"Sensuous Curmudgeon" -blogi huvitteli Casey Luskinin tuoreelle intoilulle. Luskin on löytänyt tietoonsa kalliomuodostelman joka muistuttaa yllättävän paljon kättä. Tätä kautta hän nostaa esille sen, miten hienoja todisteita ID:stä löytää. Luskin on sanonut suoraan, että: "If you’ve ever been to an introductory lecture on intelligent design by an ID advocate, there’s a good chance that you saw Mt. Rushmore invoked as a classic example of a structure in a natural setting that provokes an inference to design. These sort of illustrations are often used to help us understand how we make design inferences." Kalliokin on hänestä nimenomaan Suunnittelua heijastava ; "Whatever the artistic interpretation, it’s a structure we immediately recognize as designed. We can recognize it as such because it exhibits high levels of specified complexity. It has an unlikely shape (making it complex) that precisely matches a pattern - that of the human hand (making it specified)." Tässä Luskin peräti korostaa, että ei ole väliä sillä, että kalliomuodostelma on syntynyt rapautumalla. Koska se on vain metodi, jota Suunnittelija on käyttänyt.
Toki tämä johtaa hieman noloihin kysymyksiin siitä, että miksi evoluutiokritiikki sitten on niin oleellinen osa Designin havaitsemista luonnossa, kun rapautuminen eli luonnollisen prosessin havaitseminen kallioesimerkissä kerran ei haittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että jos analogisuus käden kanssa on on analogiapohjainen, niin toimiiko se analogia jos käsi olisi luonnollisesti syntynyt ja jotain jota monet erilaiset luonnolliset prosessit voisivat tuottaa uskottavalla todennäköisyydellä. (Kun otetaan huomioon miten monta rapautumiskalliota maailmassa on, niin olisi kohtuu todennäköistä että edes yksi niistä muistuttaisi kättä.) Toisaalta tämä ilmituo klassista dilemmaa joka ID:ssä toistuu joka kerta. Nimittäin se, että ID esittää toistuvasti falsifiointikriteerikseen sen, että jokin näyttää spesifiltä kompleksisuudelta ilman että se on Suunniteltu. Mutta kun vastaesimerkki löytyy, niin ID:n puolustaja voi aina todeta, että Suunnittelua on vain löydetty yllättävistä paikoista. Sen ja monia muita kysymyksiä tulee mieleen. Mutta en ota näitä sen enempää, sillä ne ovat sivujuonne eivätkä pääasia.
Someone is not even wrong on the internet.
Näkisin kuitenkin, että tässä on muistutus jostain. Nimittäin siitä että ID on eräällä tavalla psykologisesti osuva kuvaus arkiajattelusta. Se kertoo miten teemme päätelmiä siitä että jonkin takana on älyllinen vaikuttaja ("how we make design inferences"), mutta ei sitä ovatko nämä päätelmät valideja ja tieteellisesti perusteltuja ("how we should make design inferences").
Jos nimittäin lähestytään määritelmien filosofiaa, voimme huomata että ID:n soveltama CSI (kompleksi spesifi informaatio) on prototyyppimääritelmä jonkalaiset ovat tyypillisiä esitieteelliselle ajattelulle - eli taikauskoille, esiparadigmaattisessa vaiheessa oleville intuitiivisille ajatuskyhäelmille ja pseudotieteille. Miksi palaneissa leivissä näyttävät Jeesukset ovat vakuuttavia monille. Miksi kummitusten kannattajat näkevät naamoja heijastuksissa ja pitävät tätä merkkinä siitä että paikalla kummittelee älykäs kuolleiden henki.
Filosofit kutsuvat ID:n määritelmämallia nimellä ostensive definition.
Siinä lähdetään siitä että otetaan jokin kohde, ja viitataan että se edustaa jotain. Ja tämä jotain määrittyy tämän viitatun kohteen kautta. Siinä sanotaan esimerkiksi, että "Design on kuin kädenmuotoinen kallio". Tästä usein jatketaan johonkin jota määritelmien filosofit kutsuvat nimellä extensive definition, jolloin näistä viitatuista kohteista tehdään lista ja kutsutaan samaan listaan kuulumista "jollain lailla analogiseksi".
Tämänlainen osoittelu on tyypillistä arkiajattelulle, mutta sillä on hyvin vähän tilaa missään kunnollisessa tieteessä tai filosofiassa. Niissä kun harrastetaan teoreettisia määritelmiä, sellaisia joissa on attribuutteja, kriteeriattribuutteja. Silloin puhutaan todentamisesta, peittävän lain mallin mukaisesta induktiosta, välttämättömistä ehdoista, riittävistä ehdoista ja niin edespäin. ; Itse asiassa tieteenteossa osa tutkimusprosessia on se, että havainnot kumoavat joitain teoreettisia määritelmiä, jolloin niitä täytyy kohdentaa ja muuttaa. Ilman teoreettista määritelmää asia ei ole tieteellisesti kiinnostava ja tutkimuksen kannalta relevantisti tehty. Nämä määritelmät ovat ympäripyöreitä ja tyhjiä siihen tapaan että oikeastaan ne eivät ole edes vääriä. (Ollakseen virheellinen, teorialla pitää olla jotain ansioita, kuten periaatteellinen falsifioitavuus, mallintavaa sisältöä jne.)
ID ei ole lähtenyt tälle tielle. Sen sijaan se on valinnut Paleyn kelloseppäargumentin soveltamisen tietyllä tavalla ; Ajatus on se, että löydämme taskukellon kivien seasta, osoitamme sitä sormella ja sitten sanomme että on jokin tunnelma siitä että ihmiset ja kovakuoriaiset kuuluisivat samaan joukkoon. Analogia sormella osoitettuun on selvästi liitoksissa edellämainitsemiini esitieteellisiin määrittelyihin. (Jotka ovat psykologisesti vetoavia, siis asioita huonosti reflektoiville idiooteille.) Siksi on ymmärrettävää, miksi ID:n käyttämässä analogiamallissa on omituista rikkonaisuutta jota ei pysty kiertämään.
CSI -argumentaatiossa on toki yritystä tähän, mutta sen kohdalla on kysymys eliminatiivisesta määritelmästä joka ei onnistu kiertämään tätä. Syynä on se, että jo valitessaan eliminatiiviseen filtteriin kolme noodia, tehdään syviä oletuksia.
1: Lainmukaisuus ja sattumahan pitää eliminoida ja Design on eimääritelty jämäryhmä. ; Designille ei anneta teoreettista mallia, joka on todiste siitä että esitieteellinen määrittely kuvaa oleellisesti lähestymistapaa.
2: Siinä oletetaan että maailma koostuu näistä kolmesta osiosta, eikä muista. Näin tehdessä korostetaan käytännössä väistämättä Designin yliluonnollisuutta. Tai sitten luonnollinen prosessointi joudutaan määrittelemään hyvin vahvasti uudella tavalla niin että valtaosa klassisesta yliluonnollisesta määrittyy "aliluonnolliseksi bara normaliksi"
3: Siinä oletetaan että Design todella jää jäljelle eliminoinnista, eli siinä premissoidaan suoraan, että Design ei ole sattuman, lain tai niiden yhdistelmän sisällä. Tätä ei todisteta, se oletetaan.
4: Ja siinä itse asiassa oletetaan väkisin että Suunnittelu ei ole tyhjä ryhmä. (Tätä ajatusta tukee sekin, että Dembski viittaa toistuvasi siihen että kolmogorov kompleksisuus on oleellisesti liitoksissa hänen Design -päätelmässään. Tässä mallissa on sen aksioomissa suoraan se, että tyhjän joukon todennäköisyys on nolla. Mutta asia on selvää ilmankin.)
5: Jeffrey Shallit on huomauttanut, että todennäköisyysarvio on oleellinen osa Dembskin mallia. Eliminointia kuvataan paljon, siihen palataan toistuvasti, mutta sitä ei koskaan käytetä kunnolla. Eliminointi on siis prosessina jotain jota ei tehdä, vaan enemmän sanotaan että jos eliminointi tehtäisiin huolellisesti, tulos olisi jotain. Joka ei ole perustelemista vaan väittämistä. Asia muuttuu huolestuttavammaksi, koska eliminointimallin ulkopuolella viitataan kolmogorovin malliin, jota kautta kompleksisuutta ja spesifiyttä yritetään lähestyä ikään kuin "design -analogian tunnuspiirteen kautta". Tämä vaatii kuitenkin arviointipreferenssi Omegan (Ω), jota Dembski ei kykene antamaan. Todennäköisyysarvioitakaan ei siis tehdä.
Loppukaneetti : Talk to the hand
Kokonaisuus viittaa siihen, että ID peittää esiparadigmaattista taikauskoista säätämistään sivistyssanahumpalla, joiden lähemmässä tarkastelussa lähinnä korostuu se, miten monta tyhjää väitettä ja premissiä ID -päättelyketjussa kaiken kaikkiaan on.
1: Suoraan sanoen asia on vielä pahempi. Mainitsemani listan kohdat kombinoituvat keskenään valtavaksi romahdukseksi : Nojataan eliminointiin jota ei tehdä vaan väitetään tehdyksi. Design määritellään eityhjäksi joukoksi joka eroaa luonnollisista malleista vaikka designiksi väitettyjen piirteiden kilpaileva selitysmalli esittää niiden olevan luonnollisia. Ja "Design inferencen" peruslähtökohdan pitäisi olla sen selvittäminen onko se sitä vai ei sen sijaan että oletettaisiin suoraan, että se on ja sitten määriteltäisiin se post hoc sellaiseksi.
Siksi on selvää että kysessä on malli jossa enemmän tulkitaan arkipsykologisesti että kädenmuotoinen kallio on suunniteltu samalla tavalla kuin Mount Rushmore "koska se näyttää siltä". "Koska se meistä näyttää siltä" ei kuitenkaan ole tiedettä, se ei ole edes aloitelma tutkimusohjelmalle. ID on solmussa ja kesken. Ja kun samoja juttuja toistetaan sen parissa vuodesta toiseen ilman että jutut kehittyvät muuten kuin "valikoitujen ad hoc -argumenttien osalta" voimme päätellä että se on jollain ylittämättömällä tavalla kesken.
Koska en jaksa saman jauhamista, etenkään jos se mitä jauhetaan on paskaa, en koe kovin mielekkääksi keskustella ID:istien kanssa. He toistavat jotain joka on jo heidän kirjoissaan - tosin he toistavat sitä huonompilaatuisena ja epäselvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti