lauantai 5. lokakuuta 2013

Karjalaisen rotupuhtauden vaalimiseksi

James Hirvisaari erotettiin perussuomalaisista. Itseäni tämä hitusen ihmetytti, sillä Hirvisaari ei ole ollut pahimpia puolueen maineen likaajia. Näkisin, että esimerkiksi Halla-aho ja Hakkarainen ovat tuottaneet useampia ja pahempia kohuja. Yllätys aukesi, kun kuulin että prosessiin kuului Seppo Lehto. Mies, josta on mahdotonta tietää onko hän trolli vai niin trolli, että se on muuttunut omaksi totuudekseen. Mies, joka saa toiselle ihmiselle potkun pelkästään sanomalla päivää sillä tavalla kuin Seppo Lehto sanoo päivää. (Tavalla joka säästänee kenties hieman deodoranttia. Kun oikea kainalo tuulettuu.)

Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin että Hirvisaaren suurin ongelma on kuitenkin siinä, että hän ei ole ymmärtänyt mediasta sitä minkä Seppo Lehto on ymmärtänyt täydellisesti. ; Hirvisaari on luultavasti opetettu siihen että argumentointi ja keskustelu ratkaisevat asiat. Hän seuraa sitä perinnettä, jossa ajatellaan että sillanrakentajuus on hyvä. Ja jos on erimielisyys tai konflikti tai provosoitumistilanne, niin pitää selittää. Nykymediassa ei pidä selittää. Seppo Lehto on ymmärtänyt, että jos joku provosoituu, niin pitää heittää jotain muuta provosoivaa ja siirtää huomio siihen. ; Seppo Lehdon maailmassa jo se, että joutuu selittämään tarkoittaa sitä, että on jo hävinnyt.

Järkevien ihmisten maailma ei  toimisi näin. Mutta tosimaailma toimii. Selittelyssä on kierouden ja tappion maku. Tämä ei valitettavasti jää pelkkiin perussuomalaisten selityksiin siitä miten väärässä paikassa väärään aikaan neiteiltiin kainalomalleina ja miten tämä on yksittäistapaus josta ei pidä yleistää.

Tässä tilanteessa voisi kuitenkin olla mielenkiintoista astua ideologiasaivartelujen maailmaan ; Nimittäin sitä, onko natsien ja fasistien välillä jotain eroa ; Molemmat ideologiat ovat äärimmäisen epämääräisiä. Ne ovat rakenteeltaan enemmän populistisia ja demagogisia kuin mikään koherentti poliittinen ideologia. Ne eivät perustu argumentaatioon vaan provokaatioon. Lisäksi niiden viholliset olivat hyvin samanlaisia ; Sekä Mussolinin Italia että Hitlerin saksa taistelivat liberalismia ja kommunismia vastaan.

Osa jopa esittää että natsismi olisi yksi fasismin muoto. ; Ajallisesti tämä on ymmärrettävää koska fasismi oli ensin : Se vaikutti 1919 ja 1945 välillä. Natsismi oli populaari 1933 - 1945. Nimiensä pohjalta fasismi viittasi Italian Mussolinin alla toimiviin ihmisryhmiin kun taas natsismi viittasi nationaaliseen sosialismiin. Tätä kautta voidaan huomata, että eroja on. ;
1: Fasistit olivat korporationisteja, ja heistä kaikki yhteiskunnan elementit olivat jotain jonka piti rakentaa orgaaninen yhteiskunta. Fasisteilla ei ollut vahvaa rasistista tematiikkaa. Yhteiskunta oli fasistejen toiminnan ydin. Autoritaarinen ja kansallismielinen. Fasismi oli totalitaarinen ja militantti. Tämän alla uskonto, hengellisyys tai rotu eivät painaneet. Fasisteilla oli luokkayhteiskunta. Fasistit olivat lievästi myönteisiä maasta toiseen muuttamiseen. Fasistit olivat kulttuurikeskeisiä ; Heillä oli poliittinen monokulttuuri jossa muissa asioissa oltiin yllättävänkin liberaaleja. Fasistit näkivät että yhteiskunnan oli taisteltava toisenlaisia yhteiskuntajärjestyksiä vastaan.
2: Natsit taas olivat fasisteja vahvemmin "työväenpuolue". Heillä oli vahva käsite kansalaisista, ja tässä rotukysymys oli olennainen ; Kansakunnan etu oli se, että se kehittyi herrarotuna. Natsit eivät pitäneet sosiaalisesta liikkuvuudesta.
+: Tätä kautta voi huomata karkean leiman jossa natsit ovat "vasemmistolaisia mutta konservatiiveja" ja fasistit "oikeistolaisia mutta liberaaleja". Tosiasiassa nämä eivät tietysti olleet näin leimallisia. Eroja on, ja kun ne tuodaan esiin, saadaan esille ero, joka muuten jää varsin hämäräksi. ; Lisäksi ajatus että "vasemmistolainen konservativismi" tarkoittaisi natsismia tai "oikeistoliberalismi" olisi  fasismia on liioittelua. Sillä kokoomuspuolue on tällä hetkellä oikeistoliberaali mutta selkeästi ei fasistinen -vaikka siitä ei pitäisikään ja vaikka vihaisi kapitalismia kuinka pirusti, niin kapitalismi ei ole fasismin synonyymi. Ja toisaalta itse olen hitusen konservatiivi ja hitusen vasemmalle kallellaan. Eikä tämä tee minusta uusnatsia - toisin kuin niistä äärioikeistolaisista lipunheiluttelijoista jotka uusnatsien nimellä tunnetaan. Takkirauta -blogin kulttuurikritiikki ja sananvapaussuhteet eivät tee hänestä fasistia, vaan jotain joka on uuskonservativismille tyypillistä. Ja niin edespäin.

Näkisin, että perussuomalaisuus ei ole natsipuolue tai fasistipuolue, mutta jos olet natsi tai fasisti, niin perussuomalaiset ovat puolue juuri sinulle. ; On selvää että osa maahanmuuttokriittisyydestä on varsin liberaalia oikeistolaista kulttuurinsuojelua. Osa maahanmuuttokriittisyydestä on natsismia jossa ollaan rodullisen suomalaisen kaduntallaajan asialla, ja koska rasismilla on paha nimi, niin puhutaan sen sijaan uskonnosta - ja sitten käytännössä kristinuskosta ja islamista puhuminen tarkoittavat sitä että islaminuskoiset ovat niitä tummahipiäisiä "mokkakikkeleitä".

Seppo Lehdosta ja hänen luokittumisestaan ideologiarintamalla taas ei ota pirukaan selvää. Koska hänen tervehtimistapansa on mitä on, suosittelisin että hän muuttaisi Italiaan. Rooma on sivistyneiden länsimaiden ainut maa jossa fasistitervehdyksestä ja natsitervehdyksestä ei tule mitään ongelmia. Syynä on jalkapallo. Tarkalleen ottaen A.S.Roma -jalkapallojoukkue. Sen historia on liitoksissa fasismiin. Ja käytännössä edelleen tietyille alueille syntyminen korreloi sen kanssa mitä jalkapallojoukkuetta kannatat. Ja tähän liittyy se, että poliittisen kannankin olisi oltava tietynsuuntainen, jotta olisit oikeaoppinen jalkapallofani. Tosin luulen että Seppo Lehto ei viihtyisi Italiassa juuri siksi, että hän haluaa että hänen tervehdyksensä provosoi.
1: "Piristävää" miten sekulaarista eijumalisesta vaihtoehdosta saadaan kaivettua esiin tämänlaisia piirteitä. Kertonee siitä että vaikka uskonto on usein ongelma joka lietsoo vaikeuksia, niin uskontojen poistaminen ei perimmiltään ratkaise tätä ongelmaa ja lietsontaa.

Ei kommentteja: