Tuntemani biologian opettaja esitti kirjan sisällön melko tiukasti. Kirja on sekä kallis, että ilmeisen haluttavaa tavaraa. Sillä kirjastossa on pitkät jonot. Hän pahoitteli tilannetta sillä yhdistelmä johtaa siihen, että on sääli, että hän ei "pääse tutustumaan teokseen, joka kertoo miten kylmiä natsikoneita me biologian opettajat olemme." Asenteet ovatkin varmasti ainakin kyseisen opettajan arvoja vastaan. Paheksuntaa saa se, että evoluution kannattaminen johtaisi huonoon opettajuuteen ""Hän tuomitsee myös oppilaansa, sillä tuloksia sopii odottaa vain vahvimmilta," Tällaisia me olemme, me jotka uskomme kirahvin kaulan kehitykseen luonnonvalinnan kautta." Huomiota herätti myös valittu asian ilmaisemistapa "Fiktion taakse on helppo piiloutua, mutta mihin viittaa faktaboksin: "Nykyisin ajatus on kyseenalaistettu ja kirahvin kaulan kehittymisestä on erilaisia näkemyksiä."?"
Tämä on ymmärrettävää.
Samanaikaisesti tiedettä popularisoivat kirjat pölyttyvät hyllyssä. Valta ja massojen seuraamat kannat kulkevat jossain ihan muilla rintamilla. Tämä on toki jotain joka ei koske pelkästään evoluutiota. Tuntemani historioitsija kertoo, kuinka eräs hänen esitelmöintinsä oltiin peruttu seurojentalolta siksi että sinne ei ollut saatu lippuja myytyä, ihmisiä ei kiinnostanut. Seuraavalla viikolla samalla seurojentalolla oli tupaten täyteen myyty tarotlukemiskurssi, jossa oli kyseisen seurojentalon lippujärjestelmän lisäksi mahdollisuus että tarottia luetaan 35 euron lisämaksulla. Evoluutiosta ei osata, eikä haluta osata. Silti siitä halutaan luoda mielipide.
Toisaalta se, mikä tässä tehdään fiktiona on ollut arkielämää jokaiselle joka on elänyt evoluution kannattajana nyky-yhteiskunnassa. Kreationistien perusoppina on ollut se "ei naturalistejen omia pelisääntöjä noudattavan koneajattelun tulos", että jos luonnonvalinta on tosi, niin valta tarkoittaa oikeutusta. - Siitä huolimatta, että tentatessa tunnustavat että uskovat mikroevoluutioon, eli luonnovalinta olisi olemassaoleva ilmiö ja osa Jumalallista laaduntarkistusta ja rappeutumislajiutumisen hidastajana luonnonvalinta on osaselitys Pahan Ongelmaan. Eikä asia suinkaan jää kreationistien maailmaan ; Monille aivan normaalille ja eifundamentalistisille kansalaiselle evoluutio tuokin mieleen muutaman ikonin, kuten juuri kirahvin kaulan tai teollisuusmelanismia läpikäyneet yökköset. Muutoin mielipiteet ovatkin sitten sairaaksi jalostetuissa koirissa, puhumattakaan eugeniikasta joka sekoitetaan suoraa natsien tekemään holokaustiin.
Onko evoluutio vai kristinusko se "pyhä lehmä" jonka kannattajia ei saa potkia sanktioitta?
Tämä on okapi. Vain paha ja zoologisesti inkompetentti ihminen liittäisi sen kirahviin, etenkin kaulojen yhteydessä. |
Ja kyllä. Kyseessä on genre. Vaikkapa elokuvassa "WΔZ" evoluutio näyttäytyy suoraan murhaajapsykopaatin tekojen oikeuttamisena murhaajalle itselleen. Eikä tätä tasapainotettu sillä että tutkija olisi ollut evoluutioon ja sen altruismia selittävän peliteorialaskelmien kannattaja. "Oikein" uskova on sarjamurhaajakristityssä vakio. Evoluution kylmyyttä ja kovuutta korostavissa elokuvissa se yleensä puuttuu. Uskonnossa murhaaja on murhaaja ja kristitty, eikä suoraa yhteyttä uskonnon ja murhaamisen välillä esitetä edes teokratiadystopioissa. Evoluutikon negatiiviset piirteet taas kumpuavat suoraan evoluutiosta ja sen ideologiasta. Uskonnossa pahat teokratiat ovat pinnallisten sloganien kautta esilletuotuja, kun taas evoluutikoita yritetään tavallisesti sysätä mukaan argumenttivirheitä sisältävillä pseudoargumenteilla ja "WΔZ":n tapaan käyttämällä kaavoja ja tekemällä tästä tieteellisenoloista. Tämä kertoo siitä että uskovainen hullu on seonnut uskonnosta huolimatta, teokratiadystopia ei ole teologiaa, mutta evoluutikkopsykopaatin murhainto johtuu evoluutioteoriasta ja sen fanittamisesta.
Ja genren sisällön määrää yleinen ilmapiiri; Vaikka kirjailijalla voi olla monia syitä tehdä teos, niin kirjoittamisen syy ei ole sama kuin suosioon nousemisen syy. Näin Schalanskyn teoksen näkyvyyden ja suosion - ynnä arviointejen kehuvien sävyjen - takana on voimia jotka kertovat ajasta ja sen vallankäytöstä. Ennen kaikkea se kertoo omaa kieltään yhteiskunnan "läpitunkeneesta skientismistä ja tiedeuskosta". Valitettavasti lähinnä sen, että se on jonkinlainen urbaani legenda jolla tosiasiassa vahvistetaan ajatusta siitä että tiettyjen uskonnollisten ja humanistis-relativististen ideologioiden vaivalla valloittamia valtarakenteita ei pidä missään nimessä purkaa.
Tässä mielessä evoluution suora linkittäminen pahuuteen on vahvempi leimaaja kuin mitä yleensä kohtaamme kristillisten sarjamurhaajien kohdalla. Jos vastaavantapaisen teoksen tekisi kristityistä, se ei pääsisi huippumyynteihin ja sitä paheksuttaisiin kovasti. Jo uusateismin kohtaama kova kritiikki näyttää, miten uskonto on oikeasti sen tyyppinen pyhä hevonen jota saa todellakin potkia vain hyvin rajatuin ehdoin jopa viihteessä.
Mutta en silti lähde tu quoque -tielle. Se, että tekee jotain paheksuttavaa ei muutu hyväksi vain siksi että vastapuolikaan ei niin tee. Se osoittaa vain että ryvette samalla tasolla. Minun pullisteleva egoni ja evoluutioteorian turmelema mieleni yksinkertaisesti hakee ylivertaisuusasemaa. Maailmaan mahtuu huonoja viihdeilmiöitä, kuten esimerkiksi "Twilight" -saagaa. En halua joksikin Leena Rauhalan kaltaiseksi nutipääksi joka sensuroi kirjoja - projektissa onnistuen - vain siksi, että se ei sovi omaan maailmankatsomukseen. Tämänlaiset ihmiset ovat niin vastenmielisiä, että vaikka kaikki kirjat olisivat pelkkää evoluution kannattajien dissaamista ja latistamista, niin en silti kannattaisi kirjallisuuden sensuuria, vaan yhteiskuntarakenteiden purkamista ja sen johtohenkilöiden passittamista sianhoitoon. Heidät voitaisiin sitten korvata esimerkiksi älykkäillä, inhimillisillä ja mielellään myös lukutaitoisilla korvaajilla.
Siksi muistutan, että kirjan vastapainoksi voi nauttia tasapainottavaa uskontokuvaa. "Mythopoeiassa" kirjoitettiin aikanaan "Priest" -elokuvasta. Siinä vallassa on teokratia joka on selvästi katolinen kirkko joka on saanut maailmanvallan. Kristityn arvioijan mukaan teosta vaivaa jokin joka minun kielikortistossani vääntyisi sanapariksi "tarinankerronnallinen asennevammaisuus". Hän toki on retoriikaltaan kohteliaampi mutta ei sisällöllisesti säästeliäämpi ; "Minkäänlaista selitystä tai perustelua kirkon ylivallalle ei tule. Kirkon ylin johto maalataan niin mustilla väreillä kuin paletista lähtee. Tämä ei ymmärrettävästi ole kovin kiintoisa lähtökohta: yksipuolisuus ei koskaan tee hyvää tarinankerronnalle. Lisäksi tämä näkymä katolisesta kirkosta kansaa alistavana tyranniana on jo varsin puhkikulunut aihe. Vähintään voisi kai vaatia, että kirkolla olisi keksitty jokin muukin perustelu säännöilleen kuin “kirkon vastustaminen on Jumalan vastustamista”."
Voidaankin sanoa, että teoksia "Kirahvin kaula" ja "Priest" yhdistääkin luja samantyylinen asenne. Ideologia vain vaihtuu lennosta "nurinkurin". Tässä käännöksessä asenne muuttuu. Uskovaisia pitää kunnioittaa, ja on jotenkin halpamaista ja epäreilua demonisoida. Pehmennysten puute ja siitä seurannut yleinen passiivisuus kertoo siitä että evoluutikkoa ei ilmeisesti voi demonisoida. Mielestäni tämä on ihmisyystesti. Jos käy kuten usein käy, eli mielipiteesi asenteen hyväksyttävyydestä ja reiluudesta vaihtuu mukana, jossain ihmisyydessäsi on syvästi vialla. Mutta ehkä tässä onkin se, että evoluutikoita ei jaksa kiinnostaa fiktion kuvitteellinen syyttely, se kun on sitä vähemmän haitallista ja vaarallista puolta. On ikään kuin relevantimpia aiheita pahastua. Vääristä tarinoista itkeminen tuokin mieleeni ne "tietyntyyppiset kristityt" jotka rakentavat itselleen marttyyrinkruunua mitä pikkumaisimmista asioista tavalla joka mielestäni loukkaa syvästi niitä ihan oikeasti vainottuja kristittyjä.
Ja tekomarttyyreille taas nauravat kirahvitkin! |
2 kommenttia:
Aina välillä sitä unohtaa, että sota viisautta vastaan, on alati käynnissä. :/
Mutta mitäpä siinä voi sanoa, kun tuomio on joka tapauksessa se, että "kirahvi on hyvä vertaus - pää ja sydän ovat kaukana toisistaan"?
Lähetä kommentti