Hyvin monissa tuotteissa on maininta "saattaa sisältää pieniä jäämiä pähkinää". Mieleeni juolahti, että melko harva muu vastaava tuote on yhtä toistettu. Miettiessäni tähän huomioon ratkaisua päädyin pariin vaihtoehtoon (a) pähkinöitä käytetään erilaisissa tuotteissa usein ja paljon, ja siksi jäämiä pähkinästä on useammin kuin vaikka jäämiä päärynästä (b) pähkinäallergia on kohtuullisen yleinen ja ennen kaikkea se on usein hyvin vaarallinen.
Tämä yhdistelmä on hämmentävä. Sillä jäämä pähkinästä kertoo aika monelle, että "tämä tuote potentiaalisesti tappaa sinut". Ja tästä saadaan dilemmoja jotka ovat sekä yhteiskunnallisia että evolutiivisia. On nimittäin erikoista, että pähkinää käytetään paljon vaikka se on pienelle osalle ihmisistä vaarallista. Toisaalta on erikoista, että pähkinäallergiaa on, mutta melko vähän. Luulisi, että kuolema on sen verran kova valintapaineen aikaansaaja, että ominaisuus karsiutuisi ja resistenssigeeni fiksoituisi populaatiossa - toki hyöty ei tarkoita että ominaisuus myös ilmenee. Sillä luonnonvalinta on yleistymisen syy ja sattumanvarainen mutaatio on ominaisuuden syntymisen syy. Mutta kun variaatiota tässä kysymyksessä on selvästi tarjolla, niin voisi luulla että yleistymistä tapahtuisi. Luultavasti pähkinää ei ole käytetty kovin paljoa aiemmin historiassa ja pähkinöiden kulutus onkin tällä hetkellä jonkinlaisessa huipussaan.
Pähkinäallergia johti miettimään myös lääketiedettä. Ja sitä miten monet käsitteet ovat arvoladattuja vaikka ne vaikuttavat aivan objektiivisilta. Jos mietimme käsitettä allergia, voimme pähkinöiden kautta huomata että siinä on arvolatauksia.
Toki analyflaktinen shokki on toki käsitteenä itsessään (a) kuvaus allergiaoireista jotka ovat kaikkea muuta kuin satunnaisia (b) mekaaninen biologiaan ja kemiaan redusoituva selitys oiden syntyyn (c) vihje johon voidaan liittää tieto parannuksesta. Tämä on ehdottomasti objektiivista. Mutta jos käsittelemme sitä miksi emme sano että pähkinät ovat myrkyllisiä, voimme huomata jotain. Jos lähes kaikki ihmiset kuolisivat pähkinöistä, sitä pidettäisiin vahvasti myrkyllisenä lajina. ~ Olemme spesistejä siinä mielessä, että myrkyllisyys arvioidaan vaikkapa LD -arvoina jotka taas ovat perimmiltään kuolintilastoja, eli vaikutuksia tietyssä kontekstissa. (Esimerkiksi jokaiselle aineelle määritettävissä oleva LD50 kertoo kuinka suurella pitoisuudella "puolet kuolee".) Jos harva selviäisi pähkinänsyönnistä elossa, ajattelisimme, että pähkinä on pahasti myrkyllinen ja että jotkut ihmiset ovat sille poikkeuksellisesti resistenttejä. Mutta nyt kun pähkinä on vain harvalle kuolettava, ajattelemme että nämä ovat allergisia.
Tämänlainen tulkinta on mielenkiintoista. Ja se on selvästi humanistista ja jopa postmodernia. Samalla siitä kuitenkin nousee esille mietteitä siitä miten tämänlainen tulkinta on sosiaalista ja retorista. Ja sellaisena aika pinnallista. Käsite "allergia" hämää eikä nähdä sitä mitä se ilmiö niiden sanojen takana tarkoittaa.
Tässä mielessä postmoderni humanisti näyttääkin minusta tyypiltä joka paketin saatuaan katsoo sen paketointipaperia ja rusetteja suurennuslasilla. Empiristi on taas se, joka ravistaa laatikkoa ja kuuntelee ja painoa arvioiden arvailee mitä siellä laatikossa on sisällä. Nähdäkseni kummallakaan ei ole suoraa oikotietä puhtaaseen totuuteen, mutta empiristi on kuitenkin lähempänä.
2 kommenttia:
Onko anafylaktisen muuttaminen analyflaktiseksi jonkinlainen filosofis-arvottava kannanotto pähkinäallergian tai pähkinän yleisyyden perseestä olevuuteen (anal-y-flaktinen) vai ihan vain kirjoitusvirhe?
Kaikkea tätä ja vielä enemmän. Palvelun teille tarjosi uomo universalis uterlibet urine urinor
Lähetä kommentti