Päivän tippaus

Ulkomailla julistajat ovat keksineet käyttää rahan näköisiä julistuslappuja. Niitä jätetään esimerkiksi tarjoilijoille tipeiksi. Kiinnostus rahaan saa ottamaan lapun vastaan. Ja kääntöpuolella sitten kerrotaan miten Jeesus on arvokkaampaa kuin mikään raha. Tämä strategia on tietysti perustaltaan hieman irvokas. Koko lappu kun nojaa sen varaan, että raha kiinnostaa Jeesusta enemmän ja että raha on monelle kiinnostavampi asia kuin Jeesus. Strategiaa tarvitaan vain niille ihmisille joiden kohdalla näin on. Muille voi kertoa Jeesuskesta ilman petosta. Ja vaikka "tip" viittaa vihjettä, "tippirahaksi" tekeminen on varsin irvokas sanaleikki joka tuskin edistää sanalevittämisen ideaa.

"So, yeah. This is, most definitely, not an okay tip to leave, Bible belters and tract leavers. If you want to leave this AND leave them a tip for their exceptional service, then whatever floats your boat. But in all honesty, do you think that Jesus would have done something this shady and shitty? Tricking someone into thinking they were getting money, when in reality you were handing them a piece of meaningless paper, which in and of itself is essentially lying? Congratulations. You have accomplished the opposite of what you set out to do. The server now hates your religion even more than they maybe used to."

Ei voi kuin miettiä sitä, miten samastumiskyvyttömiä empaattisiksi ja paremmiksi ja syvällisesti etiikkaa miettivät tietyntyyppiset kristityt toistuvasti paljastuvat. Uskoisin, että syynä on hybris. Se on vahvasti liitoksissa esimerkiksi Eric Hovindin näkemykseen tietämisen ja teistisen maailmankuvan suhteesta. Kristytyt ovat ottaneet tiukan suhteen Totuuteen, ja erimielisyys ei koskaan tarkoita heidän erehtymistään. Sillä he omasta mielestään kysyvät "Eric Hovindin "X" -mieheltä, kaikkitietävältä Jumalalta. Vastaukset ovat siis ikään kuin suoraa tietoa johon empiria ja kaikki ihmistiede on vain rajallista ja epätäydellistä ja huonoa ja väärää.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Tietämättömyys ja riittämättömyys
ovat nöyrän kristillisiä hyveitä.

Hybris voidaan liittää vaikka klassiseen tarinaan Ikaroksesta, joka rakensi itselleen siivet vahasta ja sulista. Hän lensi liian lähelle aurinkoa ja vaha suli. (Auringon lähelle lentämisessä huomionarvoisaa on, että Ikaros ei tukehtunut ensin. Kekseliäs ynnä ylen lihaksikas veikko tuo Ikaros. Hän nimittäin selvästi lensi myös niin korkealle että vaha ei enää jäätynyt.) Ja kutren Hovindin kohtaan kirjoitin, hybris on liitetty hyvään ja pahaan tietoon. Raamatun luomiskertomuksen lisäksi kristillisessä kulttuurissa on vallinnut ns. Faustus -myytti. Siinä sielu myydään Saatanalle tiedosta. Ja luvassa on usein byrokraattisia juristiloogisia kikkailuja kun tajutaan, että ollaan hävitty vaihdossa. Ideana on se, että toiveiden saaminen on koettelemus, ja koettelemus taas kertoo paljon toivojastaan. Toive on siitä kätevä väline, että jos on olemassa jokin hinta jolla myy etiikkansa, se on keino kaivaa juuri tämä esiin. Tieto on tässä mielessä "sopivan arvokas" ollakseen tehokas vaihdon väline. Taikalamppuperinne jatkaa tätä teemaa. Demoni tai djinni, ei paljoa eroa tarinan rakenteessa.

On merkittävää, että jos "X -mies" (joka esiintynee esimerkiksi sanassa Xmas) todella tarjoaisi tietoa, ei Saatanalle tarvitsisi myydä mitään. Ja tämä johtaakin hyvin erikoiseen asiaan jota on syytä muistuttaa aina silloin tällöin. Se on se, että skientistejä syytetään hybriksestä, mutta tosiasiassa humanistit ja uskovaiset ovat maailmankuvakeskeisyydessään hybriksen ytimessä. Ja lähes kaikki tieteen rajallisuuskritiikki ja skientistien moittiminen on valittamista siitä että skientismi ei milloinkaan eikä mitenkään voi täyttää hybriksen vaatimaa ehdottomuutta, jota ilman humanisti tai uskova itse ei voisi hyväksyä sitä. Ja jotenkin tämä on tieteen eikä heidän oman asenteellisen maailmankuvahössöttelynsä ongelma. "Tiede on niin rajallinen" on käytännössä slogan joka viittaa siihen että kertoja sairastaa tämänlaista hybrispöhöä, joka syyttää vastapuoltaan hybrispöhöstä. Eric Hovind on "X -mies" varmuusargumentteineen tästä hyvin tavanomainen esimerkki uskovaisten maailmasta.

Myy sielusi, niin saat kaiken!
Armolahjoja, ikuisen elämän,
Totuuden X -miehen kautta.

Ja siellä päädytäänkin anekdoottien kautta ihmemaailmaan. Siellä tapahtumat ovat vähintään yhtä taianomaisia kuin saduissa joissa taikalamput, demonien kiroukset ja muut tapahtumat mellastavat. Näitä vain ei pidetä Faustisena hybriksenä. Ja niihin uskominen on jotain jota vaaditaan. Analogiat satujen välille nähdään epäkunnioittavina ja koko asian seulominen on turhaa. Tarinoiden Faust tuskin olisi samaa mieltä miettimisen tarpeellisuudesta.

Siihen kuuluu oleellisesti luottamus tarinaan. Ja merkittävää kyllä, tässä hybrismaailmassa menestystä ei nimeomaan nähdä faustisena saavutuksena. Kaikkitieto kun johtaa suureen varmuuden tunteeseen. Uskovan varmuus on hänelle itselleen tietoa. Kokemuksen syvyys ja tiedon aitous sekoittuvat. ; Tämä johtaa siihen, että oikeaoppisuus asettuu kaiken ytimeen. X -mieheen nojataan siten että anekdootit arvioidaan tosiksi ja eitosiksi sitä kautta ovatko ne "oikeaoppisia". Harhaoppiset näyt ovat valehtelua tai Saatanan petosta tai aivovammaa. Tämä on selvää kun katsoo vaikka Pasi Turusen analyysiä eräästä kuolemanrajakokemuksesta. "Tohtori Eben Alexander suhtautuu kokemukseensa yllättävän naivilla herkkäuskoisuudella. Hänellä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hänen kokemuksensa oli todellinen. Yhtäältä tämä johtuu varmasti siitä, että kokemus itsessään on ollut voimakas. Muuttihan se entisen ateistin kertaheitolla uskomaan henkimaailman todellisuuteen."

Vastaava tilannehan on esimerkiksi minulla vastassa aina kun kuulee minkä tahansa ihmeparanemiskertomuksen uskovaiselta. Näitä tunteita ei oteta koskaan kovin vakavasti.
1: Toki olen ihmeissäni että Eben Alexanderin tarinan todenmukaisuutta ei missään vaiheessa saa kyseenalaistaa. Puhutaan aivotoiminnan mittaamisesta osoituksena että kyseessä ei ole aivotoiminnan häiriö. Ei kuitenkaan puhuta valemuistoja rakentavasta heräämisen jälkeisestä kognitiosta jona aikana ihmeistä on tietysti esimerkiksi kerrottu. Eikä puhuta siitä onko aivotoiminnan puute sama kuin vihje kohteen valehtelusta ja luikurista - etenkin tämän pitäisi tulla mieleen kristitylle jos tarina on kristinuskon vastainen. (Tosin on kyseenalaista onko ruumiistairtautuminen yhtään mitään muuta kuin kristinuskon todellisuuskäsityksen kumoaminen tai vähintään kristinuskon vastainen tapahtuma.)
2: Lisäksi ihmettelen kovaa dikotomiaa "emme tiedä naturalistista ratkaisua" ja tästä tehtyyn aukkojen Jumala -malliseen päättelyvirheeseen. Siitä että emme tiedä, ei voida vetää päätelmää että tiedämme sen johtuvan henkimaailmasta. Tämänlainen kategoriavirheiden ja ristiriitojen varaan rakennetulla dualismilla on liikaa tilaa nykyaikana. Turunen saakin siksi edustaa tämän hetken muodikasta uskovaisten aatevirtausta. Hän demonstroi "faustisten kristittyjen" asennoitumistapaa.

Näkisinkin, että puheet nöyryydestä ja hyvän ja pahan tiedon puusta nauttimisesta näkyvät parhaiten näissä kristityissä. He kun ovat niin varmoja totuudestaan, että rahapetoskin tuntuu heistä enää kätevältä tempulta. Sillä heillä tarkoitus pyhittää keinot. Ja he tietävät sekä Tarkoituksen että Keinot, koska heillä on spesiaaliyhteys "Hovindin X -mieheen".