Koska aamulla taivaalta satoi jonkinlaista pilvilampaan räkää, päätin että on talvi. Tämän johdosta otin Davy Crockett -hatun käyttöön. Muutos karismassa oli valtava ja ohikulkevat ihmiset alkoivat taas pitämään minua sympaattisena olentona.
Tällä kertaa esille nousi varsin huvittava piirre.
Eräs naishenkilö tuli minulle kertomaan miten hänestä oli kiva että kuljin hatun kanssa. Että hänelle tuli hyvä mieli siitä miten minä pukeudun. Ja että ei tuollaisia hattuja nähdä kenelläkään, paitsi "Aku Ankassa". Hän kysyi että onko minulla jokin hieno idea mistä olin hatun keksinyt ja mistä olin sen ostanut. Kerroin, että hattua ei ole ostettu suomalaisesta kaupasta vaan internetistä. Ja että ei siinä mitään erityisen mullistavia ajatuksia mietitty. Että kunhan oli päähänpisto.
Nainen jatkoi siitä, miten hattu kertoo että olen rohkeasti itseni ja uskallan jotenkin rikkoa ihmisten normeja. Että minä en selvästikään hirveästi mieti mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Vastasin, että näin onkin. Että en mieti pukeutumistani niin paljoa, ja että jos jokin on hauskaa itsestä, niin teen sen.
Tämä oli hieman huvittavaa, koska nainen itsekin huomasi tässä olevansa hankalassa tilanteessa. Sillä hattu oli sympaattinen että antisosiaalinen. Onneksi metro lähti, joten pääsin livahtamaan omille teilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti