Viesti on kuitenkin hieman omituinen. Eikä pelkästään sen vuoksi, että se korostaa enemmän kuin että tieto vaatii riskejä. Se kun esittää että vastauksena on luonnon kosto. Suurin ongelma on siinä, että hybris iskee tarinoissa yleensä hybrikseen ajautuvaan henkilöön itseensä. Itse näkisin, että tässä sarjakuvasankari Deadpool on parempi ja todenmukaisempi malli. Deadpoolin (Wade Wilson) omin sanojensa mukaan hänen origin storynsa on seuraava "The day my father Odin banished me from Asgard, I was bitten by a vampire and had radioactive waste dumped into my eyes. To make matters worse, my mutant ability to control weather activated just as I was hit by a blast of gamma radiation. Nah, actually, I got this way by volunteering for the Weapon X program. They promised to cure my cancer. And they cured it all right, by giving me an outrageous healing factor. Then they labeled me psychotic and tossed me into a prison lab. So I escaped and became what some people might call a 'mercenary'. I prefer the title 'cleaner of the gene pool'. And I've made a lot of good friends along the way." Deadpoolin alkuperä ei ole Wade Wilsonin hybris. Weapon X -ohjelmalla sen sijaan oli hybris. Deadpool on ehdottomasti yksi hauskimmista supersankareista, ja tämän vuoksi voi olla vaikeaa huomata, että hän on pohjimmiltaan traaginen hahmo, uhri. Kaikki muu on ikään kuin seurausta ja selviämistä vaikeuksista jota toiset ihmiset ovat hänelle aiheuttaneet. Wilson ei ole edes halunnut sankariksi. Hän haki parannusta syöpään. Parannus taas tehtiin vain ehdolla.
Kuvaavaa on myös se, että Deadpool on paitsi mielenvikainen hahmo jolla on vaikeuksia erottaa omia fantasioitaan tosimaailmasta, niin hän on myös kenties kaikista viisain ja filosofisin hahmo. Hän tiedostaa olevansa sarjakuvassa, ja että tosiasiassa tarinankerronnan säännöt määräävät tapahtumista. Tämä johtaa omituisiin tilanteisiin. Kuten siihen, että "Deadpool" -pelissä hän ohittaa kaiken juonen kannalta tärkeän informaation joka selittää vastapuolen toimintaa ja alustaa tapahtumia. Hän korostaa toistuvasti että hänen ei seurata "skriptiä". Kyseessähän on hänen oma pelinsä ja kaikkea! Tosin hän on myös ainut hahmo joka voi reagoida välidemojen ikärajoihin sidottuja seksuaalisuusnormistoja kommenteilla kuten "You believe this? Cock-blocked twice in my own game!"
Deadpool toiminee kätevänä analogiana toiseen asiaan;
Kun puhutaan hybriksestä, keskiöön nousee aina tiede ja skientismi. Luonnontieteellisen ajattelun nähdään olevan hybriksessä. Kuitenkin tähän on helppoa antaa huomautus, joka kyseenalaistaa tämän kulman melko vakavasti. Kari Enqvist kirjoittaa siitä "Kosmoksen hahmo" -kirjassaan. Syy löytyy käsitteestä maailmankuva. (s.19) "Filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankuvat ovat "maailmaa koskevien, tavalla tai toisella perusteltujen väitteiden järjestelmällisiä kokonaisuuksia". Tässä mielessä maailmankuva on enemmän sukua filosofialle kuin luonnontieteille. Fyysikko ei milloinkaan yritä ratkoa kaikkia fysiikan ongelmia kerralla vaan tyytyy ahertamaan usein hyvinkn kapean osa-alueen kimpussa." ... "Näin siksi, että luonnontieteet kasvavat kuin talot, joita rakennetaan tiili tiileltä." ... "Filosofi sen sijaan haluaa nähdä talon heti ellei nyt täysvalmiina niin ainakin vesikatossa." Filosofit, mitä humanistisemmat, sitä vahvemmin, pitävät maailmankuvaa kenties relativistisena, mutta eksitentialistisesti oleellisena osana ihmisyyttä. He siis sanovat että hybris on ihmisen osa.
Voidaankin sanoa että skientismiä syytetään hallinnan harhasta ja objektiivisuusfiksaatiosta, vaikka tosiasiassa se, mitä siinä vihataan on se, että se suhtautuu nuivasti puhtaasti filosofisiin hybriksiin. ~ Jos skientisti on hullu(nrohkea) Deadpool, on humanismi Weapon X -ohjelma. Tätä korostaa se, että usein ne jotka vaativat täydellisyyttä ja eheyttä ja täysobjektiivisuutta tieteeltä tai tieteelliseltä maailmankuvalta viittaavat filosofisiin oletuksiin joista skientismiä ei voida siistiä. Vaatimus loogisen positivismin ehtojen mukaisesta tieteestä ei yleisesti ottaen innosta skientistejä itseään ; Esimerkiksi malliriippuvainen realismi ohittaa hybriksen saavuttamisen lähtökohtaisesti epäkiinnostavana mahdottomuutena. Vaatimuksen olemassaolo kertookin niistä ehdoista joilla nämä vaatijat itse suhtautuvat tietoon ja maailmankuvaan. He haluavat mieluummin epätäydellisen hybriksen kuin sen, että leikataan mahtipontisuudesta ja kiistetään kaikenkattava objektiivinen tieto joka olisi ihmisellä ikään kuin hallussa.
Esimerkki tämäntapaisesta kaikentiedosta löytyy esimerkiksi Eino Kailasta jota Enqvist kuvaa (s. 14) "Eino Kaila, jonka ajattelut huuhtelivat suomessa kokonaisen sukupolven, kamppaili jatkuvasti kohti suurta synteesiä, jonka hän uskoi löytyvän holistisesta kenttäajattelusta. Näiden pyrkimystensä takia Kailan voi laskea puhdasveriseksi romantikoksi. Tälläisillä määreellä on myös kansainvälisesti tunnetuimpiin filosofeihimme kuuluva Jaakko Hintikka luonnehtinut Kailaa." Eikä uskonto ole tässä mikään nöyrempi. Päinvastoin, he korostavat että skientismissä ei ole riittävästi mahtipontisuutta. Ja tätä kutsutaan elämän arvokkuuden vähenemisen, arvotyhjiön, merkitysvajeen tai jonkin muun vastaavan keinoin.
Alvin Plantinga on tässä pakko ottaa esimerkkinä mahtipontisimmasta linjasta. Hänen warrantinsa on nimenomaan vaatimus siitä että (a) on ylipäätään olemassa hybris ja (b) ihmisen on saatava se jäänteettömänä esille. Tämä tematiikka paistaa läpi hänen todennäköisyyslaskuistaan, joissa hän tavallisesti kertoo useita eri havaintolaitoksia yhteen ja arvioi että miten ne kaikki osuisivat yhteen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Nämä laskelmat kertovat että hän ei hae kohtuullista tietoa, vaan erehtymätöntä tietoa. Hänen maailmansa nojaa oletukselle että jumala ei voi huijata meitä. Plantingan puolustajat suomessa ovat esimerkiksi esittäneet että heistä olisi ihan kauheaa jos ihminen ei voisi tietää jotain. Tämä olisi lähtökohtaisesti hirveää.
Itse suosittelen tiettyä nöyryyttä. Tätä voi saada vaikkapa Stephen Lawn huomioista jotka koskevat skeptistä teismiä. Tässä pahan ongelman kaltainen tilanne laitetaan haasteeksi. Kysymys ei vain olisi julmasta jumalasta, vaan epätotta kertovasta Jumalasta. Ottaisin tämän kontrastiksi Plantingalle. ; Monet teistit ovat kannustamassa ihmisiä muistuttamaan, että vaikka onkin mahdollista, että Jumala valehtelisi meille, niin on mahdollista että Hän ei valehtele, ja että tälläiseen voisi luottaa ja olla rationaalinen ihminen. Ja että näin kannattaakin tehdä. Kuitenkin jo se, että Jumala voi valehdella meille, vie meiltä täysin varmuuden siitä että Jumala on nimenomaan Todenpuhuja. Warrant on mahdotonta skeptisen teismin maailmassa. (Itse asiassa se ei ole mahdollitsa edes jos skeptinen teismi olisi harkittavissa oleva mahdollisuus.) Plantingan todennäköisyysarviot vaativatkin kovasti erilaisten mahdollisuuksien sammuttelua a priorisesti. Joka taas on juuri se, josta hän syyttää evolutionisteja ja selittää siihen nojaten että skientismi on järkevää jos ja vain jos olet teisti ja jos et ole teisti, niin et ole edes älyllisesti kelvollinen. Ja viimeistään tässä kohdassa muistamme sen, että jos mietimme miksi naturalistien tulisi ottaa lähtökohdaksi teistien hybrisnäkemys warrantista tai täysobjektiivisuusvaatimuksista, saamme tulokseksi sen, että se on vaatimus joka tulee laatikon ulkopuolelta.
Joku tykkää hybriksestä. Ja se ei ole skientisti. Skientisti on tässä kisassa enemmänkin panttivanki ja uhri kuin pääpahis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti