Kuinka tasa-arvo on joskus pakko vetää vessasta

Kirjoitin aiemmin vessanpöntönkannen oikeasta asennosta. Sain siihen Lopullisen Ratkaisun. Tämä objektiivinen totuus oli hieman "laatikon ulkopuolelta", sillä terveysnäkökulmasta vessan kansilla pitäisi leikkiä paljon nykyistä enemmän. Tuoreessa Crackedin artikkelissa referoitiin siihen miten asiaa on ratkaistu toisesta näkökulmasta. Tässä Jay Pil Choin hakemassa ratkaisussa kysymys on "laiskuuden maksimoinnista", ei terveysnäkökulmasta kuten minun kohdallani. Tämä näkökulma on tietysti yleensä se, joka nostaa tämän vessanpöntönkansikeskustelun kinaan arjessa. Tämä ratkaisu on "laatikon sisältä" ja hyvin oikeaoppinen.

V(male)_DOWN = -(1-σa/[1-σ])*(ac_m)

V(female)_DOWN = [-σa/(1-σ)]*(2c_m)

Kaavassa on oletettu se, että molemmat istuvat ulostamassa, mutta virtsatessa miehet seisovat kun taas naiset istuvat. Karkeasti tästä syntyy tilanne, jossa kannen ylösnostaminen häiritsee joskus kaikkia ja useammin naisia kuin miehiä, mutta sen alhaalle jättäminen häiritsee vain miehiä. Tässä kohden onkin tarjolla kaksi vaihtoehtoa ; Utilitaristinen ratkaisu jossa haetaan suurinta yhteistä hyvää. Ja ratkaisu jossa haetaan suurinta tasa-arvoa. Nämä ovat eri asia ; Kysymys on siitä että lasketaanko häiriintymisen määriä, vai sitä mikä haittaa yhtä paljon naisia kuin miehiä.

Choi on lähtenyt ratkaisussaan utilitaristiselle tielle. ; Tässä arviossa on huomioitava se, että ihmiset virtsaavat useammin kuin paskovat. Näin ollen jos naisten tilastollinen määrä on tietyssä suhteessa miesten määrään (ja mahdollisimman suuri), kansi pysyy kiinni. Ja jos miesten määrä ylittää tietyn suhdeluvun, on kannen syytä pysyä auki. Karkeasti sanoen jos naisten määrä on suurempi tai yhtä suuri kuin miesten, kansi pysyy kiinni, muutoin se pysyy auki.

En tietysti ottanut tätä esille pelkästään saadakseni vessahuumoria. (Toki joku voisi olettaa että minulla olisi kammottava anaalifiksaatio tai freudilaisittain anaalivaiheeseen jämähtäminen, kun esimerkiksi pengon mitä kreationistit ovat milloinkin sanoneet. Ymmärrän tämän tulkinnan.) Kysymys on siitä, että jossain tilanteissa tasa-arvo ei ole hyvä käsite kun katsotaan yhteistä hyvää ja yleistä hyvää.

Vessankansiesimerkki on selvä, koska se ei ole intentionaalisesti sukupuolittunut kysymys, mutta se on silti sukupuoleen sidottu ongelma. Se on nollasummapeli jossa kansi joko on auki tai kiinni. Ongelmaan on monia ratkaisuja, joista tasa-arvo on huono sekä utilitaristisen ETTÄ terveysnäkökulman mukaan. Ja se on selvästi valtapeliin liitoksissa oleva kysymys - ja pikkuriitojen klassinen aihe. ; Ja lisäksi se on arvokeskustelullisesti kätevä, koska se nostaa esille tavallisuudesta poikkeavan kulman. Tässä kysymyksessä naisten kannattaa ohittaa vähemmistöt, ja korostaa utilitarismia, yhteishyvää ja vastaavia ja korostaa lukumäärävaltaa jossa tasamääräkin on naisten puolella. Miesten taas kannattaa vedota tasa-arvoon ja vähemmistöjen suojeluun. Tätä kulmaa tarvitaan koska usein tasa-arvokeskustelussa jo valinta siitä että tasa-arvokulma on oleellinen on itsessään intresseiltään äärimmäisen sukupuolittunut. Jos ottaisin jokin toisen aiheen, naiset eivät tunnistaisi tätä. Nyt minulla on sentään pieni toivo saada joku feministinainen ymmärtämään että tasa-arvo on joskus sitä että pilataan asiat siltä jolla on paremmin, sen sijaan että se olisi aina sitä että heikomman asemaa parannettaisiin tuhoamatta mitään muilta.

Voidaan siis katsoa että:
* Oma ratkaisumallini maksimoi kiusan viittaamalla korkeampaan periaatteeseen kuin se, mistä vessankansikeskustelussa riidellään. Koko ajan pitäisi nostella kantta. Toisaalta luultavasti tämä on se funktio jonka vuoksi ne kannet on kehitetty ja minkä vuoksi ne ovat pöntöissä. Muille se isompi kansi on lähinnä ornamentti. Aika monessa talossa sen voisi luultavasti teipata "auki" -asentoon, ja vasta siivotessa sen teippikiinnityksen huomaisi. Mielestäni tämä on oikea vastaus. Ja se on se vastaus jota vessankansiriitelijät eivät halua kuulla.
* Choin nerokas mukavuusnäkökulman maksimointia tarkasteleva (utilitaristis-hedonistinen) ratkaisu tarjoaa yleisen mukavuuden näkökulman. Siinä selkeästi "sorretaan vähemmistöä", koska lukumäärä on se joka ratkaisee sen mikä on oikea vessanpöntönkannen asento. ; Erikoitsa kyllä Choin laskelma osoittaa sen jonka jokainen dinkkuperheen nainen on aina tiennyt. Eli sen, että mies on väärässä tässä vessakinassa.
* Tasa-arvoisin ratkaisu, jossa otettaisiin vähemmistötkin huomioon, johtaa siihen että meidän tulisi pitää kantta aina auki ; Tämä ei keskitä kiusaa tiettyyn ihmisryhmään ja jakaa kärsimyksen mahdollisimman tasaisesti. Se samalla kuitenkin myös lisää kiusaantumisten kokonaismäärää huomattavasti heti jos naisia on saman verran tai enemmän kuin miehiä - ja mitä enemmän työpaikalla on naisia, sitä enemmän näin tapahtuu. Mutta se olisi jakautunut tasaisimmin sukupuolten välille. Erikoista kyllä, miesten kannattaa ajaa tätä ratkaisua riippumatta siitä ovatko he enemmistössä tai vähemmistössä. Naiset ovat tässä siis intresseiltään epätasa-arvoisia ja miehet tasa-arvoisia.

Modernissa keskustelussa aika monesti korostetaan sitä että valta ei ole nollasummapeli. Monesti se ei olekaan. Näihin tilanteisiin ratkaisut voidaan hankkia ilman että siitä väistämättä tulee tämänlaisia konflikteja. Kuitenkin vessanpöntönkansiesimerkki näyttää, että monet aivan yksinkertaiset ja arkiset kinat ovat luonteeltaan nimenomaan nollasummapelisiä. Tasa-arvokeskustelussa tätä nollasummaisuutta ei kuitenkaan oikein hyväksytä vaihtoehtona. Korostetaan vain, että Foucaultin mukaan valta ei ole nollasummapelikysymys ja että siksi ei pidä miettiä vessanpöntön kansikysymystäkään nollasummapelin kautta. Tämä on, rehellisesti sanoen, hyvin häiritsevää.