Tässä ei selvästi huomata, että omat tiedeuutiset, taideuutiset, kulttuuriuutiset ja vastaavat ovat neutraaleja ja mukavia. Ja niitä on jatkuvasti. Itse asiassa uutisiin on laitettu lempeitä human intrest "uutisia", joissa tiedottaminen on oikeastaan hylätty ihmetuuban tieltä. En siis hyväksy edes sitä teesiä että ikävät uutiset olisivat erityisen ylitsepursuavia. Sen sijaan kiinnostavat ja tärkeät uutiset. Niissä on vinouma. Ja tämän vinouman lähde on nähdäkseni ns. todellisuus ; Luonnossa tapahtuu asioita ja ihmiset tekevät toisilleen asioita. ja väritämme nämä tunteilla. Ja mikä ikävintä, kun viimeksi katsoin, jokainen meistä joutuu elämään tunteineen siinä todellisuudessa. Paitsi ilmeisesti ne, jotka ovat menossa paloturvalliseen kaappiin ja joille on vain oma hyvinvointi, oma turvallisuus, oma kulpa. ja maailmasta ei niin väliä. Minun puolestani nämä ihmiset saavat mennä paloturvalliseen kaappiinsa ja lopettaa uutisten lukemisen. (Minun puolestani saavat vaikka tiivistää kaapin oven sisäpuolelta oikein oikein ilmatiiviiksi.)
"Raivon Ensyklopedia" otti kantaa aiheeseen. Kirjoittaja on toinen, mutta sisältö sama. En voi tässä sanoa oikein muuta, kuin kompata. "Olen pahoillani, että olet pahoittanut mielesi massiivisesta luonnonkatastrofista, joka on raunioittanut kokonaisia kaupunkeja ja tappanut tuhansia. Tämän ylimielisemmäksi ei ilmiö nimeltään first world problems voi käydä: on silleen tiätzä tosi masentavaa, ihan downeria, edes joutua kuulemaan ja tietämään köyhien ihmisten ahdingosta valtavien luonnonmullistusten keskellä." Kuolemista kertominen kertoo siitä että ihmiselämää arvostetaan. Uutisoinnissa voidaan tuoda tietoa joka aktivoi auttamista. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavulla työskennellessäni uutisointi Haitin maanjäristyksestä auttoi varainkeruuta. Ilman uutisia tätä ei voitaisi tehdä.
Ikävistä asioista uutisoinnin voidaankin nähdä olevan jotain jossa omasta heikkoudesta ei tehdä oman toiminnan hallintaa vaan tästä tehdään kaikkien muiden rajoite ; Henkenähän on vaatia mediaa kirjoittamaan tietynlaisia tekstejä siksi että ihmiset nähdään heikkoina ja ylhäältäpäin manipuloitavina hahmoina jotka eivät itse osaa hyväksyä heikkouksiaan vaan tosottavat täysillä jyrkänteeltä jos joku ei heitä kädestä pitäen holhoa. Ja siksi jos joku - yleensä kirjoittaja itse tai hänen lempisuojeluporukkansa - on heikko vaikka ikäville uutisille, niin sitten ikäviä uutisia ei saisi näyttää mediassa. "Aikuiset ihmiset osaavat olla jotenkin sujut ympäröivän todellisuuden kanssa. Mene jonnekin terapiaan, perkele. Ja toinen juttu: jos et kestä tietää asioista, niin kukaan ei pakota seuraamaan uutisia. Joten mitä helvettiä valitat?"
Toki tässä jää jäljelle vielä retoriikka. Ja siinä ei oikeastaan ole kysymys hieman eri asioista. Tässä uutinen tuo esiin ihan samoja asioita. Mutta ne kerrotaan eri tavoilla. Kenties klassisin esimerkki tästä on lento-onnettomuuksista puhuminen. Usein korostetaan, että niin ja niin moni kuoli. Lennolla olleiden yhteismäärä kerrotaan. Hengissä selvinneet ovat yksinkertaisen laskutoimituksen - erotus, joka opetetaan ekaluokalla - takana. Kuitenkin voitaisiin uutisoida ihan sama tapahtuma siten, että kerrotaan paljonko ihmisiä on yhteensä ja korostettaisiin paljonko jäi henkiin. Kuolinluvut olisivat tässäkin ilmituotu. ; Tosin esimerkiksi maanjäristysten kohdalla harvan omatunto heräisi auttamaan ja passivisoiva vaikutus tekisi maailman huonommaksi. Mitä optimistisempi kuvaus, sitä vähemmän ikäviin tilanteisiin liittyvää myötätuntoa ja sympatiaa syntyy.
Tosin ymmärrän jos nämä aidot myötätunnin tunteet ovat omassa hyvinvointikuplassaan eläville kärsimystä välttämällä viihtymistään tavoitteleville - eli Schopenhauerilaisessa kuplassa eläville ja Nietzschen halveksumille "viimeisten aikojen ihmisille" - entiteeteille ovat äärimmäisen vieraita. Aidosti tunneherkkä ei näe toisen ihmisen ongelmaa egoistisesti vain omana kärsimyksenään ja vaadi sitä että ongelman korjaamisen sijaan korjattaisiin sen ilmituovat piirteet. Sillä vahva ja empaattinen aidon hyveen ihminen ei sorru omaa uutisenlukukärsimystään korostava ressentiment -marttyyri. Hän sublimoi ja aktivoi myötätunnolla korjausaktioita. (Menee vaikka hyväntekeväisyyslaitokseen töihin vaikka palkka ei olisi ns. "paras mahdollinen".) Lehdistön vaikeneminen on maailman kärsimyksen kannalta sama kuin jos auton bensiinin vähyydestä valittava häiritsevä merkkivalo ja piipitysääni ruuvattaisiin irti. Toki se poistaa ikävän fiiliksen, mutta valitettavasti se ei muuta sitä että se bensiiini on yhä lopussa.
Ei pidä ampua viestintuojaa jos viesti on ikävä. Maanjäristyksen uhri ei ole kotonaan lehteä rapisteleva pumpulissa elävä tunteidensa käsittelyyn kykenemätön hysteerikko joka sekoittaa hysteerisyyden terveeseen tunne -elämään. ; Vielä ikävämmäksi koko jutun tekee tietysti se, että hysteerikko ei puhu aktioistan oikealla nimellä ja kutsu uutisten rajaamista sensuuriksi. Sen sijaan puhutaan suojelusta. Eikä tässä mainita sanallakaan siitä että suojelu on totuudelta suojelua ja maailmasta eristämistä. Eskapismin vihaaminen kun on nuorisonturmellusta kauhistelevissa mediakriittisissä teksteissä aina siinä lujimmassa ytimessä. (En tosin tiedä onko tämä viimeisin kohta niin suuri heikkous kuin poikkeama valittamisen konventiosta sen kenties kliseisimmässä muodossa.)
Tosiasiassa poliittinen uutisointi usein noudattaakin kaavaa jossa uutiset on tulkittu hyvän tai huonon kautta. Politiikassa jako hyviin ja huonoihin on tietysti puoluekohtaista, mutta journalistin käsitykset nousevat joskus esiin ja joillain lehdillä on jopa oma journalistinen linja. Silloin poliittinen saavutus on toisessa lehdessä huono uutinen ja toisessa hyvä uutinen. Demokraattisessa maailmassa enemmistö päättää ja tätä kautta vaikka uutinen on samanaikaisesti hyvä ja huono, useammalle ihmiselle tulee päätöksissä hyvä uutinen. - Ja hyvien uutisten ylimäärä tietysti panee niin sanomattomasti vituttamaan kaltaistani negaation sävyttämää kyynikkoa.
Otsikon tarkoituskirjoitusvirheistetty puujalkavitsi piilee siinä että evankeliumi tulee etymologialtaan kreikan sanasta εὐαγγέλιον (euangelion) joka kääntyy karkeasti ottaen muotoon "hyvä sanoma" tai "hyvä uutinen". Niissäkin usein korostetaan kuitenkin kristittyjen uhristatusta ja marttyyriyttä ja sitä miten luonnonilmiöiden ja kanssaihmisten etiikka sekä ihmisen liharuumiselämä ovat niin ikäviä että tarvitsemme siltä armoa ja pelastusta. Jota haetaan tarvittaessa Rooman Colosseumin muinaishistoriasta asti lietsoen. Ja tavallaan juuri näin se homma etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti