Kansankirkon pyrintö ja megakirkoilta suojaaminen

Kreationisteja moittiessa on helppoa unohtaa, että heissä on monia hyviä puolia. Itse asiassa heitä voidaan jossain tapauksissa jopa pitää fundamentalististen virtausten rationaalisimpana aineksena. He sentään yrittävät olla järkeviä tai järkevänoloisia. Heidän lähtökohtanaan on se, että asia pitäisi jotenkin argumentoida järkeväksi.

Lisäksi heidän kirjojensa kohdalla on huomattava kaksi asiaa (a) he jakavat niitä usein kirjastoihin ilmaiseksi ja (b) kirjojen "pseudolisä", eli suhteellisen korkeat myyntihinnat, johtuvat siitä että homma ei ole taloudellisesti kovin kannattavaa. Kun katsoo kirjojen painosmääriä, niiden myyntihintaa, painokustannuksia ja kulunutta myyntiaikaa, on selvää että motiivina ei ole raha. Vakaumus ja egoilu ovat päämotiivit. ; Ja egoilunkaan kohdalla ei ole syytä olla liian pahastunut. Nähdäkseni tämä koskee sekä tieteen popularisoijia että pseudotieteen popularisoijia. Mukana tuleva tunnettuus kiinnostaa.

Nostan tämän kontrastin esille. Sillä en tunnetusti todellakaan halaile kreationisteja. Osoitan tämän vain korostaakseni että kykenen tästä huolimatta kunnioittamaan vaikkapa Pekka Reinikaisen vuosikymmenten yritteliäisyyttä joka on jatkunut lannistumattomana vaikka hän on käytännössä aina ollut "se kolmas nimekäs kreationisti". Matti Leisolaa ja vastaavia on kunnioitettu astetta enemmän uskovaisten piirissä. Lunta tulee tupaan vuodesta toiseen, mutta mies jatkaa muuttumatta hermoraunioksi.

Sen sijaan minun on hyvin vaikeaa nähdä mitään kunnioitettavaa Pirkko Jalovaarassa ja hänen toimissaan. Hän ei ensinnäkään elä älylliseen puoleen panostamalla. Hän ei argumentoi, sillä hänen puolellaan ovat - kuten kaikilla käärmeöljyparantajilla ja hengellisillä huijareilla aina koko maailmanhistorian ajan uskonnosta ja homeopatialääkkeestä riippumatta - anonyymit tuhannet rukouksella parantuneet.
1: Jostain syystä esilletuodut ihmeet ovat "jalanpitenemisihmeen" tapaisia tekoja jotka on helppo toistaa silmänkääntötempuilla jo "sen amatööritaikurisedän" tietämillä kikoilla. Ja aidotkin tapaukset ovat mallia hepatiitin oireiden katoaminen, joka tapahtuu 30% tapauksista. Ihmeet elävät epämääräisinä tarinoina ja puhkeavat kuin kuplat lähitarkastelussa. Uskovat onnistuvat onneksi tehtailemaan epämääräisiä tarinoita nopeammin kuin niitä ehditään tarkistaa. Ja miksipä eivät ehtisi. Paskanjauhanta, valehtelu, koijaaminen ja evidenssinlukukyvyttömyyden ja asioiden yleisyystajuttomuudesta kumpuava ignorantin idiotia on nopeaa ja helppoa. Ja mitä ilmeisemmin vieläpä palautuva luonnonvara.

Hän on ymmärtänyt sen, minkä USA:n kollegansakin, että kirja on työläs tehdä ja se myydään yhdelle ihmiselle vain kerran. Lukeminenkaan ei innosta. Show taas on jotain jota voi toistaa ja samat ihmiset maksavat kerran toisensa jälkeen. Omaa brändiä ei voi myöskään varastaa ja kopioida internettiin. Aito tavara on tultava hakemaan, nimellistä "vapaaehtoisesti pakollista maksua" vastaan. Pirkko Jalovaaran miljoonaomaisuus on tässä kohden hyvin varteenotettava esillenostettava. Verotietojen urkkimisessa ei yleensä ole kysymys mistään yhteiskunnallisesta tiedostamisuudesta vaan enemmän joltain kerrostalokyttäyksen tapaisesta. Mutta tässä kohdassa ilmassa on kuitenkin poikkeus. Pirkko Jalovaara esiintyy omissa puheissaan nöyränä, vaatimattomana ja askeettisena ihmisenä, joka lähetti työttömyyskorvauksensakin hyväntekeväisyyteen. Kuitenkin hänellä on kaksi velatonta luksuslukaalia, hieno auto. Ja Jalovaaran elinkustannukset pyörivät käytännössä luontaisetujen kautta. "Lähetämme aina lahjoittamasi varat suoraan avustuskohteisiimme. Emme ota mitään hallinnollisia kuluja, Pirkko lupaa verkkosivuilla. Todellisuudessa Jalovaara kuitenkin otti esimerkiksi vuoden 2010 lahjoituksista yrityksensä kuluihin peräti 84 prosenttia lahjoitusrahoista!" ... "Suurin osa Jalovaaran tuloista kertyy herkkäuskoisten ihmisten lahjoituksista. Poliisihallituksesta nimittäin selviää, et­tä Jalovaaran hallinnoi­ma aatteellinen yhdistys Rukousystävät ry sai rahalahjoituksina vuosien 2007–2011 aikana perä­ti yli 1,1 miljoonaa euroa. Tänään 8. marraskuuta ilmestynyt Iltalehti kirjoittaa, että poliisihallituksessa selvitetään parhaillaan Jalovaaran yhdistyksen keräystulojen käyttöä. Jutussa kerrotaan, että vuonna 2010 Jalovaaran yhdistys sai rahalahjoituksia yhteensä 434 000 euroa, joista meni erilaisiin kuluihin, kuten muun muassa Pirkon palkkoihin, peräti 366 000 euroa." Nyt tällä vaatimattomalla ja nöyrällä ihmisellä jonka elinkustannukset ovat minimissä on sitten erikoinen tilanne. Jalovaaran yhdistys ei tule saamaan keräysluvalleen jatkoa, mutta yhdistyksen sivut silti pyytävät lahjoituksia, vanhentuneen keräysluvan numerolla. Ihastuttavaa on myös "Rukous ei maksa mitään, mutta hengellinen työ maksaa." -tyyppiset lempeät iskulauseet.

Tässä on toki hyvä korostaa. Nykymaailma on sen verran talouskeskeistä, että esimerkiksi Himasessa, Elopissa ja muissa pahinta ovat palkkiot. En kuitenkaan keskustele tällä ahneus-kateuden tematiikalla. Minua ei haittaa vaikka Jalovaara olisi miljardööri. Ei siinäkään mitään vikaa ole, jos joku haluaa maksaa tämän naisen tai kenen tahansa kuulemisesta. En ole tietääkseni heidän kulujensa valvoja eivätkä he ole minulle muutenkaan holhouksenalaisia. Mutta jos saarnaaja kertoo keräävänsä rahaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen, ja korostaa itse että hallintokuluja pidetään minimissä, on vähintään kohtuullista olettaa, että suurin osa rahoista menee sinne mihin se korvamerkitään. "Kirkon ulkomaanavussa" pieni hallintokulu tarvittiin laadunvarmistamiseen ja valtaosa meni perille. Tämänlaisesta työstä voisi ateistikin olla ylpeä. Mutta 94 % menoja keräyskuluihin ei pysty perustelemaan järkevästi millään. Tämänlaisesta toiminnasta ei voi olla ylpeä. Ellei sitten ylpeile yleisestä kuonaisuudestaan tai kisaa jossain sosiopaattien kultamitalistilinjalla siitä kuka on ikävin ja epäihmisyyteen parhaiten kurottava sosiopaatti.

Suomi on siitä erikoinen maa, että moni selittää että ilman kansankirkkomme valtionkirkkomaisia piirteitä Suomessa olisi megakirkkokulttuuri. Tosiasia on, että meillä on megakirkkokulttuuri jo nyt. Tässä unohtuvat helposti mittasuhteet. Suomessa on vähän asukkaita. Väkiluku on suurin este ; Sen vuoksi meillä ei voi olla yhtä suuria megakirkkoja kuin USA:ssa. Suomessa on monin paikoin jopa mukavampaa kuin ulkomailla. Siellä megakirkon rakenteisiin ja showbisnekseen pitää sijoittaa. Eli pitää tunkea rahaa infrastruktuuriin. Suomessa Jalovaara on siitä mainio esimerkki, että hän toimi massiivisissa tiloissa minimimaksulla. Hän käytti seurakunnan tiloja. Joku toinen on tehnyt investoinnin valmiiksi megakirkkolaisen puolelle. Toki tässä aina selitetään, että kirkko valvoo ja huolehtii. Kuitenkin Pirkko Jalovaara oli kirkon puolelta tulleen viestinnän pohjalta "yllätys". Aivan kuten se, että joku medianäkyvyyttä ja lauman innokkaita internetseuraajia saanut tyyppi, joka on saanut julkisuutta esimerkiksi yrityksistään herättää kuollutta henkiin, voisi olla jonkinlainen ongelma kirkon uskottavuudelle.

Tosiasia on, että kirkolle voi. Aiemmin asia oli relevantti kreationismin kanssa. Tietojeni mukaan kirkossa kreationistien määrää ei haluttu tutkia, kun asiaa heiltä tiedusteltiin. Epäiltiin että Suomessa ei olisi ainuttakaan nuoren maan kreationistia. Samaan aikaan Ilkka Niiniluoto kirjoitti kreationistien tunnuspiirteistä, Matti Leisola kävi julkisdebattia eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Ja Pekka Reinikainenkin oli kuvioissa kirjoineen joita sävytti nuoren maan kreationismi. Huvittavinta kyllä, kirjat jopa myivät sen verran, että nykypäivänäkin voi joutua reagoimaan "Unohdettuun Genesikseen". Se, että evoluutioon ei tiedebarometrin mukaan uskonut 1/3 ihmisistä oli järkytys ja yllätys kirkolle. Tämän jälkeenkin olen itsekin ollut paikan päällä kreationistien julkikreationistisissa tilaisuuksissa seurakuntien tiloissa. Esimerkiksi Hyvinkäällä. Seurakunta oli jälkikäteen "yllättynyt" ja "järkyttynyt" vaikka esimerkiksi itselleni kreationistinen sisältö oli ilmiselvä. Riitti kun katsoi puhujien nimet. Kun kaikki heistä ovat kuuluisia ja vuosikymmeniä vaikuttaneita nimekkäitä kreationisteja on selvää, että tässä puhe-luennointi -tilaisuudessa ei ole kysymys mistään nuorisokuoron harjoituksista. Mutta kirkolla ei tiedetä. Jostain syystä näyttää monesti niin että nämä asiat eivät ole papeilla juuri ollenkaan hanskassa. Kysymys ei ole tahdosta vaan tiedosta. Ilman tätä tietoa systeemi ei toimi eikä edes voi toimia.

Suomessa on megakirkkokulttuuri ja voidaan sanoa että nykyjärjestelmässä kirkko tukee, eikä suinkaan millään tavalla estä tai jarruta, sitä. Konservatiivipuoli arvostaa hengenihmisiä tasolla joka on niin kovaa, että PR -puheissa on usein vähän "nudge, nudge, wink, wink" -sävyä. Liberaali puoli taas suvaitsee ja hokee moniäänisyyttä ja korostaa että on tärkeää kansakirkolle että kirkko auttaa järjestelyissä vähintään tilat tarjoamalla jos uskonasiat ovat tärkeitä. (Parhaiten kreationismilta suojelee nähdäkseni uskonnon opettaminen koulussa. Joka on kuitenkin kirkosta irrallaan oleva asia ja liittyy enemmän koulukulttuuriin.) Kirkko ei voi suojella meitä joltain joka meillä jo on. Kirkko ei voi myös suojella meitä joltain jota se itse asiassa tukee ja jonka toimintaa se auttaa.