Siksi minun täytyy, kuten niin monissa muissakin asioissa, täytyy viihdyttää itse itseni.
Kun katsoo sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaan tehtyjä argumentteja, on hyvä katsoa minkä tyyppisiä tekstimassoja siinä kohtaa. Voimme esimerkiksi ottaa tästä verrokiksi "Napoleonin kompleksien" ja "Uskon puolesta" -blogin versiot. Teksteissä on yllättävä laatuero. ; Ensimmäinen on yhtä paljon perustellumpi ja vastapuolen koko argumenttiskaalaa ja sen perinteitä erittelevämpi kuin mitä se on humoristisempi. Jälkimmäinen taas näyttää yrittävän koota enemmänkin listan siitä "mitä pahinta lokaa ihmiset ovat heittäneet".
Tämä tuntuu olevan hyvin yleinen trendi. Ja siihen saattaa olla syitä. Yksi syy voi olla yllättävä. Nimittäin se, että valtaosa kaikesta keskustelusta on roskaa. Uskonnosta on sentään jäsentynyttä materiaalia ja tuttuja ja vakaita perinteitä. Näin ollen homoseksuaalien avioliittoa vastaan voi olla vaikeampi tehdä tämänlaisia koosteita. ; Argumentteja joutuu seulomaan kirjastojen sijasta keskustelupalstojen ryönästä. (Ja herratähden, mielenterveyteni on äärimmäisen lujilla kun katselen kristittyjen toilailuita sosiaalisessa mediassa. Jos minun pitäisi hankkia tietoni sieltä eikä kirjoista, olisin varmasti hermoraunio.)
Tässä kohden uskovaiset voivat ymmärtää yllättävänkin paljon. Jonathan Haidt on kuvastanut kuusi erilaista peruslähtökohtaa moraalille, (harm, fairness, liberty, loyalty, authority, purity) Ne ovat kaikissa kulttuureissa, mutta niiden tasapaino vaihtelee eri poliittisissa ryhmissä ja ideologioissa. Haidt on tutkinut asiaa ja tuloksena on se, että liberaalit pääosin antavat painoarvoa lähinnä ainoastaan kolmelle ensimmäiselle näistä, kun taas arvokonservatiivit tunnustavat näistä kaikki. Tästä seuraa se, että konservatiivit voivat tunnistaa liberaalien logiikan, kun taas liberaali helposti luo leimakirveenomaisia stereotyyppejä vastustajastaan.
1: Liberaalit tuntuvat hieman kärjistäen pitävän arvokonservatiiveja yleisesti empatiaan kyvyttöminä pahoina ihmisinä, koska heistä näyttää, että nämä eivät hyväksy sellaisia moraaliaksioomia, jotka heidän mielestään ovat itsestäänselviä, kuten yksilönvapaus. Ja samalla liberaali ei ymmärrä konservatiivin arvolausumia minkäänlaiseksi hyväksyttäväksi argumentiksi.
2: Kun konservatiivi viittaa auktoriteettiin, näkee liberaali tämän moraalittomana bashaajana, ja tämä tulkitaan huonon kautta. Konservatiivi taas ymmärtää toisen näkemyksen mutta ei hyväksy sitä. Hänestä esimerkiksi johonkin asiaan liitettyä pyhyyttä pitää erityisesti suojella.
Ero on siinä että liberaalin maailma on ikään kuin vain osa. Konservatiiveilla mallisto on laajempi. Toki Haidt ei arvota toista moraalisemmaksi kuin toista. Peruspremissien lähtökohtien lukumäärä ei ole kovin luotettava laadun mittari. Tämä on lähinnä ymmärtämistä koskeva piirre. Voidaan sanoa jopa seuraavalla tavalla ; Jos lähtökohdaksi otetaan että kaikille ihmisille moraalin tulee perustaa juuri tämän ihmisen malliin. Liberaali pyrkii kärsimyksen minimoimiselle ja reiluudelle. Kinan kohde onkin siis se, että jos auktoriteettia asetetaan arvoon reiluuden kustannuksella, on kyseessä erimielisyys jonka ratkaisu on petitio principii -rakenteella valitussa aksioomastossa itsessään. Näin ollen kumpikin kokee olevansa oikeassa ja toinen on väärässä.
Tämä tietysti ärsyttää konservatiiveja, jotka eivät halua että suvaitsevaisuus muuttuisi liberalismin synonyymiksi. Yhtä vähän liberaali haluaa että moraali olisi jokin uskonnon yksinomaisuus jonka ulkopuolella olisi vain arvotyhjiö. ; Tästä kaikesta on seurauksena se, että konservatiivien olisi pakko lopettaa sellaisista asioita puhuminen kuin "yhteinen hyvä". Konservatiivien samaa sukupuolta olevien avioliiton kritisoijien perustelut eivät tällöin pyri kaikkien hyvään vaan ne perustuvat sellaisten arvojen kunnioittamiseen kuin "perinteet" tai "pyhyys". Homoseksuaalien avioliiton kohdalla kysymys on liberaalista epäreilusta teosta suoraan toisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Uhri vain nähdään vähempiarvoiseksi kuin se mitä sillä saadaan.
 |
| Mielipiteenvapauttani rajoitetaan. Kutsuvat natseiksi. Kirjoittavat ja kritisoivat. Tuollaiset pitää hiljentää koska muuten sananvapaus ei toteudu kohdallani, tässä blogissani ja ryhmissäni joissa julkisesti tuon mielipiteitäni esille tekstimuodossa, ja usein. |
Haidtin maailma voi kuitenkin muuntua erikoiseen muotoon. Se näkyi "Paholaisen asianajajan" facebookpuolella. Siellä homoseksuaalien avioliittoa vastustava selitti, että Haidtin sinänsä todet huomiot vaikuttaisivat homoseksuaalisuuskeskustelussa. Tämä on mahdollinen tila. Mutta rehellisesti katsoen näyttää siltä, että homoseksuaalisuuskeskustelu on jonkinlainen syvä poikkeus. Argumentit ja perinteet nimenomaan osataan, ja niitä käsitellään niiden aksioomien koherenttiuden kautta nimenomaan sukupuolineutraalin avioliiton kannattajien puolella. Sen sijaan kovin syvää ymmärrystä ei ole sukupuolineutraalin avioliiton vastustajien puolella. ; Alkuun laittamani vertaileva linkkipari heijastaa tätä osaamiseroa varsin selvästi.
Olen itse käynyt läpi näitä argumentteja ja ne on luokiteltava kahteen päätyyppiin. Argumentteihin kuten perinneargumentti jossa ei ole oikeasti perustelevaa argumenttia, vaan jossa pelkästään vedotaan. Ja argumentteihin kuten luonnollisuuden ja hyödyn argumentti joka on sisäisesti ristiriitaisella tavalla sovellettu. ; Sama logiikka ei toimi yhtä tosilla premsseillä muualla. Näin ollen ei voida sanoa että jos homoseksuaalien avioliiton kannattaja sanoo että vastustajilla ei ole argumentteja, ei johdu siitä että nämä argumentoisivat jostain eri aksioomista käsin. Kun aksioomat ovat sisäisesti huonoja, ne ovat rikki itsessään. On aivan sama hyväksyykö nämä premissit vai ei. Tämä on sentään "miltei matikkaa". Kysymys ei ole siitä tuntuvatko moraaliaksioomat reiluilta.
1: Kyseessä olevat kysymykset kun ratkaistaan argumenttejen muiden premissien kautta premissi "steriilit ihmiset eivät lisäänny" on argumentti siinä missä "homoseksuaalit eivät lisäänny". Ja nämä eivät koske Haidtin arvoja. Nämä voidaan arvioida ja argumentti lakkaa olemasta herkkä valitulle maailmankuvalle.
2: Kysymys on siitä seuraako premisseistä johtopäätös.
3: Kysymys on siitä toimiiko vastaava logiikka muissa asioissa jotka ovat annettujen määritelmien piirissä, eli sovelletaanko logiikkaa reilusti ja koherentisti aina. Haidtin maailmassa kaksoisstandardi ei ole mitään mikä olisi reilua konservatiiville kuin liberaalillekaan.
Näen, että tässä taustalla on se, että kristillinen kulttuuri on muuttunut paljon. Se kuitenkin nojaa varsin vanhaan argumenttiperustaan. Augustinuksen luonnollinen etiikka on tapahtunut aikana jolloin hedelmättömyydestä ei tiedetty paljoa, ja jolloin masturbointi oli syntiä. Nykyisin kristityt eivät joko tuo näitä asioita poliittiseen keskusteluun, kun pitää priorisoida ja strategioida. Ja ennen kaikkea niitä ei pidetä niin huolestuttavina ja pahoina asioina. Augustinus on kuitenkin koherentisoinut argumentistonsa sen ajan kulttuuriin. Ja hän on tehnyt sen hyvin. Näin ollen argumenteissa on perinteen vihjaamia arvoasetelmia joita ei kannateta. Argumenttia ei hylätä siksi että se ei enää ole koherentti, vaan sitä käytetään vain domeenispesifisti eikä katsota laajasti ja moniaksioomaisesti ympäristöä. Tätä kautta katoaa iso kasa ymmärrystä. Tämä tarkoittaa sitä että laaja siveellisyyeettinen argumentisto on kerännyt "kiinalaisia kuiskauksia" ja latistunut pelkäksi homokysymykseksi, ja sitä ei sovelleta muissa asioissa. Eikä siksi kohdata niissä olevia ristiriitoja.
Latteuden voi kenties huomata tasa-arvoargumentista
Esimerkiksi voidaan ottaa jo aiemmin linkkaamani Pasi Turusen "Uskon puolella". Hän toki aloittaa reteästi "Erityisestiä sanojen ”tasa-arvo” ja ”avioliitto” lausuminen samassa lauseessa peräkkäin tuntuu muodostavan monille kuin ”loitsun”, jonka ajatellaan tekevän selvää kaikista vastaväitteistä ja syvällisemmän tarkastelun tarpeettomaksi. Käsitteiden ”avioliitto” ja ”tasa-arvo” merkitys on kuitenkin monilta hämärtynyt. Tunteisiin vetoavat lauseen mittaiset ”one-linerit” ohittavat siksi usein huolellisen ajattelun ja argumentoinnin." Tämä pitää varmasti paikkaansa jos asioita katsotaan internetin foorumeilla. (Ja miksi emme katsoisi?) Mutta tämänlaiseen tasoon jättäminen olisi latteaa.
Itse voisin korostaa sitä että jos joku kysyy että kannatatko tasa-arvoa, niin kysyy että mitä tämä tasa-arvo tarkoittaa. Tässä on hyvä mennä kysyjän ehdoilla. Jos toinen sanoo, että tasa-arvo tarkoittaa tätä, voi sanoa että tuon määritelmän mukaan ei kannata tasa-arvoa. Ja että tuo tasa-arvon määritelmä on huono (vaikka koska se tuottaa omituisia sivutuotteita jossain muualla ja näitä vain kohdellaan kaksoisstandardilla koska argumentti on rakennettu vain yhtä tiettyä agendaa varten).
Mutta Pasi Turusen viittaa tässä kuitenkin tiettyyn argumenttiperinteeseen. Ja se on hyvin erikoinen. Se tuntuu olevan tällä hetkellä muotia. "Avioliiton kannalta sukupuolella on merkitystä. Tasa-arvo toteutuu täysin silloin kun kaikilla miehillä ja naisilla on yhtäläinen oikeus mennä, avioliiton luonteen huomioon ottaen, keskenään naimisiin. Olisi moraalisesti väärin rajoittaa tätä oikeutta sellaisten seikkojen perusteella, jotka ovat avioliiton kannalta täysin epäolennaisia (kuten ihonväri). Mutta sukupuoli on olennainen tekijä. Se että osapuolet ovat vastakkaista sukupuolta on aina ollut avioliiton olennainen perusta. Ei pelkästään rakkaus." Tarkkaavainen toki huomaa tässä Haidtin korostamia konservativismiin liittyviä sävyjä. Mutta se, mitä se pohjimmiltaan tekee on erikoinen.
 |
| Tasa-arvo toteutuu kun naiset ja miehet menevät keskenään naimisiin yhteisin ehdoin. Olisi moraalisesti väärin rajoittaa tätä oikeutta epäoleellisten seikkojen vuoksi (hiusten väri, asuuko Berliinissä) Mutta arjalaisuus on olennainen tekijä. Se, että kansakunta ja rotu jatkuu on aina ollut tärkeä osa perhettä. Ei yksin rakkaus. |
Turusen määrittämä laki on ollut tyypillistä kaikissa segregaatioissa. On oireellista huomata, että tämä tasa-arvoargumentti rakentuukin sen varaan, että jo aiemmin esimerkeiksi antamani selvästi rakenteeltaan virheelliset argumentit on ensin hyväksytty tosiksi. Kun niissä on vika, koko kokonaisuus kaatuu nurin kuin korttitalo.
Kun asia analysoidaan prosessina, voimme huomata että ensin tasa-arvo pitää määritellä jotta siitä saadaan tietty lopputulos. Tulokseksi annetaan yleisestä määritelmästä syvästi poikkeava tasa-arvon malli jossa on sisällä privilegiorakenne. Sen jälkeen todistetaan, että tämän määritelmän mukaan perinteinen avioliittomalli on tasa-arvoinen. Tämä on määrittelyä tavalla jossa mitä tahansa voi kutsua miksi tahansa ; Jos vaikka ihmisoikeudet määritellään sopivasti, homojen ihmisoikeuksia ei loukata. Kun avioliitto määritellään sopivasti, kaikki perustelun velvollisuus muusta määritelmästä siirtyy vastapuolelle. Pasi Turunen valittaa kuitenkin että vastapuoli kikkailee määritelmillä. Hänhän jyrähtää muualla "Millä perusteella se on vain termi? Voinko käyttää tuota termiä vaikka suhteestani työnantajaan? Tai voisinko käyttää "termiä" kuvaamaan kuntosalijäsenyyttä? Voinko kutsua suhdetta heinäseipään kanssa "avioliitoksi"? Heinäseivästähän se ei vahingoita mitenkään." Tämä vihjaa siihen että Pasi Turunen tunnistaa sen, että määritelmien sisältö ei ole yksilön määrittelyssä. (Sen lisäksi hän ei näytä osaavan kontekstoivan sitä mitä tarkoittaa jos joku sanoo hänelle, että avioliitto on vain termi. Tämä on selvä isku ns. sanakirja-argumenttia kohtaan. Avioliittoa kun pidetään monista oikeutettuna siten että asia tankataan, ei edes Raamatusta, vaan nykysuomen sanakirjasta. Aivan kuin lainsäädäntö, joka tässä on puheenaiheena, ei olisi vaikuttanut näiden sanakirjojen nykysisältöön. Sanakirjamäärittelyssä avioliitto "on nimenomaan vain käsite".) Ei ole analyyttistä että määritetään tasa-arvo omin omituisin ehdoin. Käsitteillä on denotaatiot ja konnotaatiot.
1: Hän tosin unohtaa myös sen että molempien halukkuutta vaaditaan yhä sekä homojen, heteroiden ja vastaavienkin parisuhteissa. Tämä epäanalogia murtaa hänen perustelunsa aika heikoksi. Tai sitten hän juttelee heinäseipäille ja saa näiltä vastaukseksi "Tahdon". No, tämä voisi selittää toisaalta ne juttelut Taivaan Isälle.
2: Toisaalta Turunen muuallakin tekee erikoisia vertaamisia ; Niissä on vahva reifikaation henki, abstraktit ja konkreettiset asiat sekoittuvat niissä toisikseen. Turusen analogioissa esimerkiksi esitetään käytännön tason este varsin abstraktiin, mahdollisesti kuviteltuun, esteeseen. Hän selittää että ei ole epätasa-arvoista jos miehille ei tehdä kohdunpoistoa koska miehillä ei ole kohtua. Kenties totta, mutta nähdäkseni jos homoseksuaalien avioliittolainmuutos menee läpi, ja sen mukaan toimitaan niin mikään luonnonlaki ei estä ruksia piirtymästä paperiin, hääjuhlien pitämistä tai mitään muutakaan vastaavaa. ; Tärkeämpi näkökulma onkin palata määrittelystä kunnolliseen tosiasiatasoon. Sillä pelkkä määritelmä voi olla analyyttinen, mutta se on silti saivartelua ; Presuppositionistiset keinot, joissa ensin valitaan johtopäätös ja sitten valitaan premissit tukemaan tätä on helppoa ja tällä voidaan saivarrella ja manipuloida mitä vain. Siksi on syytä katsoa mitä lain muutos tuo käytännössä. Turusen virhe onkin se, että hän sekoittaa sekoittaa kohdunpoistoesimerkissään määritelmällisyys ja käytännön niin, että avioliiton perinteinen määritelmä kuulostaa itsessään käytännön syyltä, mitä se ei tietenkään ole. Homomiehet eivät vaadi lupaa tulla raskaaksi! Vertaus on kaiken kaikkiaan niin huono, että ihmettelen miten sen laatija on valmistunut. Peruskoulusta.Itse asiassa Turusen sokeus on ällistyttävää. Tasa-arvolle on olemassa hyvä ja käytännöllinen määritelmä, ja "uuden lain ajajat" nojaavat juurikin noihin käytännöllisyyksiin puhuessaan tasa-arvosta, eivätkä suinkaan mielikuviin. Heillä on nimittäin se aivan suoraan esillä. Termillä tasa-arvo yritetään yhtenäistää saman tiiviin käsitteen alle ne käytännön tason epäkohdat, jotka uusi laki korjaisi. ; Turunen on kuitenkin kenties Haidtilaisessa sokeudessa tässä kohden. Hän on niin kapeakatseinen, että ei ymmärrä vastapuolen argumentteja ja lähtökohtia ja kutsuu niitä siksi haihatteluksi. ; Hänen harjoittamansa ennen uhkea perinne on domeenispesifioitunut yhden asian liikkeeksi, jossa näkökulma on kaventunut ja kaventunut sen sijaan että tulisi rikkaammaksi. Tämän voisi vielä ymmärtää, jos ne argumentit olisivat jotain muuta kuin rakenteellisesti huonoja.
