Uskomusten voimakkuus

"Frank Martelan Tahdonvoiman käyttöohje on kokoelma vinkkejä tahdon aktivoimiseen. Filosofikollegani näyttää siis yhtyvän käsitykseeni, että tahdonvoimaa on ainakin jokin määrä olemassa, ja sen omalakisuuteen pitäisi vain suhtautua tietyllä tavoin. Martela määrittelee tahdonvoiman seuraavasti: se on kykyä valita kahden keskenään ristiriitaisen halun välillä."
(Jukka Hankamäki, "Tahdon riemuvoitto?")

Agnostismin kohdalla suurin ymmärtämisen vaikeus koskee sitä, miten ihmiset suhtautuvat samanaikaisesti keskenään ristiriitaisiin oppeihin. Ajatellaan, että jos uskoo Jumalaan, ei voisi samanaikaisesti ottaa vakavasti tämän automaattista vastakohtaa, eli ateismia. Tämä onkin ristiriidan lain kautta aivan järkevä ajatus. Jos uskoo A, ei voi samanaikaisesti uskoa -A. Tämänlaisesta logiikan "kyllä-ei" -tasosta on kuitenkin usein syytä erkaantua.

John Locke käsitteli asiaa mielestäni kiinnostavasti ; Häntä ja minua yhdistääkin tietty "pöhköyksien esiintuominen". Hän ei korostanut ihmistä virheettömänä ja erehtymättömänä. Hänellä tosin oli voimakkaita luottamuksia tietoon, mutta niillä oli rajat. Locken tietämisen ytimessä oli ideoiden välttämättömyyksien yhdessäoloa (co-existence). Oli perusideoita, jotka sitten niputtuivat toisiinsa kohdaten komplekseiksi ideoiksi. ; Ideoiden yhteensopivuuden havaitseminen jossa asiat joko tapahtuvat yhdessä (agreement) tai eivät (disagreement). ; Näin ollen hopean idea oli yhdessä typpihappoon liukenemisen idean kanssa, kulta taas ei liuennut typpihappoon, joten yhteyttä ei ollut. Intuitio ei voinut tälläistä ennalta tietää, koska vaikka hopea ja kulta ovatkin keskenään samankaltaisia, niiden olemuksessa on selvästi jokin eroavuus jonka vuoksi ideat eivät suhtaudu typpihapon idean kanssa samalla tavalla.

Lockelle kaikki tieto ei ollut erehtymätöntä. Hänen mukaansa luonnonfilosofia (luonnontieteiden edeltäjä) on voimatonta. Hän kuitenkin korosti, että tosiasiassa varmaa tietoa on niin vähän, että ihminen joutuu turvautumaan heikompiin tiedon laatuihin, kuten juuri luonnonfilosofiseen ajatteluun. Se, että ehdoton tieto ja luottamus puuttui oli Lockesta syy olla ottamatta täysin vakavasti. Mutta tämä ei tarkoita samaa kuin koko ajattelumekanismin poisheittäminen. Eksperimentaalinen tieto oli Lockesta jotain jota käsiteltiin uskomuksina ja mielipiteinä, joille tehtiin todennäköisyyteen perustuva arvio. Uskomuksille annettiin erilainen painoarvo (regulate firmness of belief). Ja tästä seurauksena oli se, että hyvä filosofi voi sanoa monestikin että vallitsevien tietojen kautta molemmat keskenään vastakkaiset näkemykset olivat yhtä hyvin perusteltuja. Ne eivät tietysti olleet molemmat totta tai epätotta, mutta asiaa ratkaiseva ihminen ei voinut tietää kumpi oli kumpaa. Tätä kautta vastakkaisiin näkemyksiin voitiin luottaa ilman että kyseessä oli ristiriitainen ajattelu.

Locken ajattelun hankaluutena on tietysti se, että harmaasävyisyys johtaa usein vaikeuteen. Esimerkiksi jos uskon uusateistien tapaan, että Jumalaa ei ole kumottu, vaan että Jumala on "äärimmäisen epätodennäköinen". Olenko silloin ateisti, vai vain heikosti uskova teisti? Tämänlaiset kysymykset tuovat mukaan hyvin suuria hankaluuksia. Ja luultavasti juuri tämä taso on se, joka vaikuttaa monesti siinä, kuinka agnostikkojen leimaaminen "kohteliaiksi ateisteiksi" tai "de facto teisteiksi jotka eivät halua uskovaisen leimaa" on keskusteluissa niinkin tavallista. Asiassa vaikeutta lisää se, että länsimainen kulttuuri ja sen keskustelupiiri rakentuu dualismiin : Karkeasti sanoen joko dualistinen malli ajatellaan, tai sitten argumentit on rakennettu olemaan antidualistisia.

Dualismi (josta malliesimerkkinä kreationismi)

Tarkoittamassani dualismissa on kysymys siitä, että filosofiassa joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti luodaan maailma jossa on kaksi ehdotonta kategoriaa ; On luonnollinen maailma ja sitten yliluonnollinen maailma. ; Tämä ajattelu heijastuu esimerkiksi kreationismikeskustelussa ; Ajatellaan, että joko ihminen on syntynyt luonnollisin prosessein tai yliluonnollinen toimija on luonut sen. Koska evoluutio on "luonnonmekanistinen", moni kokee että evoluutioselitys uhkaa heidän pelastususkoaan. Intelligent Designin todella hankala suhde teistiseen evoluutioon johtuu suurelta osin tästä samasta syystä.

Vahvimmillaan tämä dikotomia näyttäytyy siinä, että aukkojen Jumala -argumentaatio on niin yleistä. "Quantum Non-Linearity" -blogi käsitteleekin asiaankuuluvasti dualismia osana kreationistien tapaa käsitellä aukkojen jumala -argumenttia että todennäköisyyksiä. Kreationistien into Bayesin teoreeman käyttöön näyttää tämän jälkeen varsin ymmärrettävältä. "West God’s eminence is stressed at the expenses of His immanence; the upshot being that God is then seen as a disconnected homunculus who tinkers every now and again with his creation; if we see no evidence of tinkering then that is taken to be evidence of his non-existence." ... "A consequence of homunculus Intelligent Design theory is that it has become very dependent on disbelief in, not just current theories of evolutionary mechanisms, but in fact any “naturalistic” scenario whereby it is recognised that the physical regime has the potential to generate life. Dualistic categories that polarise natural and supernatural categories against one another inclines those who use those categories to draw conclusions like: “If natural processes did it, then supernatural processes didn't do it!” or conversely “If God did it, natural processes didn't do it!”." Dualismin vuoksi ID olettaa a priorisesti, että luonnollinen mekanismi ei voi selittää tiettyjä aihepiirejä. Todennäköisyyslaskelmat saadaan tietysti mukaan hakemalla samasta blogista aiempi aihetta alustanut teksti. Siinä mietittiin miten ID suhtautuu kysymykseen "Jos fossiilit paljastuisivat tieteellisesti hyvin nuoriksi, olisiko Intelligent Design jotenkin todennäköisempi". Hän näkee tämän vääränä kysymyksenä. Ja että todennäköisyyslaskelma on itse asiassa vain keino konseptualisoida aukkojen Jumala -argumenttivirhe niin että se ei näytä argumenttivirheeltä joka sanoo "emme tiedä, siis tiedämme" vaan muotoutuu "tiedämme, ja sillä on pieni todennäköisyys joten emme tiedä, siis tiedämme" -kaavaksi joka näyttää matemaattiselta todistukselta. Kysymys ei ole tavallaan koskaan siitä, mitä tapahtuu vaan miten se määritellään ja mitä siitä väitetään. "D_g /= k log T + D₀ ....then we notice that the length, D_g, of algorithmically generated complex configs increases only slowly with the log of time T; so time doesn't make much difference. The crucial component is the length of the generating algorithm D₀, which is probably in the order of a few thousand bits, and the selection therein of the right algorithm (Hence "specified complexity"??) amongst a huge space of possibilities that in the main very likely produce nothing of interest. The right algorithm may be relatively simple, but it is extremely rare nonetheless. The author of this UD post is thinking in classic god-of-the-gaps mode: The bigger the gap then the stronger the rationale for a belief in God!" Tämä heijastelee omia arvioitani asiasta ; ID:n Designmallit ikään kuin syövät toisiltaan tehoja pois, ja mikään mitä tapahtuu ei vaikuta oikeastaan mitenkään arvioon. Kysmys on vain siitä, mikä kohta valitaan "oleelliseksi". Näin minkä tahansa voi "todistaa" olevan designiä. Quantum Non-Linearity kirjoittaakin tästä ; ID on "tiedettä ilman sisältöä". Ja itse asiassa sen kannattaa pitää sisältönsä mahdollisimman epäselvänä. Ja tätä itse asiassa tehdäänkin. "All they need to do is raise doubts about evolution and it doesn't really matter if their arguments make sense. McLatchie's error was to pick a specific example that could be easily refuted. Most creationists don't make that mistake. I think Jonathan McLatchie has learned the lesson. We probably won't see much science from him in the future." ID:n perusasetelma ja suhde evidenssiin johtaa siihen että sen kannattajat vain tehtailevat syytöksiä ja kylvävä epäilystä. Sen ei tätä tehdäkseen tarvitse tehdä tutkimusta.

Itse menen vielä hieman pidemmälle ; Dualismifiksaation vuoksi dualismista poikkeavat ajatusmallitkin sovitetaan dualistiseen malliin. ID on itse dualistinen malli, joka kiistää muunlaisen mallin olemassaolonkin, joko siksi että ei ymmärrä sellaista tai koska sormien laittaminen korviin ja red herringaaminen ovat käteviä keinoja harhauttaa typerät maallikkoseuraajat olemaan huomaamatta että dualismiin nojaavasta kategorioinnista olisi ulospääsytie.

Intelligent Designin suurin ihme onkin se, että kun kritiikin tarjoaa, he eivät ymmärrä sitä vaan muotoilevat sen mielessään aivan uusiksi. Tästä hyvän esimerkin saa "Thoughts in a Haystack" -blogista. Siellä tuotiin esiin tuore kreationistien syytös, joka tällä kertaa kohdistui Lewontiniin. Lewontinin väitettiin olevan a priorisesti naturalisti, joka kieltää lähtökohtaisesti yliluonnollisen. Blogisti tuo varsin ilmiselvästi esiin sen, jonka jokainen kunnolla Lewontinin tieteenfilosofiaan perehtyunyt tietää. Nimittäin sen, että syytös oli väärä. Erikoista kyllä, kyseessä ei ole misquote, eli se, että lainaus pätkitään osikseen tai esitetään väärässä kontekstissa. Kysymys oli suoraan luoetunymmärtämisestä. Kreationistit laittavat esille tekstiä, ja väittävät siitä jotain joka näyttää suoraan että he eivät ymmärrä mitä se lainaus sanoo. He väittivät Lewontinin sanovan lainauksessa jotain jonka antiteesiä hän itse asiassa lausumassa ajoi.

Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Kreationistit syyttivät aivan standardinomaisesti Lewontinia. Ja juuri siitä että hän olisi harjoittamassa a priorisesta tieteenfilosofiaa, jossa Jumala automaattisesti torjuttaisiin ennalta mahdottomaksi. Merkittävää on, että lainattua kohtaa ei oltu ymmärretty oikein, ja itse asiassa Lewontin sanoi siinä lainatussa kohdassa juuri päinvastaista. Lewontin korosti a priorisen tiedenormiston sijasta tutkimusohjelman hedelmällisyyttä "Conscientious and wholly admirable popularizers of science like Carl Sagan use both rhetoric and expertise to form the mind of masses because they believe, like the Evangelist John, that the truth shall make you free. But they are wrong. It is not the truth that makes you free. It is your possession of the power to discover the truth." Hedelmällisyys taas oli sitä, jonka ID:n vuosien aikana kokoon raapiman tutkimusmäärän vähyys viittaa olevan huono. Ja esimerkiksi Q N-L -blogin perustelu viittasi että syy ei ole vainoamisissa vaan suoraan ID:n perusasenteessa suhteessa evidenssiin ja siihen minkälaisen tutkimustarpeen tämä asenne luo.

Paluu agnostismiin.

En nostanut kreationismia esiin moittiakseni sen laatua ja sanoakseni että tälläiseen soopaan uskominen on suoranaista typerehtimistä. (Tai nostin, mutta tämä ei ollut syy. Tämä oli bonus. Hyvältä tuntuva ihana bonus. Miellyttävä sivutuote.) Nostin tämän esiin siksi, että dualismi vallitsee hyvin voimakkaasti kaikessa uskontokeskustelussa. Kreationismin kohdalla sen kumoaminen on vain helpompaa ja asia on helpompi tuoda esiin. Kun aloittaa "helpoista portaista" on mietintöjä helpompi siirtää "hämärämpiin, vaikeampiin, implisiittisempiin" tasoihin.

On hyvä täsmentää että en ole Lockelainen. Olen Quinelainen. Paatunut Quinelainen. Hänen maailmassaan ei ole sellaisia varman tiedon alueita, joita Locke kannatti (joskin näki hyvin harvinaisiksi). Quinelainen maailma on harmaasävyinen ja teoriaholistinen ; Yksittäisellä teorialla on vahvuus ; Toiset teoriat ovat apuna useammissa muissa teorioissa, ja tämän teorian muuttaminen vaatisi muutoksia myös näissä teorioissa ja siksi teorian falsifiointi vaatisi radikaaleja muutoksia. Anomaliatilanteessa on siistimpää korjata jokin toinen teorian osa, joka rikkoo kokonaisuutta vähemmän. Näin ollen yksittäistä teoriaa ei voida testata, vaan teoria ja sen taustaoletukset voidaan testata kokonaisuutena empiiristä todellisuutta vasten. Näin ollen yksittäinen teoria ei vielä "kerro maailmasta". Vasta tiedeverkoksi muuttuessaan se alkaa "kertomaan maailmasta". Epäselvyystilanteissa asioita ei kumota ja heiterä roskakoriin denialistien suosimaan malliin vaan niitä voidaan myös korjata tarvittaessa, vaikka jos tutkimusohjelma on hedelmällinen ja siitä syntyy runsaasti tutkimuksia. Tämä taas eroaa vahvasti perinteisestä kaksiarvoisesta mallista jossa yksi osio testataan kerrallaan ja se kumotaan, vaihdetaan tai falsifioidaan kun tietty kriteeri täyttyy.

Quinen maailma on vielä harmaasävyisempi kuin Locken. ; Locke onkin mukana tässä blogauksessa samasta syystä kuin kreationismi ikään kuin edustaa koko uskontokeskustelun tematiikkaa ; Se tuo idean helponnetussa muodossa esiin, jotta se varsinainen tarkoitettu asia voisi tulla, jos ei nähdyksi ja ymmärretyksi, niin ainakin aavistetuksi. ; Tätä kautta voi esimerkiksi mietiskellä sitä, miten olen evoluutikko ja agnostikko. Kenties juuri siksi, että filosofisesta a priorisesta vääntämisestä ei ole päästy puusta pitkään. Hedelmällisyyttä ei ole, joten painoarvoa ei voi antaa. Puhtaasti ateistinen a priori -ajattelu on mielestäni aivan yhtä vahvaa kuin kreationistien oman a priorisen sepeämisen levittely. Tai oikeastaan tässä kohden pitäisi kenties olla rehellinen ja sanoa että molemmat ovat yhtä surkeita. Minun maailmankuvani kenties inhimillisesti oleellisinta kohtaa ei perusteta tämänlaisen ajatteluvirheistön varaan. Siksi voinkin katsella vain sitä evoluutiokysymystä. Kannatan ateismia ja teismiä yhtä vahvasti. Nollan verran. Blogissani mollaan enemmän teistejä, koska heille tuntuu olevan niin tärkeää floodata huonoja ja puutteellisia perusteluja jotka eivät muuta lähtöasetelmaa, vaan lähinnä muistuttavat "oikeaoppisesta dualistisesta asenteesta" ja tällä varmistavat vain sen, että sama vuosituhantinen hedelmättömyys jatkuu tulevaisuudessakin. En hauku ateisteja enempää, koska heillä ei vain ole yhtä paljon tavaraa. He sentään ymmärtävät olla hiljaa ja sekoiluissaan säästeliäitä!

Kaksijakoisella dualistisella tavalla (eli myös dualistisesti-mutta-antiyliluonnollisesti) ajatteleva valitsee vaihtoehtojen välillä. Heistä näyttää että agnostismi olisi vain valinnan tekemättömyyttä, jonkinlainen passiivi, tekovaihtoehto, josta ei passiivisuutensa vuoksi ole maailmankuvan ytimeksi. Itselläni tahdonvoima kohdistuu aivan muuhun. Minä valitsen "haluni tietää" ja "haluni olla varma" välillä. Jumalakysymyksessä ne ovat ylitsepääsemättömässä ja ratkaisemattomassa ristiriidassa. Ja valitsen "halun tietää". Tiedän, että en tiedä - ja paradoksaalista kyllä, tämä ON tietoa. Ei tosin tietoa Jumalan olemassaolosta. ; Tämä ei ole ontologiaa, vaan epistemologiaa.
1: Dualisti ei tietysti näe tässä mitään eroa. Agnostismia on jopa kuvattu mahdottomuutena koska heistä "jos ei ole tietoa Jumalasta sen tiedostaminen on tietoa jumalasta". Tämä on kategoriavirhe, jossa unohdetaan että tietyllä evidenssillä Jumala voisi olla tiedetty ja sen olemassaolo tiedettäisiin. Epistemologia ei tee tässä a priorista oletusta, vaan suhtautuu vain tietämiseen. Mutta tämä ongelma onkin tämän blogauksen ydinteemoja. Sitä, jonka purkuun tässä muun muassa lähdettiin.