Tästä kuvasta saadaan silti irti elämästä vieraantumisen ydintematiikka.
Nuorena atk -luokkanörttinä sain kuulla muutamaan otteeseen lausunnon "osta elämä". Yritin ostaa ja ladata sellaisen internetistä, mutta huonolla menestyksellä. Pian opin vastaamaan, että minulla oli elämä. Lähes käyttämätön ja siisti. Että viikkasin sen esiin kaapista, tomutin ja käärin sen takaisin säännöllisesti kerran vuodessa. Kutsuin sitä yliarvostetuksi turhakkeeksi. (Ja sitten ihmettelette miten päätäni pestiin vessanpöntössä?)
Kuitenkin jos katsotaan mitä teini-ikäiset kriitikkoni - jotka olisivat rehellisyyden nimissä olleet kiehtovampia jos he olisivat olleet mutanttininjakilpikonnia - tarkoittivat elämän ostamisella. Empiirinen tarkastelu heidän toimistaan auttoi huomioidenkeräämisessä sen verran, että tajusin että se tarkoitti pääasiassa ostarilla notkumista.
Ja tätä ei pidä ymmärtää väärin. (Vaan oikein.) Ostarilla notkumisessa ei tietenkään ole mitään vikaa. Päinvastoin ; Jos se oli riittävän hyvää Sokrateelle se on taatusti riittävän hyvää minulle. Sen sijaan näytti että valtaosan ajasta ostarilla notkuminen tarkoittaa sitä, että pidetään tylsää. Odotetaan ja haaveillaan niistä marginaalisista huippuhetkistä kun saataisin tuokio railakasta laatuaikaa. Eli alaikäisinä viinaa kaupasta, kunnon kännit päälle ja seksiä. Valtaosa näistä unelmista jäivät havaintojeni nojalla toteutumatta. Itse asiassa on mahdollista, että minulla oli yritelmiä em. aiheiden parissa jopa enemmän kuin monilla heistä. Silti minulla ei ollut elämää ja heillä oli. Eli joko heillä oli ajatus elämästä kun minulla oli sellainen ja he haukkuivat väärää puuta. Tai sitten se ostarilla notkuminen oli jotenkin oleellinen minimikriteeri sille että omistaa elämän.
Ja samanaikaisesti kun he notkuivat ostarilla - ilmeisesti koska elämä oli sen verran hinnakas, että jäljelle ei jäänyt oikein varoja ostella mitään muutakaan - minä saastutin aivojani esimerkiksi Sergio Leonen länkkäritrivialla, shakkistrategioilla ja Niilo Paasivirralla. Jos tämä ei ollut elämää, niin se oli ainakin viihdyttävää.
Nykyisin kun harrastan filosofiaa, eurooppalaista keskiaikainen miekkailua ja downshiftaamista, on edessäni edelleen sama tematiikka. Filosofia on haihattelua. Eurooppalainen keskiaikainen miekkailu ei ole käytännönläheistä ja downsiftaaminen on elämättömän luuserin strategia jossa ei kohdata oikeita elämälle tärkeitä asioita. Samoin se, että olen erkaantunut kristinuskosta ja lasten hankinnasta, henki on sama. Eikä tätä oikeastaan pidä ihmetellä. Sillä siinä missä minä olen vanhentunut, ovat muutkin. Jos jutut ovat samanlaisia.
Mieleeni tulisi jopa sanoa, ikään kuin nokkavana vastauksena että
* Ei sinulla ole elämää, vaan asuntolaina. Asuntolaina joka pakottaa sinut tyystin luopumaan downshiftaamisen mahdollisuudesta.
* Ei sinulla ole elämää, vaan lapsi. Jonka kautta elät, koska lapsi työläänä olentona sitoo sinut ikään kuin orjakseen.
* Ei sinulla ole elämää vaan kokopäivätyö. (No, kellä toisaalta ei.)
* Ei sinulla ole elämää vaan auto. (Tämä kohta päti muuten jo teininä.)
Pidän tätä kuitenkin epäkohteliaana ja asiattomana. Huomaankin, että tässä vaiheessa kuva on kääntynyt. Ei olekaan niin että minä olen Mulder ja he ovat Scully. Se on juuri toisin päin. En voi muuta kuin hymyillä voittajana. Sillä nykyään minä olen se jamppa joka alati notkuu ostarilla pitämässä tylsää.
Jos minulle annetaan riittävästi kirjoitustilaa, minulta voi todellakin saada nollan sanan vastauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti