Ateismin tuputtajat, huputtajat ja luputtajat

Kuvassa kooste ; Kaikki ovikelloani soittaneet lappuateistit.

"YLE":n näkökulmassa on kirjoitus tuputtavasta ateismista. Se edustaa varsin klassista ja vakiintunutta  yleissuhtautumista jolla reagoidaan aivan kaikkeen uskonnottomuuteen. Henkenä on  se, että tuputtava ateismi on epäkohteliaisuutta. "Hörhöilyä, roskaa, henkimaailman hömpötyksiä ja hippien lätinää. Miksi joidenkin ihmisten maailmankuvan saa huoletta niputtaa huuhaa-osastoon? Miksi sivistynyt ihminen unohtaa käytöstapansa, kun puhutaan vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin tai henkiolentoihin uskomisesta." ... "Kiihkeimmät ateistit unohtavat helposti itsekin edustavansa uskomusta, jota ei voida aukottomasti todistaa. Edes tiedemiehet eivät vielä ymmärrä ihmisaivojen ja tietoisuuden yhteyttä. Silti osa meistä tuomitsee järkähtämättömällä varmuudella kaiken lineaarisesta maailmankuvasta poikkeavan."

Olen itsekin sillä kannalla, että ateismin julistaminen on samantapainen uskonnonvapauteen sidottu aktio kuin muunkin uskonnon julistaminen. Oma kantani on tässä kaksijakoinen (a) En pidä uskonnollista julistamista tai ateistista julistamista kovinkaan mukavana asiana ja (b) kun uskonnonvapaus nyt vallitsee, on molemmat hyväksyttävä samoin ehdoin.

Teksti ei siis ole kuutamolla.
Mutta puolikuutamolla se on.

Kuitenkin tässä on huomattavissa erikoinen asenne, jossa moni uskovainen hyväksyisi ateismin jos ateisti kutsuisi näkemystään "tää nyt vaan on tälläinen maailmankuva". En toistaiseksi ole törmännyt kovin moneen uskovaiseen tai vaihtoehtonäkemyksen kannattajaan joka ei heittäytyisi, sitoutuisi ja eläisi maailmankuvaansa kuin se olisi ehdoton tosi. Nähdäkseni juuri tämä heittäytyminen on eräs maailmankuvan perustunnuspiirre. Tässä mielessä pidän ateisminlevittämistä ärsyttävänä toimintana jota kohdellaan epäreilusti, koska sitä torpataan vahvemmin kuin mitään muuta näkemystä. Saat olla uskovainen ja kertoa että Jeesus on totta. Mutta jos olet ateisti joka sanoo että Jumalaa ei ole, se on loukkaavaa. Jos Jumalan olemassaolemattomaksi sanominen loukkaa uskovaista, pitäisi Jumalan olemassaolevaksi väittäminen loukata ateistia aivan yhtä paljon.

Itse asiassa juuri tätä ei huomioida. Sillä miten ateisti nauraa hihhulille? No vain siten että hihhuli on tuonut oman mielipiteensä vakavasti otettavana, totena ja tärkeänä esille. Kun epäkohteliaisuuskynnys on avattu, miksi ei sallia samaa kaikille? Miksi vedota suvaitsevaisuuteen jos periaate on lähinnä vaatia vahvaa sensurismia ateismilta koska se loukkaa olemalla erimielinen tietyistä asioista.

Ongelmana onkin avomielisyyden vaatiminen jolla vaaditaan sen vastakohtaa. Voidaan suorastaan sanoa, että useimmiten kinoja syntyy aiheista joissa uskonnollinen tai vaihtoehtomaailmankuvallienn puoli tuo mukaansa elämässään. Kun vaikka puhutaan horoskoopeista työpaikoilla. Ja huuhaamaailmankuvissa tapahtuu hyvin monesti samaa mitä uskontojen kohdalla kutsutaan uskonnollistamiseksi. Esimerkiksi vaikka aborttia voisi käsitellä ties miten, käytännössä aihe on muuttunut uskonnon läpitunkemaksi. Jos yrität puhua abortista ilman Jeesusnäkökulmaa, abortin kannattaminen nähdään silti erityisen usein lähinnä Jeesuksen vastustamisen näkökulmasta. Eikä uskontoon reagoimatta saisi rakentaa mielipidettään vaikka olisi paatunut ateisti.

Tästä seuraakin erikoinen asia. Sillä klassisesti uskonto ja pseudotiede voidaan jakaa toisistaan erilleen. NoMa on teoriassa mahdollista. Mutta uskonnollistettu uskonto tekee usein väitelauseita maailmasta. Esimerkiksi kreationismi on aiheena jotain joka selvästi tekee tietyistä uskonnollisista näkemyksistä tieteellisiä väitteitä. Jos klassista luterilaista uskoa kuvaa se, että evoluutio on mahdollinen mekanismi jolla Jumala on voinut luoda elämän, ei uskonto tukeudu tai kaadu evoluution mukana. Mutta kreationismin kohdalla pelikenttä on oleellisesti erilainen. Se sisältää nimittäin kaksisuuntaisen suhteen tieteeseen (a) Jos uskonto on totta, evoluutio ei voi olla totta ja tämä johtaa joihinkin tiettyihin havaintoihin havaintoaineistossa (b) jos evoluutio on totta, kreationismi osoittautuu typeräksi ja tosiasioidenvastaiseksi ja se voidaan falsifioida vaikka se on jonkun uskonnollinen maailmankuva.

Tämä kaikki on aivan oleellisen relevanttia. Sillä esimerkiksi itse olen agnostikko ja skeptikko. Se, mitä linkattu teksti moittii käsittelee enemmän skeptismiä ja se kutsuu sitä ateismiksi. Tästä saadaankin avauskäsite joka melkolailla murtaa argumentatiivista voimaa. Sillä Mitä sen jälkeen jää jäljelle kun mietitään lausuntoa "Lähes jokaiselle sivistyneelle aikuiselle lienee selvää, että Suomessa nautitaan uskonvapaudesta. Hivenen epäselvempää on kuitenkin se, miten pitäisi suhtautua enkeleihin, henkiin tai vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin uskoviin ihmisiin. Ymmärrämme suhteellisen hyvin, ettei muiden uskontojen edustajia pidä tuomita tai pilkata. Jostain syystä henkimaailmasta tai vaihtoehtohoidoista voimia ammentavia saa kuitenkin estoitta kutsua hihhuleiksi, hörhöiksi ja nauraa rehvakkaasti päälle."?

Maailmankuvaan sitoutuneet ihmiset ovat kovasti puolustamassa uskon vaikutusta tieteeltä. Kuulemma määritelmällisesti yliluonnollinen on tieteelle mahdotonta. Että yliluonnollinen ei tee tieteellisiä väitteitä. Samalla kuitenkin he ovat tunkemassa esille väitteitä jotka ovat tiedemaailman kysymyksiä. Esimerkiksi juuri puolustettaviksi nostetut ajatukset vaihtoehtohoidoista ovat malliesimerkki tästä. Ihmsiellä voi olla aivan luvan kanssa uskonnollinen tai muunlainen mielipide siitä, onko Jumalia olemassa. Mutta jos hän väittää että tietynlaiset sillat pysyvät pystyssä, on asia aivan toinen. Samoin vaihtoehtohoidotkin sekoilevat konseptien ja tulosten välillä. Perushenkenä on se, että niitä ei voi tieteellisesti todistaa jos mekanismi on yliluonnollinen. Kuitenkin parantaminen on jotain joka tapahtuu havaittavilla ihmisillä ja tätä voidaan lähestyä tieteen keinoin. Siksi esimerkkiksi kaksoissokkokoe toimii lääketieteessä parantamisen mittarina - ja tässä koejärjestelyssä ei tarvitse tietää millä mekanismilla parantaminen toimii. Riittää että se toimii jotenkin. Sillä jos vaikka parannus olisikin yliluonnollista, paraneminen ei ole.

Kuvassa ohutleike syylästä.
Tämä ei ole mielipidekysymys.
Ei mielivaltaa ja uskontoa,
vaikka tiede olisi kuinka rajallinen.

Tässä mielessä kysymys vaikka rokotteiden tai homeopatian parantamisesta ei ole "mielipidekysymys" tai "maailmankuvakysymys". Se, että niihin on sidottu maailmankuva ei tee niistä jotain jota tiede ei voisi ratkaista. Ja joissa ei olisi selvästi paremmin ja huonommin perusteltua kantaa. Toki tässä sotketaan usein keskenään tieteeseen liittyvä "väistämätön pieni epävarmuus" ja "aivan täysin mielivaltainen ummikona tehty arvaus". Joka johtuu siitä että "epälineaarisen maailmankuvan" tunnuksena on hybriksen varaan rakennettun hegemonian varassa killiminen. Voidaankin jopa sanoa että jos ateismi ja taikauskomaailmankuvat ovat maailmankuvallisia (eivät välttämättä uskontoja mutta ideologisia) koska niillä on hegemoninen kanta ei tieteellistä skeptismiä vaivaa tämäntapainen ongelma.

Jos oteaan esille artikkelin tietooisuusesimerkki on naurettava. Se korostaa, että ateisti on tyhmä koska ei voida aukottomasti todistaa tietoisuutta aivoihin. Strategiana on varsin huonoa päättelyä sisältävä "mysteerikortin" heiluttaminen. Jossa todisteiden puute olisi todiste siitä että yliluonnollinen olisi mahdollista. Ja että ateismi ei siksi ole järkevä vaan sensuristinen, toisin kuin maailmankuva joka ilman todistamista tai sellaisen vaatimista uskoo yliluonnolliseen ja torjuu a priorisesti eli ennalta ja täysin maailmankuvallisesti yliluonnollisen olemattomuuden vaihtoehtona. Tässä unohdetaan hyvin suuri periaatteellinen ero. Nimittäin se, että aivojen murskaus tuhoaa  tietoisuuden ja tämä on empiirinen havainto. Yliluonnollisesta tietoisuus taas vaatisi rakenteita jotka johtaisivat aineen ja energian säilymislain rikkoutumista. Ja tämänlaista ei ole havaittu. "Aukoton todistaminen" on suuresti eri asia kuin evidenssin painottuminen. Ne ovat itse asiassa aivan eri asioita. ; Hoopo haukkuu skeptikkoa siitä että tämä esittää näkemyksen joka voi osoittautua vääräksi. Sillä tieteen idea on itsensäkorjaavuus, opiksi ottaminen. Ja tässä kohden tärkeää onkin se, että skeptikko kertoo että jos aineen ja energian säilymislaki ei koske ihmisaivoja, hän muuttaa näkemystään. Yliluonnolliseen uskova ei sen sijaan voi tehdä vastaavaa. Itse asiassa tällä hetkellä heillä ei ole esittää koejärjestelmää jonka tulos kumoaisi heidän näkemyksensä ja sovittelu on ad hoc -käsienheiluttelua joka tehdään todistusaineistosta huolimatta eikä sen avulla. (Jopa sivistynein versio mind-body -ongelmasta, ns "hard problem", on tehokkuudeltaan suuresti liioiteltu. Se on hyvää filosofiaa mutta se ei ole niin yleispätevä ja ehdoton ongelma kuin minä sitä yleensä sovelletaan.)

Ja tämän huuhaan puolustaja tietäisi heti jos osaisi esimerkiksi vastustamansa kannan sisällön. Jos tajuaa että skeptismi on eri asia kuin ateismi, on väistämättömänä seurauksena se, että voidakseen kritisoida tieteellistä maailmankuvaa tulisi osata tieteenfilosofiaa varsin hyvin.  Tässä on rehellisesti sanoen yleensä hyvin suuria puutteita. Ja kyllä. Järkevän ja asiallisen kritiikin minimivaatimus on se, että jotenkin hallitsee kritiikkinsä kohteen. Olkiukkojen vääntäminen ei ole mitään keskustelua, se on vittupäisyyttä. Ja siihen on aivan oikein vastata sillä kielipelillä mitä vastapuoli selvästi ymmärtää. Se on sitä keskustelukulttuurin, debattikontekstin ja vastaavien syvää ymmärtämistä ja siihen sopeutumista.

Itse asiassa tiede kykenee vastaamaan moniin maailmankuvallisiin kysymyksiin. Se, että jokin on jonkun maailmankuva ei tee siitä järkevän tai rationaalisen ihmisen maailmankuvaa. Jos se ei ole, sitä on oikein kutsua pöljyydeksi. Osa vaihtoehtohoidoista on jopa vaarallista pöljyyttä. (Suurin osa niistä on toki lähinnä vaarattomia, eli pelkkää rahankulua.) On konseptuaalisesti aivan eri asia väittää enkeliparannusta huuhaaksi. Sillä vaikka yliluonnolliseen onkin uskomus aivan kuten uskomus kissojen ja muumien olemassaoloon, on niiden välissä muita eroja. Ja juuri nämä erot ovat oleellisia. "Näkökulman" teksti harjoittaakin konsepti tekeekin tässä kohdassa kategoriavirheen väittäessään samanlaisiksi kohteita joiden välillä on oleellisia eroja. Skeptismin ja ateismin rinnastaminen yhteen kertookin tilannetajuttomuudesta. Se kun nojaa hirvittävän vahvaan asioiden yhteen ja samaan lokeroon laittamiseen. (Joka on toki nykyään varsin tavallista.) Siinä ei ole hienovireisyyttä, asian tarkastelua useista eri näkökulmista ja vastaavia puolia jotka tuovat mukanaan analyyttistä tarkkuutta jossa mustavalkoisuus rapisee. Se on siis huonoa perustelua, huonoa tietoa, huonoa tiedettä, huonoa epistemologiaa - ja kaiken kaikkiaan huonoa filosofiaa. Sellaista ei vain saa vaan sitä myös tulee kritisoida. Sitä voi pitää jopa velvollisuutena, skeptikon tehtävänä on toimia Sokraattisena paarmana kyseenalaistamassa tälläisiä uskomuksia joita pidetään vain siksi että ne ovat mukavia. (Aka siksi että ne tuovat toivoa ja lohtua ja ovat kannattajalleen rakkaita.) Ja jos virheistä ei oteta opiksi ja paranneta argumentaatiota niin että samoja virheitä ei toisteta enää, niin sitä on oikeus halveksia. Kysymys ei voi olla järkevän ihmisen näkemyksestä koska järkevä ihminen ottaa opikseen ja on periaatteessa joskus  valmis jopa muuttamaan mielipidettään.

Ja hiuksia halkomatta ;
 On pelleä valittaa että ateistit on loukkaavia
kun koko teksti on ad hominem siitä miten ateisteilla
on niin kammottava ajatusmaailma ja että he ovat
kylmiä, julmia, ja sensuristisia ihmisiä heti
jos heillä on tiettyjä mielipiteitä
jotka he myös sanovat ääneen.

Tässä kohden onkin syytä muistaa vanha nyrkkisääntö. Jos maailmankuvasi Jumala on yhteensopimaton evoluution kanssa, tämä ei tosiasiassa paljasta evoluutiota pelkäksi maailmankuvalliseksi konseptiksi, vaan enemmänkin falsifioi sen sinun Jumalasi tieteen voimalla. Muuttaaksesi asian sinun tulisi muuttaa tiede ensin ja vasta sitten julistaa näkemystäsi kun se ei ole suoraan tosiasioidenvastainen eli "käytännössä riittävän mahdoton ollakseen naurettava". ; Heti jos väität jotain todellisuudesta, ei sinulla ole muuta kuin velvollisuus osallistua keskusteluun perustelemalla näkemyksesi. Eikä tämä koske vain taivaanmekaniikkaa tai maan iän kaltaisia kysymyksiä. Väite paranemisesta on lääketieteellinen väite. Kannanotto siitä että ideologia sisältää enemmän toivontuomista ja sisäistä rauhaa kuin ateismi on psykologiaa koskeva väite jota ei voi levittää pelkän "oman kokemuksen" kautta koska se yleistyy myös kuulijaan, joka voi olla ateisti joka kokee kanssasi aivan päinvastoin.

Maailmankuva on uskonnonvapautta ja se tarkoittaa sitä että saa olla jokin mielipide - siksi ihmiset saavat olla vaikka evoluution kiistäviä kreationisteja ja heillä on siihen oikeus. Mutta se, että on lupa olla jotain mieltä ei toimi argumentinkorvikkeena ja todisteena siitä että tämä olisi uskottavasti näin ja että tulisi kunnioittaa tätä maailmankuvaa järkevänä. Se, että saa sanoa jotain ei tee siitä järkevää.

Karkeasti ottaen kieltämättä ärsyttävää ateismin tuputtamista vastustavat tahot ovat useimmiten itse sensuristisia huputtajia jotka eivät kestä sitä että joku oleellisetsi erimielinen tekee julistustoimintaa heidän kanssaan tasa-arvoisin ehdoin ja samanlaisella kunnioituksen ja vakavasti ottamisen piirissä. (Ateistia tai skeptikkoa ei tarvitse kunnioittaa vaan heille pitää kertoa tieteen rajallisuudesta ja korostaa miten heidän näkemyksensä on rajoittunut eli huono. Tämä on kritiikkiä ja typeräksi kutsumista sivistyssanoin.) Skeptismiä saa pilkata, ja usein vaihtoehtohoitajat sneeraavat, halveksuvat ja säälivät skeptikkoja ja ateisteja. Heitä täytyy eheyttää ja käännyttää kertomalla anekdootteja elämästä ja näiden anekdoottien vakavastiottaminen ikään kuin faktuaalisena on se jota he pitävät kunnioituksen minimitasona. (On surullista, että tarinat ensin vedetään omaan luotettavuuteen ja vain siihen ja sitten kun asia on viety ihmiseen eikä perusteluun, itketään jos tulee loukkauksia ja ad hominemia. Tämä on nähdäkseni väistämätöntä jos asiat vedetään ihmisiin eikä asiaan ja torjutaan tieteellinen analyysi aiheesta a priorisesti määrittelemällä että tämä kanta olisi jotenkin tieteen ulkopuolella.) Toiveena on tietysti se, että käännytään olemaan samanmielinen ja mielellään vielä maksetaan rahaa tälle vaihtoehtotoiminnalle. (Huuhaauskomus ja maailmankuva on kiva ja siitä kertominen on hyvä asia. Sen kautta saa sanoa näkemyksiä vaikka skeptismin ja ateismin huonoudesta koska tämä on osa sitä maailmankuvaa ja on osa sen näkemysmaailmaa. Huuhaan kritisoiminen on sen sijaan loukkaavaa vaikka ateismin kerrotaan olevan mielipide ja maailmankatsomus jota pitäisi kunnioittaa.)

Lupujengissä on kuitenkin onneksi tilaa. Ei ainakaan mitään ruuhkaa ole näkynyt.