Turusen teksti näyttää listalta jossa opetellaan huonojen analogioiden, eivalidien päättelyketjujen, kaksoisstandardien, ja muiden vastaavien huonon perustelun rakenteiden demonstrointiin. Tämä herättää mietteitä siitä ovatko ne listassa mainitut heitot jotain jotka on oikeasti otettu esille juuri siksi että ne olisivat mahdollisimman huonoja. Kunnioitettavassa filosofisessa ja älyllisessä hengessä yritetään etsiä parhaat argumentit ja esitellä ne perinteisiin ja vasta-argumentteihinsa sidottuina.
Huonojen esittely on vain osa jotain herjauskampanjaa. Jotain sellaista jossa Haidtin huomiot konservatiiveista latistetaan "liberaalien ominaisuuksiksi". Ja tämän jälkeen ei tarvitse argumentoida asiasta, kun voidaan selittää että argumentit ovat olemassa ja että liberaalit eivät ymmärrä sitä koska ovat liberaaleja. Tämä on ad hominemia, puhutaan keskustelijoista argumenttien sijaan. (Oikein on haukkua argumentit ja sen jälkeen kutsua niiden kyhääjää idiootiksi. Väärin on haukkua vastapuolta idiootiksi ja määritellä heidän argumenttinsa huonoiksi siksi että niiden laatija on sellainen. Näin on väärin tehdä jopa silloin kun kirjoittaja on todella idiootti.) ; Haidtin huomio on tilastollinen ja sen yleistäminen on yhtä väärin kuin selittäisi että ateistien täytyy olla oikeassa siksi että heillä on tutkitusti keskimäärin suurempi älykkyysosamäärä. Silti suuri osa kristityistä on fiksumpia kuin ateistit, sillä keskiarvossa on aina variaatiota ; Kysymys on siitä kummalla puolella fiksuja tai ääliöitä on enemmän, ei siitä että tämä olisi koko liikkeen jokin irrottamaton ominaisuus.
Kirjoittajaa Haidtaa lisäksi se, että hän on konservatiivi. On toki selvää että liberaalit pitävät homoseksuaalien avioliittoa oman liikkeensä tunnusmerkkinä, ja suvaitsevaisuusasiassa jonain joka erottaa heidät suvaitsemattomista konservatiiveista. Ja on selvää että kolmannen aallon feministit ovat ottaneet homoseksuaalisuuskysymyksen erityisen rakkaaksi omaksi agendakseen. Aiheessa on kuitenkin kirjoa ja homoseksuaalien avioliiton puolustamista ei voi johtaa siihen että olisi liberaali, kolmannen aallon feministi tai vastaavaa. Yhteys ei ole "kahteen suuntaan". Ja se on kategoriavirheenä sama kuin selittäisi että kun koira on eläin, ja tuo naukuva karvakasa on myös eläin, on Missemme pakko olla senkin koira. Konservatiivina olen Haidtin maailmassa tietyllä puolella karttaa. Kysymys ei ole pelkästään puolesta. Mutta tästä valittaminen ei oikein sovi tähän blogaukseen tämän tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti