Mutta siltikin voi olla huvittavaa nähdä Kaisaniemenlahti jonkinlaisena Styx -jokena joka erottaa tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen. (Vaikka kyse on Helsingistä eikä Turusta olemme silti täl puol jokea.) Silta on tietenkin tärkeä, ja taatusti lautturia edullisempi vaihtoehto joen ylittämiseen. Tämä tekee Kharonin lautturintuloista pienet. On kenties kannattavampaa jättää lautta laituriin ja perustaa siihen pieni kahvila.
Toisaalta joen helppo ylittäminen muistuttaa Kharonin tärkeydestä. Hän kontrolloi sitä, että meno tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välillä ei ole aivan mahdoton. Moni porvari onkin taatusti kammoksuen ajatellut niitä laahustavia päiteidenkäyttäjäzombeja ja kommunismin haamukin on saattanut tulla kummittelemaan sillan yli.
Mutta on lohdullista tajuta, että olipa siltaa tai ei, niin jotkin asiat ovat pysyviä. Persefone esimerkiksi on muistutus siitä, että jos Manalassa söi jotain, sieltä ei koskaan päässyt pois. Persefone söi granaattiomenan siemeniä ja vuodenajat johtuvat siitä että Persefone, kevään tuoja, on myös manalan kuningatar joka on viehättynyt itseensä Haadekseen. Myös Sörnäisten ikuisen wapun aukiolla kannattaa miettiä kaksi kertaa pistääkö suuhunsa kaikkea mitä kulmilla maleksiva tuonpuoleinen tarjoaa. Saattaa olla, että siltä tieltä ei ole paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti