Kierrätys, särkeminen ja ikonoklasmi

Miekat kuluvat käytössä. Koska kyseessä on kohtuullisen kokoinen investointi, on kätevämpää huoltaa vanhaa kuin ostaa uutta. Valtaosa huoltotarpeesta koskee teräosaa. Kuitenkin myös kädensijat vaativat joskus huoltamista. Ne kun on päällystetty nahalla tai vastaavalla.

Siksi eräs koulussamme harjoitteleva olikin korjaillut miekkaansa ihan pajalla asti. Kahvassa oli uusi hieno - ja taatusti itse tehty - päällystys. Päällystysmateriaali oli erikoinen. Kyseessä oli C. S. Lewisin "Mere Christianity" -kirjasta otettu päällyste. Kirjaa on tehty monia painoksia ja osa niistä on ollut komeasti nahkapäällysteisinä. Tämä kirjan kansiosa oli siis otettu pois ja laitettu miekankahvan päälysteeksi.

Aktiossa on jotain joka jossain määrin järkytti jopa minua. Kirjallisuuden rikkomisessa on - ainakin minulle - aina jonkinlainen vahva viesti. Korjailija itsekin kertoi, että hän tavallisesti suhtautuisi kirjallisuuteen vastaavasti, mutta että tässä tapauksessa kyseessä oli enemmänkin argumentaatioksi naamioitu tehtäväkirja. Hänestä "Mere Christianity" sisältää jotain joka yrittää saada ihmiset toteuttamaan ajatuksiaan mekaanisesti. Tässä mielessä kirja ei siis sisältänyt hänestä oikeastaan minkäänlaista sivistystä. Oma kannanottoni Lewisiin on tietysti tunnettu. Hän on yliarvoistettu - mikä ei tarkoita samaa kuin huono. Korjailija ei kuitenkaan ole ateisti tai antiteisti. Hänen suhteensa kirjan laatuun oli oleellisempi kuin suhde siinä olevaan ideologiaan.

Voidaankin sanoa että teko ei ollut ikonoklasmia tai Jumalanpilkkaa, koska:
* Lewis on yksilö. "Raamattu" on pyhä kirja, mutta "Mere Christianity" itsekin korostaa olevansa vain ihmisen tekele.
* Intentioissa paistoi läpi se, että kirjaa ei vihattu vaan kirja oli enemmänkin turha. Se vertautuu siis niihin kirjoihin joita laitetaan makkeliin koska ihmiset eivät osta niitä pilkkahinnalla, eivätkä jossain tapauksissa edes hae niiitä varastoista ilmaiseksi.
* Jumalanpilkassa käyttötapa on oleellinen osa viestiä. Polttaminen tai perseen pyyhkiminen ovat jo aktioina vahva viesti. Miekankahvaan vääntäminen ei pidä sisällään samanlaista viestiä.
* Kahvan alkuperää ei mainosteta julkisesti kadulla ihan jokaiselle. Tai pidetä sen korostamista kovin keskeisenä.
* Miekka on käytössä, joten käytännössä siinä hivellään kristillisen kirjan kantta enemmän kuin muutoin tulisi.

Toisaalta moni saattaa silti loukkaantua, koska:
* Kyseinen teos on monille symbolinen.
* Kirja muotona edustaa sivistystä ja sen rikkominen on itsessään lähes väistämättä jonkinlainen symboli.
* Nahan alkuperä kerrottiin kuitenkin varsin kevyesti.

Tärkeänä tematiikkana onkin tavallaan se, että aina kun mitä tahansa kierrätetään, joudutaan huomaamaan että niin kauan kuin esinettä kierrätetään samassa muodossaan, se ei sisällä rikkovaa aktiota. Jos viet takin kirpputorille, tuotteen elinkaarta vain pidennetään. Tätä kautta kierrättämisessä onkin vahva konservatiivinen sävy. Kuitenkin hyvin usein asioita joudutaan korjailemaan. Ja joskus jotain pistetään "perusosikseen" ja käytetään johonkin ihan muuhun. Kierrätykseen laitettu kirpputoritakki voikin päätyä vaikka tilkuiksi jotka päätyvät lopulta mattoon tai taiteilijan installaatioon. Tällöin kyseessä on aina jonkinlainen rikkomisen sisältävä aktio. Ja tämä itsessään pitää sisällään argumentin siitä että kyseinen takki olisi jotenkin tarpeettomampi takkina kuin taideteoksen osana.

Tätä ei vain huomata silloin kun arvostukset ovat heikompia. Uskontoon sisältyy vahvoja tunteita joiden kautta ihmisten päässä syntyy symbolisia merkityssuhteita. Kaikesta huolimatta, jos joku tekisi niin, että antaisi minulle nahkaa joka on peräisin Darwinin "Lajien Synnystä", niin kyllä minä saattaisin käyttää tätä nahkaa kahvan korjaamiseen. Etenkin, jos kyseessä olisi se vihertävä versio jossa on lehtikultakoristeluja. Siitä syntyisi hieno miekka. Evolutionistin miekka. Samanlaisia tunteita on kuitenkin jostain syystä vaikeaa saada "Mere Christianityyn". On vaikeaa kuvitella että siitä syntyisi jotenkin erityisesti kristityn harjoittelulelu.