sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Härkä

Jos haluaa harrastaa uskontoa hartaasti, on hyvä kunnioittaa perinteitä. Perinteisiä arvoja kunnioittavalla tavalla toiminnassa tärkeintä on uhrata eläin. Mielellään härkä. Mitä arvokkaampi eläin, sitä mieluisampi se on uhrina Jumalalle. Uhraamisesta ja polttamisesta syntyvä savu on mieluisaa Jumalalle.

Mutta kun nykyään harjoittaa uskontoa vaikka kerrotalon pihapiirissä, syntyy vaikeuksia. Syynä on se, että vaikka Jumala haluaakin, että hänelle uhrataan härkä, hän ei ole kovin innokas syömään. Vähän lapselta vaikuttaa tässä mielessä Jumala. Että ensin toivoo, toiseksi inttää ja kolmanneksi kärttää maksalaatikkoa. Ja lopulta saa tahtonsa läpi. Sitten maistaa lusikan ja sanoo, että ei syö sitä moskaa enää ikinä. Paitsi kun seuraavan kerran pyytää.

Siksi kun uhraa Jumalalle härän, jää jäljelle tähteitä. Käsissä on verta ja keskellä pihamaata ihan hirveä määrä lihaa. Pian menee pilalle liha josta ei ole riiputettu verta viemäriin. Eikä kenelläkään ole riittävän isoa pakastinta, johon sulloa härkä. Etenkin joka viikko (juhlapyhinä kaksi). Jos ei tee mitään, niin hirveästi on lihaa mätänee pihalle. Pakko on tehdä jotain. Jos ei muuten niin siksi, että härän uhraamiseen tarvitsee tilaa ja jokainen mädätessään kupliva ja pahalta haiseva häränruho vie pienen palasen tätä tilaa pois.

Ja sellainen ei vaikuta Jumalalliselta siunaukselta. Naapurit välttelevät. Ja vaikka tämä ei olekaan kamalaa, niin asuntojen arvo laskee. Sanovat, että asuntojen arvon romahdus on uskonnon syytä, mutta jos yrittää omaa asuntoaan myydä, niin on senkin arvo laskenut. Ei siinä ole mitään järkeä, koska uhraaminen menisi kanssani uuteen osoitteeseen.

Ei siinä auta muuta kuin ostaa ison arinan tai kattilan. Sitä sitten siinä kerrostalon pihalla tekee Jumalalta jääneestä uhrista ruokaa. Kenties pistää perunoita ja porkkanoita kyytipojaksi. Sitä odottaa vaatimatonta kunniassa paistattelua, että paikkakunnan Veikko Hurstiksi verrattaisiin. Kun antaa hyvää hyvyyttään ruokaa, ilmaiseksi. Härkää peräti, eikä mitään tavallista lähikaupan mahdollisestieikosherstressimutanttilihaa josta ei tiedä mistä se on peräisin ja miten se on tapettu ja onko se ollut Herralle mieluisaa lihaa.

Mutta ei. Vaikka ilmaiseksi jakaa, niin naapurit vain kyräilevät. Ruokaa ei olla jonossa hakemassa. Ei vaikka ostaisi sellaisen pirun ison vellikellon ja sitä kilkuttaisi ja huutaisi megafoniin ihan täysillä, että "ilmaista häränlihaa!" Vaikka kuinka yrittää parantaa yhteisöllisyyttä ja tehdä asujaimistoista iloinen sosiaalinen toimintaympäristö jokaiselle hartaalle uskovalle tai potentiaalisesti tulevalle sellaiselle. Ihan turhaan valittavat etääntymisestä, he tekevät sen itse!

Niin ovat kelmeitä naapurit. Ensiksi eivät osallistu, toisekseen eivät edes ilmaista ruokaa hae! Ensin kurkkivat ikkunanraoista. Sitten epäilevät että onko siinä jokin myrkytyskosto siitä kun yhtiökokouksessa torpattiin se ajatus siitä, että talonyhtiön varoilla kustannettaisiin hieno ja moderni kivialttari jossa härkiä olisi kätevämpi uhrata kun lasten hiekkalaatikolla. Pian kutsuvat terveystarkastajan ja poliisin. Sitten kun olet vankilassa, kun ei ole luvallista jakaa tai myydä ruokaa miten vaan ilman hygieniapasseja, eikä strykriinikään kuulemma kuulu perinteisiin lihan kanssa hyväksyttäviin mausteisiin, valittavat naapurit selkäsi takana siitä, kun ei ole enää yhteistä toimintaa ja ruokakin on niin kallista.

Ei kommentteja: