Kreationistit ovat loukkaantuneet Pokémonista. He ovat esittäneet, että se opettaa lapsille evoluutiota ja näin aivopesee heidät ateisteiksi. Pelipiireissä tämä tunnetaan. ; Omassa mielessäni Pokémoneja vastustetaan samasta syystä kuin mitä tahansa muutakin suosittua asiaa. Se vie aikaa Raamatunluvulta. Ja siksi suosituista ilmiöistä jotka eivät ole alleviivaavasti kristittyjä tehdään aivan tavanomaisesti huolestumisenaiheita.
Koska pelaan pelejä, painin kreationismin kanssa ja tunnen evoluutioteoriaa, on selvää että on hyvä että hieman vilkaisen asioita.
Tärkein huomio on se, mitä Pokémon sanoo evoluutiosta. Se käyttää evoluutiota hahmojen upgreidaamisen yhteydessä. (Joista esimerkkinä toimikoot kuva kangashanin kehitysvaiheista.) Tämä koskee enemmänkin yksilöä kuin lajia. Itse asiassa kreationistit ovat pahastuneet evoluutio -sanan käytöstä, tajuamatta että se ei oikeastaan viittaa evoluutioon siinä mielessä missä setä Darwin sen tarkoitti. Se, mihin hahmojen ylemmälle tasolle nouseminen rinnastuu oikeassa luonnossa on metamorfoosi. Siis se, kun toukka muuttuu perhoseksi, tai nymfi muuttuu aikuiseksi versioksi jossa esimerkiksi sukuelimet ja siivet putkahtavat sen sijaan että käytäisiin läpi dramaattisia muutoksia. Itse asiassa Pokémon universumissa on toukkamuotoja joista tulee lentävä perhosmuoto. (Joissain pienimmissä muutoksissa ne voidaan kenties rinnastaa puberteettiin joka ei sekään ole evoluutiota, joskaan ei metamorfoosiakaan.)
Tässä mielessä ne sävyt joissa Pokémonia on moitittu ovat malliosoitus siitä miten huonosti kreationistit tuntevat evoluutioteorian sisältöä ja miten vahvoja mielikuvia heillä on siitä että luonnonvalinta on vahvemmaksi tulemista ja taistelua toisia vastaan. Näin Pokémon näyttäytyy heille helpostikin evolutionismina par excellency.
Kuitenkin evoluutiolla on syvempi puoli. Ja se näyttää jollain tasolla toteutuvan Pokémonien maailmassa. Siellä nimittäin näyttää toteutuvan luonnonvalintaa. Pidgey on esimerkiksi kyyhkysmäinen hahmo, joka elää urbaaneissa ympäristöissä. Se on selvästi söpö ja hölmö tavalla joka haittaisi luonnossa. Mutta kaupunkioloissa kyseessä on koevoluutio jossa maksimoidaan syötetyksituleminen. Toki tämä ja monet muut vastaavat pokémonit ovat itse asiassa karrikatyyrejä oikeista lajeista, ja siksi niiden elintavat sopivat niiden elinympäristöön. Mutta vastaava sopii kaikkiin pokémoneihin. Kattolyhdyn näköiset pokémonit asuvat taloissa. Hevosenkenkämagneeteista koostuvalta näyttävät pokémonit asuvat teknisissä laitoksissa joissa on sähkövirtoja. Tämä ei tietysti ole kreationisteille minkäänlainen ongelma, koska voidaan sanoa että kysymys on enemmän mikroevoluutiosta kuin makroevoluutiosta. Voi hyvinkin olla, että Pokémonien erilaiset ruumiinrakenteet ja tilannekohtaiset muodot kertoisivat siitä että ne on luotu erikseen. Ympäristöön sopiminen on siis vain luonnonvalintaa, jonkinlaista jumalista laaduntarkkailua ja laadun ylläpitämistä.
Yhteinen kantamuoto olisi sen sijaan eri asia. Joten oikeasti kysymys siitä aivopeseekö pokémon evoluutioajatteluun vaatii sen miettimistä, miten evoluutiossa todistetaan yhteinen kantamuoto. Pokémonin fanien puolella on syntynyt teoria jonka mukaan Mew olisi todiste tästä. Tämä on varsin vakuuttava väite siinä mielessä, että Mew voi oppia jokaisen pokémontekniikan koska se jakaa DNA:ta jokaisen pokémonin kanssa.
Monista Mew ei todistaisi evoluutiosta, koska se on itse asiassa hyvin voimakas hahmo. Tämä adaptiivisuuskeskeinen teoria on siitä mielenkiintoinen, että se vihjaa että jos kaikki pokémonit ovat lajiutuneet yhteisestä kantamuodosta, niin kyseessä olisi jonkinlainen rappeutumislajiutuminen. Tämä ei kuitenkaan teknisesti ottaen ole ongelma makroevoluutioteorialle itsessään.
1: Sillä evoluutio ei käsittele elämän syntyä, vaan sitä mitä sen jälkeen on tapahtunut.
2: Jo Pidgeyn kohdalla antamani esimerkki näytti että adaptaatio ei ole samaa kuin intuitioissa oleva voimakkuus.
3: Evoluutiossa on usein kysymys spesialisaatiosta. Mew on kuin sveitsin armeijan linkkuveitsi. Joten periaatteessa on mahdollista että lajit ovat adaptoituneet omiin ekologisiin lokeroihinsa paremmin kuin Mew ikinä. ; Evoluutiossa onkin hyvä muistaa, että Kambrikaudella syntyi monenlaisia kokeiluja, joissa raajojen määrä saattoi kasvaa. Myöhemmin eri raajaparit sitten erikoistuivat eri tehtäviin, ja osa raajapareista saattoi jopa kadota.
4: Olisi omituista olettaa että Mew olisi sama kuin kantamuoto alun perin. Senkin sisällä on varmasti käyty jonkin verran evoluutiota. Toki luonnonhistoriassa tunnetaan montakin lajia jotka ovat pysyneet ulkoisesti samanlaisina, mutta emme tiedä onko Mew itse asiassa edes tämänlainen "muinaisjäännös", ns. elävä fossiili.
Kuitenkin pidän Mewiin viittaamista huonona argumenttina evoluutiohistorian todistamiseksi. Näistä ensimmäinen on tarinankerronnallinen. Pokémonin evoluutiotarinointiin sopivimmat lajit ovat Pidgeyn tapaan joko analogisia oikean luonnon kanssa tai mukaelmia näistä. Yllättävän harva on tämänlainen. Mukana on sen sijaan paljon jäätelötötterön näköisiä lajeja ja vastaavia erikoisuuksia jotka muistuttavat laitteita. Tämä argumentti on toki varsin heikko siinä mielessä, että se viittaa analogisuuteen. Se on kuitenkin tarinankerronnallisesti oleellinen. Konemaisuuden korostaminen monissa pokemoneissa luo vahvaa mielikuvaa siitä että kyseessä ei ole eläin vaan jonkinlainen elollistettu innovaatio. Tämä henki oikeuttaa myös sen, että pokémoneilla taistellaan. Eläinrääkkäystä voisi olla vaikeaa hyväksyä eettisesti. Robottisotia taas tekee jokainen itseään kunnioittava nörtti.
Muut syyt ovat sitten evolutiivisempia. Lähdetään vaikka siitä että katson, että Mew on enemmänkin kuin moderni auto kuin mikään evolutiivinen alkueläin. Tämä on relevantti vaihtoehto, koska autoissa tapana on ottaa käyttöön erilaisia innovaatioita hyvinkin erilaisista laitteista. Mew on siis enemmänkin jotain jota myytinmurtajat nikkaroisivat pajallaan monista olemassaolevista keksinnöistä kuin jotain jota evoluutio tuottaisi. Siksi se, että sillä on yhteisiä osia kaikkien muiden pokemonien kanssa ei vakuuta kovinkaan pitkälle.
Kritiikkini on oleellista sillä sama ulkomuoto tai samankaltaisuus itsessään ei tarkoita samaa kuin lähisukulaisuus. Samoin yhteinen DNA ei sellaista vielä lähtökohtaisesti ole. (Kreationistit ovat sitä mieltä että samankaltaisuus ei tarkoita sukulaisuutta, mutta he väittävät virheellisesti että evoluutioteoriaan uskominen tarkoittaa että väittää tämänlaista. Mikä kertoo asiantuntemattomuudesta. Joka ei kreationismin kohdalla valitettavasti ole minkään tason uutinen.)
Sen sijaan evoluutio tuottaa sivutuotteena juuri tietynlaisia hierarkioita. Evolutiivisesti kehittyneistä kohteista voidaan rakentaa twin nested hierarchy. Tässä tunnuspiirteenä on esimerkiksi se, että kaikki koirat ovat nisäkkäitä, kaikki nisäkkäät eläimiä. Ja jos kissa on nisäkäs, se on myös eläin, eikä esimerkiksi kasvi tai sieni. Lisäksi eri rakenteiden innovaatiot ovat sellaisia, että ne ovat keskenään yhteensopivia. Näin kun tunnemme kasvien evoluutiohistoriaa ja eläinten evoluutiohistoriaa, voimme arvata että jos löydämme uuden eläimen viidakosta, niin tällä ei ole käpyjä. Tämäntapaisten ymmärtäminen on oleellista, koska siksi mineraaleja ja ihmisten innovaatioita luokitellaan ryhmiin eri tavalla kuin eläimiä. Niiden järjesteleminen tuottaa erilaisia rakenteita. Taju näiden rakenteiden eroavaisuuksista ja syistä miksi näin on on sitä tieteellistä ajattelua.
1: Linné innostui siitä miten hierarkinen malli sopi eläimiin ja yritti siksi tehdä samanlaista luomisjärjestystä myös geologiassa. Tämä ei onnistunut, ei ole mitään syytä miksi kivien olisikaan pakko muodostaa twin nested hierarchyjä.
2: Samoin esimerkiksi autoja voidaan asettaa sukupuuksi ja niissä tapahtuu jopa uusien innovaatioiden syntyä, mutta ne eivät muodosta twin nested hierarchyä koska ne lainaavat uusia innovaatioita myös muista keksinnöistä jotka on tehty auton keksimisen jälkeen.
Itse asiassa kreationistit, jotka toki hokevat idioottimaista hokemaa siitä että mistä tahansa voidaan järjestää analogioiden kautta erilaisia puita, tiedostavat että twin nested hierarchy on evoluutiolle oleellinen. Tämä korostuu kun he selittävät että bakteereista ei voida tehdä minkäänlaista evoluutiopuuta. (Väite on hoopo jos muistaa että mistä tahansahan sellaisen voi tehdä.) Tälle on tietysti syy, josta tein blogauksen jo aikaa sitten. Pokemonien kohdalla on oleellista muistaa, että ne ovat sen verran kookkaita, että on välttämätöntä pitää niitä monisoluisina eliöinä. Lisäksi pokemonejen vanhemmat nousevat sen verran usein esiin, että on selvää että ne lisääntyvät seksuaalisesti. (Tämä ei riko robottiteoriaa, sillä kreationistitkin uskovat Intelligent Designiin.)
Koska meillä ei ole jokaisen pokemonin DNA:ta, emme voi järjestellä sitä bioinformaatiosta tutuilla puidenjärjestelyalgoritmeilla. Mutta ruumiinrakenteita näemme ja tätä kautta voimme saada jonkinlaisen arvioin, kysymys on toki estimaatista joka tehdään rajoitteiden vuoksi. Mutta se on parasta tietoa parhaasta käsillä olevasta materiaalista. Joten kysymys on tieteestä. Esimerkiksi tämä kuva pokemoneista vihjaa, että samat ominaisuudet jakautuvat eri pokemoneille varsin satunnaisesti. Itse asiassa ne ovat niin sekaisin, että niiden luokittelu ryhmiin on lähempänä kivien luokittelujärjestelmää kuin koneiden kohdalla. Lisäksi on nähtävissä, että morfologiset versiot on laitettu vierekkäin. Niissä rakenteet muuntuvat säännönmukaisemmin. (Joko metamorfoosina tai muuntumisena.) Väitän, että pokemoneista ei saada twin nested hierarchyä tekemälläkään.
Ja tämän vuoksi sanonkin, että pokemon on enemmän Intelligent Design -eliöiden lauma kuin evolutiivisesti kehittynyt ekosysteemi. Siksi, jos joku kysyy minulta minkälainen maailman pitäisi olla jotta hylkäisin evolutionismini, niin sanoisin että jo pokémonmaailman kaltainen riittäisi.
Nykymaailmassa lajit sen sijaan tuppaavat kuitenkin osumaan Linnén luokittelujärjestelmään ja twin nested hierarchy toimii siellä missä sen voi olettaa tapahtuvan juuri sillä tavalla kuin evoluutio vaatisi. Näin ollen vastakkain on
1: Selitysmalli joka selittää miksi hierarkia on sellainen kuin se on. Ja viittaa niiden syntytavassa mutaatioon ja luonnonvalintaan prosesseina jotka on havaittu luonnossa niin että kreationistitkaan eivät väittele niitä vastaan vaan selittävät että ne ovat mikroevoluutiota.
2: Ja sellainen joka lähinnä ad hoc selittää miksi yliluonnollinen taho voisi tuottaa tämänlaisen hierarkian, eivät selitä miksi muunlaiset rakenteet eivät ole ollenkaan mahdollisia. Ja viittaavat tässä ihmeen kaltaisiin prosesseihin jotka ovat luonnossa tuntemattomia.
Nähdäkseni ongelma on kaiken kaikkiaan no brainer.
1: Pokémon -universumi koostuu irrallisista lajeista, joilla ei ole keskenään yhteistä evoluutiohistoriaa. Ne voivat olla luonnonvalinnallisessa suhteessa ympäristöönsä, joka ei yllätä koska ne joutuvat koko ajan taistelemaan hengissäsäilymisestään esimerkiksi erilaisissa turnajaisissa. Koska on vaikeaa kuvitella että tuntemamme tiede sallisi Pasteurin kumoaman kaltaisen monisoluisen olion sikiämisen elottomasta aineesta ilman evoluutiohistoriaa, voimme ottaa teknologisen teorian varsin vakavasti. ID olisi hyvinkin mahdollinen malli Pokemonien olemassaolon selittämiseksi.
1.1: Kenties siksi, että se on keksitty jonkun ihmisen tarinankertojan päässä. Ilman että jokaista pokemonia olisi erikseen sovitettu evoluutioteorian vaatimaan muottiin. Tämä on varmasti koettu luovuutta rajoittavaksi, jota se olisikin.
2: Luonnossa evoluutio taas on niin pirun paljon parempi selitysmalli, että tieteellisen mielen kannalta se ei ole mikään ongelma ensinkään.
+: Perustelu sille miksi näissä tulee eri tulos perustuu samalle logiikalle ; Kysymys on ehdoista ja itsekriittisyydestä. Tietyssä havaintoaineistossa tehdään tietty tulkinta ja toisissa tämä tulkinta falsifioituu. Tämä on tieteellistä ajattelua. Toki kaikki eivät pidä falsifiointia tieteelle välttämättömänä, mutta yleensä tässä on takana se, että falsifiointi on kriteerinä hyvin vahva. Henkenä on siis se, että jos jokin teoria on falsifioitavissa mutta se korroboroituu kumoutumisen sijaan havaintoaineistomme edessä, se melkoisen varmasti on hyvää tiedettä. Näin falsifioitavuus on silti oleellinen markkeri asioiden tieteellisyydestä.
Pelien ylianalysointi. Uskonnollisen pseudotieteen pahin vihollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti