Nähdäkseni tämä on valtavan hyvä esimerkki siitä, miten hyväntekeväisyydessä joutuu usein tekemään kaikkea vähän erikoista. Esimerkiksi nenäpäivä on ajatuksena varsin absurdi, eikä kovin hauskakaan. Kuitenkin sitä tarvitaan jotta ihmiset aktivoituvat. Rationaalisuus, hyväsydämisyys ja järki eivät yksinkertaisesti ole koskaan vallinneet ihmiskuntaa niin läpitunkevasti, että tämänlaisia pieniä muistutuksia ei tarvittaisi.
Kuitenkin tässä prosessissa samalla syntyy usein varsin erikoinen ilmapiiri. Symboli ikään kuin lainaa kohteeltaan. Esimerkiksi nenäpäivän idean pöhköyttä moittiva olisi jotenkin hyväntekeväisyyttä vastaan. Kuitenkin pellennenällä ei yksinään ole oikein mitään liitossuhdetta siihen mitä nenäpäivällä ajetaan. Voidaan siksi aivan täysin moittia ideaa mutta kannattaa tavoitetta.
Kyllähän te tiedätte. Tämäntapaiseen paikkaan. |
Mitä enemmän mietin tätä Junkers -merkkiä, sitä vähemmän ymmärrän sitä miksi se on tehty. Edes minun kieroutunut ja moniin mutkiin kääntyvä mieleni ei voi ymmärtää, miten tämänlaatuinen prosessi kunnioittaa kansallistunnetta. Se muistuttaa jotenkin sitä, että yrittäisi myydä kristityille muistokorua jonka syntytarina olisi se, että se olisi ensimmäisenä maallistumisen ja kirkosta eroamisen vuoksi konkurssiin menneen kirkon jäänteitä. Prosessissa kirkko olisi ensin poltettu, sitten hakattu murusiksi ja sitten myyty. Itse valitsisin tämänhenkisen kampanjan kohteeksi ateistit. Ja vielä vähemmän ymmärrän miksi kukaan patriotti ostaisi sen. Paitsi tietysti sen vuoksi, että rahat menevät kuitenkin oikeaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti