tiistai 1. lokakuuta 2013

Mitä sattuu tapahtumaan?

Uudessa Suomessa blogisti Jari Pekka Teurajärvi hamuaa kovempia rangaistuksia. Itse en näe kovia rangaistuksia kovin oleellisena, koska näen että vankilan tärkein funktio on (a) pitää rikollinen pois tekemästä rikoksia ja karkailemasta tekemään rikoksia (b) eheyttää rikollinen niin, että hän vähemmän todennäköisesti tekisi jatkossa saman rikoksen. Teurajärvellä taas on klassinen kompensaation tematiikka. Se on mielestäni eräs tapa lähestyä asiaa. Se maistuu kostolta. Ja kosto maistuu hyvältä!

Hän ottaa esimerkiksi erään rattijuopumustuomion. "Entä miten tytöille kävi. Nuorempi, 11-vuotias tyttö kuoli. Minun vanhin tytär täyttää tänä vuonna 11 vuotta. Vereni alkaa kiehua, kun ajattelen, että joku juoppo ajaisi tyttäreni hengiltä ja saisi siitä hyvästä vain 2 vuotta ja 2 kuukautta vankeutta. Onko minun lapseni hinta tuo 2 vuotta ja 2 kuukautta? Jos minulta kysytään, niin oikea rangaistus olisi kuolemanrangaistus." Tässä ideana on se, että rikollinen maksaa saman minkä aiheuttaa. Se edustaa taatusti jonkinlaista ... reiluutta.
1: Tosin. Kuolemanrangaistus. Kyseessä voi olla käsiteoksymoroni. (a) Koska emme tiedä mitä kuoleman jälkeen seuraa, on epävarmaa onko kuolemanrangaistus ollenkaan rangaistus ; Taivaaseenpääsyn ajatus voi viehättää monia, eikä ateistinen tiedoton lahoaminenkaan niin kauheaa välttämättä ole. (b) Koska tiedämme elämän ennen sitä, on kuoleman rankaisevuus hyvin kyseenalaista. Tästä kannattaa kysellä kantaa paikallisilta teologeilta jotka selittävät pahan ongelman ja siihen liittyvän kuoleman suitsaitpois. Myös masennuspotilaat voivat auttaa. (c) Jos päädyt siihen että kuolemanrangaistus on juuri Sinua itseäsi varten, niin mekaniikassa neuvoja saa vaikka minulta. Jos haluat hirttää itsesi kuin herrasmies, niin windsorsolmu että four-in-hand -solmu ovat sofistikoituneita alternatiiveja tavallisille banaaleille hirttosilmukoille.

Tämänlaiseen liittyy moraalinen oikeusdilemma ; Kun ajatellaan että rangaistus on rikoksesta, on oikeasti asiallista miettiä, että mikä on se, jota rangaistus kompensoi. Teurajärvi lähtee lopputuloksesta. Tässä mallissa rattijuopumus jossain jossa ei ole lapsia on vähemmän paha aktio. Tämä on minusta ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Ja moraalifilosofiassakin näin voidaan päättää. Teemana on tällöin se, että rikos on jotain muuta kuin pelkkä rikkomus. Se on rikkomus jossain kontekstissa. Tässä mukaan tulevat kuitenkin ns. lieventävät asianhaarat. Se, että rikkomuksella on konteksti, johtaa siihen että rangaistus on aina täynnä kontekstiin liittyviä seikkoja jotka voivat lisätä tai vähentää teon rangaistavuutta. Teurajärveltä ei löydy hirveästi sympatiaa tämänkaltaiselle. "hänen rangaistusta lievenneettiin sen vuoksi, että hänellä on maanviljelijänä 340 päivän työvelvollisuus per vuosi."

Asiassa on toki vielä suurempikin puoli. Ja se koskee sitä että lopputulos ei ole vain ihmisen tiedossa olevia ja hallittavia asioita. Jos lopputulema määrittelee, niin vaikka olisi kuinka korvessa ja yhtenä päivänä käyttäisi kivääriä huolimattomasti ja harvinainen eräretkeilijä-ihminen kuolisi, niin tuomio olisi kuolemasta. Ilman lieventäviä asianhaaroja ei tarvitse miettiä onko kyse murhasta vai taposta. Jos lopputulos ratkaisee, samasta rikoksesta saa joskus älyttömän pieniä tuomioita ja toisista isoja. Ja mitään eroa tekijän intentioissa, huolellisuudessa tai vastaavassa ei tarvittaisi. Kysymyksessä olisi rangaistuslotto! Siksi yhteiskunnassa rangaistuksia ei määritellä surupuheilla siitä kenen lapsi on kuollut. Sillä seuraus, miten ikävä tahansa, ei itsessään määrittele rangaistusta, vaan rikos. Tosin tätä kulmaa pienentää se, että Suomessakin murha kaikilla lieventävillä asianhaaroilla on kuolemantuottamus.

Kuolemanrangaistus säästäisi vankeinhoidosta isot rahat kun ei tarvitsisi hyysätä. Säästömielellä haluan myös pidempiä tuomioita! Kuolemanrangaistus huonosta blogaamisesta, on se parempi kuin kallis elinkautinen, ja parempi kuin vaivainen puoli vuotta vankeutta! Toimisi pelotteena ja rikoksen uusiminen olisi 0%!!!!

Ei kommentteja: