P1: Kaikilla asioilla on syy
P2: Syiden ketju ei voi olla äärettömän pitkä,
J: Joten on oltava jokin ensimmäinen syy, jota kaikki kutsuvat Jumalaksi.
Tämä perusteluketju on se, jota kannattavat ne kristityt jotka pitävät Big Bangia oleellisena. Kun Einstein vielä piti universumia ikuisena ja muuttuamttomana, korostettiin sen suurutta, iäisyyttä ja ajallista mahtavuutta. Alkuräjähdys ikään kuin alleviivatusti sanoo että on ensimmäinen syy.
Filosofisia huomioita
Akvinolaisen lyhyessä arugmentaatiossa on kuitenkin muutamia varsin mielenkiintoisia virheitä. Hume löysi siitä kaksi puutetta;
1: Päättely ei tosiasiassa todista mistään Jumalasta. Mikä tahansa syy ei täytä niitä ideaaleja joita liitämme käsitteeseen jota kutsumme Jumalaksi. Ensimmäisen syyn väittäminen pakosti Jumalaksi on virhe.
2: Toinen Humen korostama puute on hieman mielenkiintoisempi. Hän lähti miettimään sitä miksi syy-seuraussuhteeseen luotetaan. Ja tosiasiassa tämä on jokin josta on helppoa olla erimielinen. Humen oma induktiivisuutta koskevat oivalluksensa vaikuttavat oleellisesti nykymaailmassa. Hänen induktion ongelmansa osataan uskovaisten puolella sysätä skientistien ongelmaksi. Hume kuitenkin huomasi, että induktio ei latistu deduktioksi. Siksi ensimmäinen premissi on yllättävänkin heiveröisellä pohjalla.
Humen löydöistä on paljon hyötyä muuallakin. Jos otamme William Lane Craigin lempilapsen, Kalam -argumentin, huomaamme että siinä perusta on hyvin samanlainen kuin Akvinolaisella. Molemmissa on kysymys alkusyyargumentista, jossa on viittaus syy-seurausketjuun ja "aktuaalisen äärettömyyden" kieltämiseen. Argumenteissa on pieniä eroavaisuuksia. Mutta Kalam itse asiassa on induktiokeskeisempi kuin Akvinolaisen. Tämä johtaa siihen, että kaikki kritiikki jota teistit sysäävät naturalisteille voidaan soveltaa suoraan näihin jumalatodistuksiin.
1: Toki modernina aikana tätä ei kannata pitää liian suurena onglemana. Induktiota voidaan pitää hyväksyttävänä ajatteluna. Kuitenkin induktion eideduktiivinen luonne paljastaa sen, että on aivan asiallista torjua Craigin argumentaatiota sillä tavalla josta hänen kannattajansa pitävät paheksuttavana. Nimittäin sitä, että premissien kritiikin sijasta isketään logiikkaa vastaan. Heistä päättely on pätevä ja ainut sallittu tapa kritisoida sitä on iskeä premissejä vastaan. Induktio paljastaa, että tosiasiassa itse argumentissa on pakosti jonkinlaisia "reikiä". On virhe pitää sitä aukottomana deduktiona joka on suora ja automaattinen seuraus premisseistä, jos siinä on kuitenkin sisäänrakenenttu induktio.
Fysikaalisia huomioita.
Kari Enqvist kertoo "Kosmoksen hahmossa", miten fysiikka itse asiassa osoittaa, että Tuomas Akvinolaisen argumentaatiossa on fysiikkavirheitä. Tätä ei tietysti voi laittaa Tuomas Akvinolaisen viaksi, koska hänen aikanaan tätä fysiikkaa ei oltu vielä keksitty. Nykyajan soveltajia voidaankin sitten moittia paljon vahvemmin ja selkeämmin.
1: Kaikkia alkusyyargumentteja heikentää vahvasti se tosiasia, että maailmassa ei itse asiassa kovin uskottavasti tapahdu pelkästään syy-seurausketjussa olevia asioita. Enqvist korostaa, että makromaailmassa luonnonlakisuus ilmenee, mutta kvanttifysiikan ilmiöitä vaivaa syvä nojaaminen satunnaisuuteen. Ja mikä tärkeintä, "Alain Aspectin 1982 tekemien mittausten ansiosta, me tiedämme myös, että syiden puuttuminen ei ole heijastusta tietämättömyydestämme." Eino Kaila ja muut kvanttifysiikan piilomuuttujiin luottaneet ovat vaikeuksissa. Kvanttifysiikka romuttaa deterministisen syy-yhteyden.
