Keskustelin tänään sattumalta ihmisen kanssa joka oli tehnyt oopperaa. Tätä tehdessään hän oli ottanut selvää miekkailusta. Tätä kautta hän oli käynyt miekkailukoulullamme. Hänen mieleensä ei ollut jäänyt se, että Windsor on karismaattinen. Hänen mieleensä oli jäänyt punnertaminen. Hänestä
"pedagogeilla olisi sanottavaa" siihen, että myöhästymisestä rangaistaan 30 punnerruksella ja kaikesta muustakin tipahtelee punnerruksia. Rangaistuskoulutus oli hänestä kahlitsevaa ihmiselle joka taiteilijana tarvitsee vapautta.
 |
1820 -luvulta oleva lautanen esittää
taiteellisen ja miellyttävän,
mutta ehdottomasti väärän
tavan harjoitella miekkailua. |
En järkyttynyt tästä aivan hirveän kovasti. En vaikka näen punnertamisen tärkeänä osana kurinalaistamista ihan sen takia että miekkailu on vastuullista toimintaa jossa "luova härvääminen" on negatiivinen asia joka synnyttää ruumiita pahimmalla mahdollisella tavalla eli tahattomasti. Sillä vaikka miekkailu on itselleni niitä harvoja asioita joiden kohdalla on kysymys lähes puhtaasta positiivisuudesta. Tai kuten asian itse ilmaisin
"Maailma ei ole reilu, karman laki on taikauskoista toiveajattelua, mutta joskus maailma lähestyy sitä asymptoottisesti." Toisen pettymys ja poisjäänti ei ollut minulta pois. Siksi minun oli helppoa olla mielevä.
Hyvin monesti suvaitsevaisuus onkin juuri sitä että ei välitetä. Se on ainakin helpoin tapa synnyttää näitä ajatuksia. Tämä voi selittää sitä miksi kristittyjen on vaikeampaa reagoida kirkkokritiikkiin kuin minun suhtautua miekkailun moittijoihin.
1 kommentti:
Jotenkin on ymmärrettävää että Turkka pisti oppilaansa punnertamaan punnertamasta päästyään ja sitten huutamaan....
Lähetä kommentti