut. Elintoiminnot ovat siis lakanneet, ja usein he uskovat jopa että heillä ei ole joitain elintärkeitä elimiä. On selvää, että tätä pidetään psykoositilana, vakavana todellisuudentajun hämärtämisenä.
Norman Geisler vaatii kuitenkin avomielisyyttä. (Itse asiassa hän tuntuu käyttävän esimerkkiä abstraktina, hän ei välttämättä tiedosta että kyseessä on aito mielisairaus ja että psykiatrit oikeasti käsittelevät tämänlaisia ongelmia ja että tavallisenkin ihmisen mukaan näissä ei ole järkevää uskoa että nämä ihmiset ovat kuolleet, vielä.) Hänen esimerkkinsä on psykologinen kikkailu jota voi odottaa uskonpuolustajilta. Siksi hänen versionsa meneekin siten, että mies menee psykiatrille koska hänellä on ongelma joka vaivaa häntä kovin. Hän kertoo psykiatrille, että hän on kuollut. Psykiatri kysyy häneltä, että uskooko mies että kuolleet vuotavat verta. Potilas kertoo, että ei tietenkään. Siksi psykiatri ottaakin hattuneulan ja pistää tätä sormenpäähän. Veri alkaa vuotamaan. Potilas tuijottaa sormeaan pitkään ja selittää, että nyt hän käsittää erehdyksensä. Kuolleet miehet voivatkin vuotaa verta!
Tämänlaiset vastausket ovat itse asiassa psykoosipotilailla tavallisia. Kysymys on terveilläkin ihmisillä tapahtuvasta assimilaatiosta sen äärimmäisissä muodoissaan. Korostankin, että "avomielisyyskysymys" on hyvin samantapainen kuin psykiatrin kohdalla. Jos sinusta kysymys ei ole siitä "ovatko ihmeet mahdollisia" vaan siitä että "onko Jumala olemassa" ja käsittelet Joonaa siten, että jos asialle löytyy luonnollinen selitys, niin se kertoo tarinan uskottavuudesta ja todenmukaisuudesta ja jos ei löydy, niin se on vahvistettu dokumentaatio tapahtuneesta ihmeestä, niin käyttäydyt kuin itseään kuolleeksi luuleva mies joka oppii että kuolleet vuotavat verta. Tämänlaisten lausuntojen jälkeen sinun ei kannata ihmetellä jos joku epäilee todellisuudentajusi heikentyneen.
Se, mikä Norman Geislerille on avomielisyyttä vaativa näyte siitä miten maailmankuva määrittää mikä on loogista loukkaa enemmän psykiatreja kuin evolutionisti-ateisteja. Mutta kysymyksessä on toki enemmän klassinen "puhumme maailmankuvallisuudesta aina kun epäuskottavuus tulee esiin, sillä se on ihmeidenvastaisuutta ja siksi naturalismia ja ateismia". Joka unohtuu välittömästi kun pitää kertoa miten ateistit ovat erehtyneet, ja evolutionistit ovat ehdottomasti niin väärässä että pitää puhua huijaamisesta. Sillä tällöin kysymys ei ole maailmankuvasta. Sillä konservatiivisinta Raamattukuvaa levittävä ei usko että maailmasta saatava tieto voisi olla relativistinen, koska Jumala on tosi samoin kuin hänen Raamattunsa on luonnontieteenkirja.
Siksi näkisinkin että Joonan tarina on aitoa ihmettä kuvaava tarina. Ja sellaisena se on hyvin epäuskottava. ; Se on epäuskottava hyvin samaan tapaan kuin mitä tiedämme kuolleiden ihmisten veren vuotamisesta ja psykiatrilla käymisestä. Meillä on kohtaamisia ihmisistä, jotka ovat kuolleet. Induktiivisesti tiedämme heidän kauttaan että he eivät vuoda verta eivätkä käy psykiatreilla. Meillä on myös kohtaamisia ihmisten kanssa jotka ovat elossa ja he vuotavat verta ja joskus käyvät psykiatrilla. (Täytyy olla tämänlaisia erottavia tietoja jotta tiedetään että kuolema liittyy näiden tilojen muutokseen.) Samoin meillä on kokemusta ihmisistä jotka kokevat olevansa kuolleita, mutta joilta onkin löydetty elintoiminnot. Nämä vuotavat verta ja käyvät psykiatreilla. Joten oikeasti tiedämme mikä tulkinta on todennäköisempi kuin toinen ei. Ja tämä ei ole tulkinta joka perustuu maailmankuvaan, siihen että a priorisesti oletetaan että asia joko on ihme tai ei ja sitten keksitään premissejä (oletuksia, väitelauseita, ad hoc -malleja) assimilointeja tämän lähtökohdan puolustamiseksi, vaan tietoomme maailmasta.
Ja tämä ei tapahdu siksi, että naturalistina olisin maailmankuvallisesti paatunut. Vaan siitä että tarinalla ei ole kunnon dokumentaatiota. Kunnon evidenssillä voisi toistaa Joonan tarinan toisinnon, joka sitten toimisi demonstraationa ihmeelle. Mutta pelkkänä kertomuksena se on vain kertomus, jonka luonnonlakienvastaisuus tekee siitä todennäköisemmin sadun kuin toden. Ja tämän arvion voin sitten asettaa mittaamaan sellaisia lausuntoja kuin "Raamattu on kirjaimellisesti tosi". Itse asiassa jos en tekisi näin, olisin, jos en nyt mielenvikainen niin ainakin hoopo. Vielä nykyistäkin hoopompi.
Otsikko kannattaa ymmärtää kaksoismerkityksessä. Se viittaa samalla siihen miten uskova kokee universumin synnyn tyhjästä. Se viittaa myös siihen miten uskonnoton kokee ihmekertomukset. Se ei siis ole niin ilkeä kuin sen voisi aluksi tulkita. Se on vielä ilkeämpi. Se vinoilee yhdelle maailmankuvalle enemmän kuin aluksi oletit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti