Metroasemalla mainostellaan "Kallen mätitahnaa". Ei ole aikoihin näkynyt kun sitä mainostetaan. On ehkä hyvää joskus muistuttaa itsestään, etenkin kun brändimielikuvissa "Kalle" on Suomessa melko leimallisesti aikuisviihdejulkaisuun keskittynyt. Ei ole varmasti mitenkään hyvä asia mätitahnalle tämä. En keksi miten voisi tämä samanlaisuus hyödyttäisi mätitahnan kauppiasta.
Mutta maailma on simultaani. Marimekko näyttää joltain ihan muulta. (Kuulemma.) Onkin Marimekon brändi ogelmissa kun ei ole mitään maria (Cannabis sativa) se niiden tunnetuin kuvio, vaan ihan toinen huumekasvi, unikko (Papaver somniferum). Ja senkin mallin tekijänoikeudet ovat tiemmä jollain Jahvella, näin ovat viisaat kertoneet.
Mutta on samanlaisuudesta hyötyäkin. Voi tehdä eri asioita samaan aikaan, jos ei ole sama ihminen. Näin syntyy työnjako, ja lopulta kulttuuri sen kaikkine vivahteineen. Esimerkiksi yksi voi varastaa naapurin omenapuusta ja on siitä hyvä mieli. (Kun oksat kerta ulottuu omalle puolelle aitaa!) Toinen naarmuttaa sen ensimmäisen autoa avaimilla, eikä tule hänellä yhtään hyvä mieli (silti).
Siksipä mätitahnaongelmakin visi ratketa yhteistyöllä. Että tekisi fuusiomainoskampanjan Kalle -lehden kanssa. Mätiä munia ja munia joka väliin. Tai ehkä tämä yhteistyö on itse asiassa jo tehty. Onhan se Metroaseman mainoskin viestiltään selkeä. "Päälle ja väliin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti