Helisevä vaski ja kilisee kilisee kulkunen

"Valkeakosken Sanomissa" käsiteltiin Sääksmäen seuraukunnan linjausta siihen mitä kirkossa lauletaan. Kirkkokuorolaisetkin ovat hämmästelleet uudistunutta linjausta, joka on seurannut uuden kanttorin ja uuden kirkkoherran mukana. "Seurakunta puuttui tänä syksynä ensimmäistä kertaa Valkeakoski-opiston kuorojen joulukonsertin ohjelmistoon. Perinteisiä joululauluja, kuten Petteri Punakuono, täytyi vaihtaa hengellisempiin seurakunnan uudistuneen käytännön vuoksi. Opiston kuorojen kappelikirkon konserttiohjelmasta käytiin ensin keskustelua sekä kanttoritiimin että kirkkoherran kesken. Lopulta ohjelmistoon puututtiin, koska laulujen painopiste oli liikaa muissa kuin hengellisissä joululauluissa. - Niitä olisi ollut noin puolet."

Monia perinteisiä joululauluja ja ne on vaihdettu hengellisempään. ; Tämä tietysti koskettaa vahvasti kaltaistani entistä (monivuotista) kirkkokuorolaista. Ja kyllä minä tästä mieleni pahoitin. "Prima Vistalla" oli tapana laulaa jouluisin hengellisempää materiaalia ja keväisin oli esimerkiksi elokuvamusiikkia. Tämä ei ilmeisesti sopisi Sääksmäen seurakunnan moderniin nykyaikaiseen linjaukseen jolla se toteuttaa sitä uskon moniäänisyyttä jota armaan kansankirkkomme toistuvasti kerrotaan harjoittavan toimissaan, suvaitsevaisesti seurakuntalaista, etiikkaa ja tervettä järkeä unohtamatta.

Uutinen mainitsee "Petteri Punakuonon". Ja samaa tietä on mennyt "Kilisee kilisee kulkunen". Tämä on usein nähty lauluna joka käsittelee kirkkoon menemistä tai luonnon riemuja. Tulkinta on ymmärrettävä, koska siinä lauletaan "Toiseen maailmaan tää retki meidät vie. / Niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie." Mutta koska tiukkapipoisessa dogmaattisuudessa käy kuten käy, moni ilmeisesti tulkitsee, että laulu on maallinen. Paavali ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä (13:1) tuskin kuitenkaan sanoi että "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisee kilisee kulkunen." Tietämäni mukaan erikoista on myös se, että esimerkiksi "Varpunen jouluaamuna" on tulkittu hengelliseksi. Nähdäkseni se edustaa kristinuskolle äärimmäisen vierasta suuntausta, joka on vahvemmin animistista kuin kristillistä. Se sopii kristinuskoa paremmin vaikka buddhalaiseen sielunvaellukseen. Ilmeisesti se, että laulussa lauletaan sana Jeesus tekee siitä Pyhän, suunnilleen laulun sisällöstä riippumatta. Näin ollen ehdotan kirkkokuorolle laluettavaksi "Kilisee kilisee kulkunen" tavalla jossa lauletaan, että "Jeesus alla jalaksen se laulaa lauluaan." Kyllä se siitä.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ymmärrän jos kirkossa ei lauleta mitä tahansa. Esimerkiksi jos kirkossa torjuttaisiin "Kaytanhousuja" -yhtyeen ikivihreä "Joulupukki ja Jeesus", ymmärtäisin paikkaan liittyvän tarpeen sensuurille. Mutta tämä on kuitenkin ihan toisenlainen tapaus. Toki minä paatuneena TENA -tason puujalkavitsinkarkailusta kärsivänä pervoilijana tunnistan kulkusten kaksmieliset merkitykset, mutta ymmärtääkseni tämä tulkinta on vähemmän yleistynyt kuin mitä monelta löytyy vaihtoehtosanoituksia ikivihreään "Enkeli taivaaseen". (Toivon tietysti, että uutisointi tomertaa Sääksmäen seurakuntaa niin, että näemme heille tukan päähän kasvavan - tai järjen.)

Mutta on tässä suurempikin asia. Se koskee uskontojournalismia.

"Kotimaassa" Lopen seurakunnan kirkkoherra Tuomas Hynynen otti asiaan mukavasti kantaa. Hän esitti, että tämä on osoitus siitä miten uskontojournalismi on nykyään parodiahorisontissa. "Parodian parodiointi ei ole mahdollista. Tämän totesin eilen lukiessani Valkeakosken sanomien uutista Kulkusten kätkemisestä joulukonsertissa." ... "Uutinen muuttuu parodiaksi, kun keskitytään sivujuonteeseen. Neuvotteleminen muuttuu kieltämiseksi. Keskitytään yhteen lauluun, joka jätettiin pois kun lisättiin hengellisen ohjelmiston osuutta. Ja silmät ymmyrkäisinä ihmetellään, mikäs siinä laulussa olikaan vikana. Kuorolaiset ”pettyivät”. Kun tämä päätyy Iltajompaankumpaan, voimme lukea miten kuorolaiset ”raivostuivat” ja kansalaiset ”järkyttyivät”." Tässä onkin taustalla varmasti paljon pohjaa. (Haluaisin tosin, että vastaava nähtäisiin myös "Suvivirrestä" keskustellessa, kun tajuttaisiin että Suomi ei ole pelkästään kristittyjen maa. Tilanteet ovat oleellisesti toisiaan hipovia.)

Kun katsoo kirkon uutisointia, se näyttää olevan aina jonkinlaista pahastumista. Siinä nostetaan hyvinkin usein esiin sitä, miten pikkumaisesti uskonnon sisällä kinastellaan mitä typerimmistä asioista. Pikkuasiat muuttuvat isoiksi asioiksi. ; Esimerkiksi kun puhutaan hengellisistä lauluista, hengellisyys on hyvinkin tulkintakysymys ; Vaikka aloitinkin tekstin hieman trollaavalla asenteella, esimerkki varpusesta jouluaamuna ja kilisee kilisee kulkusesta näyttävät, että sanojen hengellisyys on hyvinkin epäselvä asia. (Aina näin ei tietysti ole. Jos Jumalaa ylistetään sanoissa aivan suoraan mainiten, kysymys on aivan varmasti hengellisestä laulusta.) Näin ollen se, että noin puolet maallisia lauluja ei riitä - joka on se joka uutisen sanamuoto kertoo, emme tiedä kuinka paljon yli 50% pitää olla hengellistä materiaalia - muuttaa konsertin sisällön sopimisen tulkintamyllytykseksi ja pikkumaiseksi mielivallaksi. (En tiedä miten elokuvamusiikki menisi läpi. Kenties "Prima Vista" olisi Sääksmäen seurakunnan normeilla laulanut pelkästään "Jesus Christ Superstaria", joka on kyllä sen toteutettujen produktioiden joukossa.)

Kirkon kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kirkon viesti ja sisältö vääristyy. Siitä näkyy vain yksi kulma. Tämä tekee kirkosta parodian. Typerät kinat ja pikkumaisuus ja avarakatseisuuden puute nousevat väistämättä ytimeen. Tätä tilannetta kuvastanee supernerouden ilmenemistehdas, "Metro" -lehden tekstiviestipalsta. Tämän päivän hupilyhärit kertoivat "Vinskin" suulla että "Ihmisten suhde kirkkoon on pinnallistunut. Uskonto ei ole enää ihmistä liikuttava asia. Valtaosalla suomalaisista ei ole minkäänlaista kosketusta uskontoon. Taannoin kaverini totesi "Hassu äijä puhui hassuja, hassuissa tamineissaan." Minusta noissa sanoissa kiteytyy nykysuomalaisen suhde uskontoon. Kirkko ei näytä enää kiinnostavalta kuin kriisien kautta. Jos sittenkään. Hyvä näin!" Kirkko on kiinnostava vain jos se on joko kaksinaamainen tai nyylä. Kaikki uutisointi on kieltämättä tällä kriteerein väistämättä aika negatiivista. ("Metron" tämän päivän kolumni tavallaan demonstroi tätä asennetta uskontotasolla ; Uskonnonopetusta mainostetaan vakaumuksettomana, mutta kuitenkin mukaan livahtaa "jotain ihan muuta".) Tämä on tietysti hieman surullinen viesti kirkolle. Sillä se tarkoittaa sitä, että kirkko on tavallaan itse ajautunut parodiahorisonttiin. Journalismi vain heijastelee tätä kirkon muuntunutta asemaa. Journalismi, jota syytetään parodiaksi, kuvaakin kirkon arjen paremmin kuin kirkko itse. Tämä on juuri sitä materiaalia jonka vuoksi "Pahkasika" kuoli.

Jos olisin tällä hetkellä kirkossa, kristitty ja kuorolainen. Ja jos seurakunnassani tälläisiä sensuristisia periaatepäätöksiä tehtäisiin, ottaisin tilanteen lähtökohtaisesti hyvin loukkaavana. Sillä se on epäluottamuslause. Jos ajatus siitä että kristityt seurakuntalaiset ovat ihmisiä joiden kollektiiviseen arvostelukykyyn ei voida luottaa. ; Että he ovat suurissa linjoisa niin valvottavia ja ylemmän kontrollin alle pantavia. Että ilman tätä valvontaa heidän tuottamansa aineistokseen valitsemat laulut täytyy ennaltatarkistaa, koska muuten ne eivät heijastaisi kristittyjen arvoja ja muuntavat konsertit antiteistiseksi tai maallistuneeksi yhteislauluksi. Epäluottamuksen lisäksi se kertoisi viestiä siitä että kaiken "kirkkoa kiinnostaa, kirkko pitää jokaista seurakuntalaista tärkeänä" -lausuntojen takana ei ole mitään, ja vallitseva käytäntö on sen antiteesi ; Että kuuntelun sijasta kirkko tekee päätöksiä joissa seurakuntalainen ohitetaan ja jossa ongelmalliset asiat "jätetään raukeamaan". (Joka btw. on myös tämänvuotisen kirkolliskokouksen viesti.) Valitsisin silloin kirkkolaivalle vanhan merimieslaulun nimeltä "Leave Her Johnny". Jona sanoituksista täytyy avata sen verran, että siinä ei lauleta kotiin jääneestä tyttöystävästä, vaan siinä ollaan jättämässä rankkaa työtä tarjonneen mutta rakkaaksi käynyt laiva piiskurijohtoineen satamaan. Se olisi kenties kristillisin teko tehdä tälläisessä tilanteessa.