1.1: Tämä on taustalla kun itse korostan, että logiikka nojaa Newtonilaiseen maailmaan ja soveltaa sitä kvanttien maailmassa jossa se ei tietojemme mukaan toimi sellaisenaan. Logiikan ongelmana on tässä kohden sen universaalius ; Makromaailman fysiikkaa ei kuitenkaan ole onnistuttu yhdistämään mikromaailman fysiikkaan, joten loikkaa ei voida tehdä. Se, mikä pätee jollain tasolla ei pädekään toisaalla. Se, että ilmiön perusrakenne saa vaikuttavaa selitysvoimaa makrotasolla ei tarkoita sitä että tätä tulosta voisi miten tahansa siirtää mikrotason tapahtumiin. Tämä on toinen syy, miksi on luvallista iskeä Craigin ja muiden alkusyyargumentoijien perustelurakenteeseen premissien sijasta.
2: Itse asiassa vielä enemmän. Tiedämme, että syyseuraussuhde on sidoksissa aikaan. Valoa nopeammin matkustava rikkoisi tämän ketjun. Me emme tietysti nykymaailmassa voi matkustaa valoa nopeammin, joten ei pidä ihmetellä jos syy on aina ennen seurausta. Valitettavasti tiedämme alkuräjähdyksestä sen, että universumi oli singulariteetti. Ja tässä kohden tiedämme, että seuraa vaikeuksia. Itse asiassa tässä tilassa suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian yhdistäminen olisi välttämätöntä jotta voidaan miettiä mitä siellä ylipäätään voi tapahtua. Se, että väittää että tässä tilanteessa syyseuraussuhde toimii "normaalisti" on itse asiassa aika voimakas väite, jolle on hyvin vaikeaa löytää perusteita.
2.1: Argumentaatio nojaakin denialismiin. Alkusyyargumentilla riemuilevat uskovaiset eivät perustele omaa argumenttiaan, vaan vaativat vastapuolta kumoamaan sen vaatimalla laskelmia jotka ovat. tietojemme ulkopuolella. Tässä kohden ei tarvitse kuin tajuta että alkusyyargumentti ei ole yritys kumota Jumalaa, vaan se on nimenomaan yritys todistaa Jumala. Ilman puolustusta argumentti jää tyystin ilmaan roikkumaan. Ja ilman että jumalatodistus naulataan vakavasti otettavaksi, siinä ei ole mitään mitä vastaan edes tarvitsee puolustautua. Siksi on ensin tehtävä työ jotta olisi argumentti jota on ylipäätään tarve kumota. Ilman perusteluja alkusyyargumentti ei kanna, se jää niin heikoksi että se on käytännössä epäargumentti ja siitä kertominen on muiden ihmisten ajan haaskaamista.
3: Plancin pituudessa ja ajassa on sumeutta. Tämä johtaa helposti maailmaan joka ytimessään ei seuraa syyn ja seurauksen lakeja.
Omia pienempiä jatkomietelmiä
Enqvist korostaa argumenteissaan sitä, että P1 olisi heikko. Kun taas seuraa Craigia, hänen puolensa korostaa puheita aktuaalisesta äärettömästä. Tai oikeastaan siitä, että sellaisia ei ole olemassa fysikaalisessa todellisuudessa. Tässä kohden on erikoista, että Big Bangista on tehty lempilapsi. Sillä perimmiltään Jumala voi luoda laajenevan universumin tai kerralla suuren universumin. Tätä korostaa se, että ennen inflaatiomallia oli hyvin yleistäkin kuulla syklisestä universumista, joka lopulta palaisi singulariteetiksi. (Inflaation jälkeen nämä tuntuvat olevan paljon vähemmässä.) Nämä olivat syklisiä malleja jotka voisivat "pyöriä äärettömästi" heti jos ääretön aktuaalinen hyväksytään. ; Toisaalta nykyäänkin tunnetaan syklisiä vaikutteita. Braanimallien kannattajitsa osa näkee, että braanit voivat palata yhteen ja sammuttaa nykyisen universumin ja käynnistää jonkinlaisen uudenlaisen unviersumin rakentumisen alusta.
Siksi onkin tärkeää, että aktuaalinen ääretön kielletään kategorisesti. Tämä on toki premissi, mutta sen tukena on sen ehdoton abstraktius. Syy-seurauslaki on selvästi sen verran konkreettinen, että siihen nojaavissa argumenteissa on aina riski hävitä. Kun vetoaa tämänlaisiin testauksen ulkopuolella oleviin konsepteihin, ei tarvitse koskaan välittää mistään kritiikistä. Samalla argumentti toki jää hieman etäiseksi.
Itse toki korostan sitä, että saivarrella voi molemmin päin. Kun mietitään filosofista Jumalaa, sitä on klassiesti kuvattu liikkumattomaksi liikuttajaksi. Ja tämä käsite on tärkeä erityisesti alkusyyargumenttien maailmassa. Nähdäkseni Jumalaa on usein pidetty kaikkivoipana ja kaikkivaltiaana. Ja tätä voidaan pitää äärettömyyden yhtenä muotona. Jos siis kiistää aktuaalisen äärettömyyden, kiistäisi tämänlaisen Jumalan ja voisi sitten saman tien ohittaa kaikki Pahan ongelmaan perustuvat jumalamoitteet, koska jos Jumala ei ole aktuaalinen ääretön.
1: Toki tällä argumentilla on pari aukkoa joihin uskova taatusti mielellään itsensä sovittaa ; (1) Moni korostaa että tosiasiassa Jumala on yksinkertainen ja simppeli. Näin ollen Jumalalla olisi mahtia, mutta Hän itse ei suinkaan olisi aktuaalinen ääretön, vaan esimerkiksi atemporaalinen ja enemmänkin ajan ulkopuolella kuin ikuinen sanan täydessä mielessä. Kenties Jumala on peräti kuollut? (2) Että aktuaalinen ääretön ei itse asiassa olekaan mahdottomuus missään muualla kuin fysikaalisessa maailmassa. Että fysikaalinen Jumala olisi siksi mahdoton koska hän ei voisi olla fysikaalinen ja aktuaalinen ääretön. Mutta tämä rajoite ei koske eifysikaalista transsendenttiä maailmaa. Tämä vetoomus tietysti ihmetyttää sitä kautta, että millä ihmeellä pitäisi tietää että transsendentti maailma on todella olemassa - ja miten peräti tietää miten sen säännöt ja reunaehdot menevät. Jäljelle jääkin omituinen kehäpäätelmä. Nämä ehdot oletetaan sen takia että ilman niitä Alkusyy-Jumala olisi roskakoritavaraa jota rationaalinen ihminen ei ollenkaan voisi kannattaa.
Loppukaneetti ; ei alkusyy vaan alkusyyhy, uskovan oma korvasyyhy
Näkisin, että alkusyyargumentti on hyvin suosittu. Mutta että se on suosittu samasta syystä kuin lottotaikausko. Arkisessa maailmassa kun ei hyväksytä, että jokin asia vain tapahtuu vaan pitää selittää miksi se ei ole voinut tapahtua mitenkään muuten. Taikauskossa on tavallista, että jos voittaa lotossa, ei voiton jälkeen selitykseksi kelpaakaan se, että on ostanut lottotiketin ja on käynyt mäihä. Vaan ihmispsyyke on rakentunut niin, että aika monelle pitää selittää miksi juuri hän on voittanut eikä se naapuri joka oli myös ostanut lottorivin ja valinnut siihen eri numerot. Sama determinisminpakko on nähty myös alkusyyargumentin syy-seurausketjussa. Ja samasta syystä tästä argumentistakaan ei haluta luopua.
On toki hauskaa kuulla kun ihmiset puhuvat äärettömyyksistä ja ikuisuuksista ja ajasta. Kuitenkin tämä on turhaa, koska alkusyyargumentit - olivatpa ne sitten Kalamia tai Akvinolaista perustelupohjaa - nojaavat samaan selvästi virheelliseen oletukseen syy-seurauslakien luonteesta. Ja ilman tätä premissiä koko arugmentti kaatuu kasaan.
Se, että koko argumenttien parissa yhtään mistään tarvitsisi vääntää yhtään pidempään, vaatisi sitä että joku onnistuisi vihdoin rakentamaan jonkinlaisen kaiken teorian. Ja peräti mielellään sellaisen, jossa piilomuuttujat olisivat mukana. Tätä nykyä tämänlainen malli on varsin epäuskottava. Itse asiassa voidaankin nähdä että ne muut alkusyyargumentin puolustukset ovatkin käännytyspuheessa jonkinlainen red herring. Argumentti on jo kaatunut, mutta huomio siirretään syrjään perusteluketjun käytännössä ilmiselvästi kaatuneista premisseistä ja yritetään rakentaa jonkinlainen tuki niille jotka ovat jäljellä. Valitettavasti perusteluista johtopäätökseen -ketju vaatii kaikki premissit. Jos yksi on virheellinen, ei muulla rakennelmalla enää ole oikein mitään arvoa Jumalan todistamisessa. ~ Ajasta ja ikuisuudesta voi sitten tehdä mietintöjä ilman että liittää niitä Jumalatodistusjargoniin. Toki tälläisissä on se huono puoli, että niissä puhuttaisiin vain ajasta ja avaruudesta, eikä sen kanssa voisikaan saada uskovaisia faneja uskomaan että tämä puhe jotenkin puolustaa uskontoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti