YLE uutisotsikoi Kari Mäkisen lausunnon ilmastonmuutokseta varsin erikoisesti. "Arkkipiispa rinnastaa profeetat ja ilmastonmuutoksen". Otsikkoa vaivaa se, että se on toki Kari Mäkisen lausunnon mukainen, mutta se helposti vääristää hänen sanomistensa sisällön. En tiedä miten tämänlaisiin mielikuvia herättäviin otsikoihin pitäisi suhtautua. Siksi en suhtaudukaan, vaan otan vain esille Mäkisen lausunnon.
"Tunnistan ilmastoraportissa samaa kaihtelemattomuutta, joka on ominaista Vanhan Testamentin profeetoille. Profeetat asettivat ympäröivän todellisuuden Jumalan tahtoa vasten ja paljastivat sen, mikä särki Jumalan tarkoittaman elämän. Niin ilmastotutkijat nyt tekevät. Heidän viestinsä on tämän päivän profeetallinen viesti. Kirkkojen profeetallinen viesti maailman elämän puolesta ei ole eri kuin IPCC:n (imastonmuutospaneelin) tutkijoiden."
Tässä on toki humanisteille erikoinen tapa hakea analogiaa sielläkin missä se ei ole kovin luontevaa. Tässä kun tuntuu sekoittuvan se mitä itse kutsuisin "sisäavaruudeksi" siihen mikä on sitä itsen ulkopuolista todellisuutta (joka on hieman suurempi asia kuin "ulkoavaruus" vaikka se helposti mielletään eksistentiaaliseti jotenkin kooltaan ulkoavaruutta pienemmäksi konseptiksi.) Voidaan kuitenkin olla Kari Mäkiselle suopeita ja katsoa että hän huomasi, että Profeetat kuten ilmastonmuutoksen tutkijat korostavat, että ihmisten elämäntapa on turmiollista. Moni voi kokea tämän herjaavana ja ikävänä, mutta tästä ei välitetä koska käsitys Totuudesta ajaa molempia.
Ja itse asiassa en ole kovin erimielinen siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa ideologioissa aivan samaan tapaan kuin maailmanlopun ennustukset uskovaisissa. Syynä on tietysti se, että eksistentiaalisella tasolla ei ole kovin suurta merkitystä sillä onko asia fakta (sanan luonnontieteellisessä merkityksessä). Siksi ilmastonmuutos lillii kansansuosiossa kiinnostavana tieteellisenä konseptina osittain siksi, että kulttuurimme on muutenkin normalisoinut maailmanlopusta kohkaamisen. ; Kysymys ei tässä ole pelkästä uskonnosta. Kunnon vaikuttava maailmanloppu vaatii taakseen esimerkiksi lineaarisen aikakäsityksen. (Toki hindujen sylkinen maailmankäsitys näyttää että syklisyys sisältää helposti ja usein uuden alun luovan lopun. Ja se voi olla hurjakin. Mutta tätä ei saada samanlaista fiksaatiota kuin lineaarisessa aikakäsityksessä.)
Kari Mäkisen lausunnossa onkin toinen taso. Se nähdäkseni sisältää hyvinkin tarkkaa tajua siitä miten maailma suhtautuu uskonnollisuuteen. Hän nimittäin tekee analogian hyvin tarkassa sävyssä. Se huomioi sen, että maailmanlopun ja ilmastonmuutoksen rinnastavassa keskustelussa on vakiintuneita konventiota. Ja hän ampuu niistä tietyt alas aivan suoraan mainiten.
1: On denialistinen näkökulma jossa ajatellaan että uskonnollisuus on jotenkin niin naurettava ja huono asia, että analogian esilletuominen on itsessään kritiikki itse teorialle. Ikään kuin asiaa voisi kritisoida sen kannattajien habituksella tai muulla ad hominem -perustaisella toiminnalla. Huvittavaa on tietytsi se, että tämä konventio klikkiytyy vahvasti yhteen kristillien denialismiryppään kanssa ; "Korvaushoito" jolla evoluutio manataan profeetta Darwinin totteelmiseksi on evoluutiokritiikkiä samaan tapaan kuin erityisen usea evoluutiokriitikko vastutaa myös ilmastonmuutosta. - Itse asiassa monet kreationistit oikein ylpeilevät, että se että tajuaa sekä evoluution että ilmastonmuutoksen roskaksi on sama kuin konkreettinen todiste siitä, että kreationisteilla on nenää harhaopeille. Eli he tunnistavat roskan ja pseudotieteen erityisen taitavasti ja ovat siksi erityisen kunnioitettavia ja fiksuja ihmisiä.
2: Moni taas kuvastaa että ilmastonmuutoksen loppu on päinvastoin jotain jota Raamattu ennustaa. Ilmastonmuutos siis ikään kuin kuvaisi sen miksi asia tapahtuu. Näin ilmastonmuutos olisikin osoitus siitä että "Raamattu" on totta.
Nähtävästi Kari Mäkinen ei edusta kumpaakaan tästä ääripäästä. Hänen lausuntonsa näyttää korostavan sitä, että ilmastonmuutos ei ole kristinuskoa vastaan tai ristiriidassa kristinuskon arvojen kanssa. Hän ei siis ole ilmastonmuutosdenialismin korostaja. Tätä varmasti tarvitaan aikana jolloin ilmastonmuutosdenialismi on oikeistokonservatiivifundamentalismin (johon kreationismi liittyy) kautta näkemässä "vihervasemmistolaisuuden" hyvin pahana asiana. Jonain jota Kunnon Kristitty ei edes harkitse kannattavansa. (Nykyajan denialistisessa maailmassa ilmastonmuutos onkin monelle Jumalaa vastaan samalla tavalla kuin evoluutio.)
Toki itse korostaisin Mäkistä enemmän sitä, että ilmastonmuutoksen kannattaminen ei helposti tarkoita samaa kuin vihervasemistolaisten ideologioiden ja asioiden ajaminen. Sillä vaikka niiden välille voidaan nähdä yhteys siinä mielessä että jos pitää ihmislajin säilyttämistä arvokkaana asiana, mukaan tulee monia sellaisia käytännön keinoja joita vihervasemmistolaiset arvostavat elämäntavassaan, voidaan kuitenkin nähdä että ilmastonmuutoksen kannattaminen on itse asiassa hyvin vahva syy kannattaa ydinvoimaa. Joka taas on jotain jota vihreät eivät nimenomaan tee. Tässä mielessä on hyvä huomata että ilmastonmuutos on kuten mikä tahansa muukin tiede. Se on mekanistinen teoria joka ei puhtaasti sellaisena ole ideologia. (Lämpötila celsiusasteina ei ole mielipidekysymys samaan tapaan kuin "kuuman" tai "kylmän" kokemus eksistentiaalisella tasolla vaikka näiden välillä onkin kiistämättä yhteyksiä.) Ideologiat vain valjastavat sitä ja asettavat sitä erilaisiin tulkintaskeemoihin joihin liitetään vahvojakin arvolatauksia käytännössä väistämättä.
Siksi minusta näyttääkin että arkkipiispa Mäkinen yrittää saada uskonnon asennoitumistavalle uskottavuutta rinnastamalla sen tieteeseen. Hän tekee tämän eksistentiaalisella tulkintatasolla. Ja sillä tasolla tämänlainen yhteys onkin mahdollinen. En kuitenkaan koe että analogia kantaa riittävän pitkälle. Sillä tosiasiassa ilmastonmuutos on "aivan eri tavalla todellisuutta" kuin jonkun ihmisen "vahvasti todellisiksi kokemat äänet päässä". ; Moni uskovainen toki korostaa että usko ei ole mutua ja mielipiteilyä vaan esimerkiksi pelastusvarmuus on ehdoton tieto siitä että pelastuu. Mutta tosiasiassa on iso ero tieteen ja oikein vahvan henkilökohtaisen uskomuksen välillä. Se, että mutuilee aivan helvetin vahvasti ei tee siitä uskottavaa. Ja tätä kautta profeetat ja ilmastotieteilijät toimivat aivan eri maailmassa ja eri varmuusasteilla. (Riippumatta siitä paljastuuko ilmastonmuutos vääräksi teoriaksi joka täytyy falsifioida). Ja tämän eron ohittaminen ei ainakaan minun silmissäni lisää uskottavuutta siitä että uskonto olisi rationaalisten ja järkevien ihmisten asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti