(Kurt Vonnegut)
Ateismi liitetään kahteen keskenään ristiriitaiseen mielikuvaan (a) moraalittomuuteen ja julmaan moraaliin jossa ikään kuin evoluutioteorian hengessä määritetään että kilpailu ja julmuus ovat oikeudenmukaisuutta (b) amoraalisuuteen jossa kysymys on nihilismistä. Siitä että moraalia ei voi luoda lainkaan, eli luonnollisuus ei kerrokaan että mikä on oikein tai mikä väärin jolloin voi tehdä mitä tahansa.
1: Molempia ei tietysti voi saada samanaikaisesti. Joko olemisesta voi päätellä sen eettisyyden. Jolloin ateisti pystyy rakentamaan moraalin, jota sitten vain pidetään epäeettisenä ja kauheana. Tai sitten olemisesta ei voi päätellä eettisyyttä eikä ateisteilla ole mitään etiikkaa, edes epäeettistä sellaista. Tämä yhteismitattomuus ei estä hyvin montaa uskovaista kannattamaan näitä konsepteja samanaikaisesti. Mutta hehän kykenevät uskomaan vihaiseen nihilistiinkin. Dogmaattisuuden osoitus onkin siinä, että ensin väitetään jompaa kumpaa ja sitten kun tässä hävitään, siirrytään siihen toiseen. Haarukointi tällä tavalla osoittaa että kyseessä ei ole argumentointi vaan "kruuna minä voitan - klaava sinä häviät" -pelistä. Joka tässä yhteydessä tehdään varsin typerästi määrittelemällä ateistien keskustelukenttä uskovaisten ehdoilla ja taustapremisseillä. Lienee helppoa kaivaa ristiriitoja näkemyksistä lisäämällä väliin sinne muutoin kuulumattomia oletuksia mielivaltaisesti. Jos näin saa tehdä, aivan minkä tahansa voisi "kumota". Oikeasti ei voi ja tämänlaista tekevätkin vain törkymöykkyidiootit vailla järjen ja etiikan hiventäkään.
Jos lähdemme miettimään luonnollisuutta, törmäämme pian siihen, että mitä täytyy tehdä jotta voisimme päätellä siitä että jokin on jotenkin sen, että sen myös pitäisi olla näin. Tässä kohtaa pääsemme Hankamäen naturalisaation tiimoille. Se vaatii kilpailunäkökulman jossa tämä puoli oletetaan samaksi kuin oikeutus. Mielenkiintoista kyllä, tästä voitaisiin rakentaa jonkinlainen argumentti sille että tosiasiassa tämän mallin vastaiset näkemykset olisivat epäeettisiä. Eli teknisesti ottaen tästä saataisiin rakennettua jonkinlainen filosofisesti ehyt argumentti, joka sanoisi enemmänkin niin että "jos olet erimielinen, olet väärässä". Tämä asenne toki vaatii taustalleen fundamentalismin jossa utilitaristinen hyötyetiikka ja vallantavoittelu asetetaan itseisarvoiksi. Ja sen puolustaminen vaatii samantapaisen eettisen konstruktion joka on tuttu niistä fundamentalististen uskonsuuntausten parista joiden asenne on se, että homoseksuaalisuus on väärin koska Raamattu sanoo, ja loppu on sitä että tätä saa puolustaa muidenkin kuin Raamatunjakeiden avulla, mutta jos ja vain jos ne tukevat tätä Raamatun sanomaa. Jos olet erimielinen, olet lähtökohtaisesti väärässä.
Kuitenkin tosiasiassa tälle on pari vahvaa vasta-argumenttia.
Ensimmäinen niistä on Sam Harrisin korostama näkemys etiikasta. Se sanoo että ajatus evoluutiosta taisteluna perustuu enemmän evoluutioon liitettyihin kielikuviin kuin siihen mitä evoluutio oikeasti tarkoittaa. Evoluutiossa onkin toisen maailmansodan jälkeen tutkittu aggressiota, mutta sittemmin huomio on keskittynyt myös selittämään luonnossa paljon havaittua avuliaisuutta, parvikäyttäytymistä, symbioosia, sukulaisten tukemista, laumassa metsästämistä ja muita vastaavia sosiaalisia aktioita. Tämä on ollut menestyksellistä.
Sitä tukee myös evoluutiobiologia. Itse asiassa Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" on tässä hyvinkin oleellinen. Tosiasiassa evoluutiossa ei katsota utilitarismia. Sillä evoluution perusyksikkö ei ole yksilö vaan geeni. Sukulaisvalinta ja peliteoria tuovat paljon sellaisia elementtejä jotka selittävät altruistisen käytöksen. ; Voidaan sanoa että tässä näkemyksessä etiikka on ihmisen lajinmukaista käytöstä jota voidaan tarkkailla ikään kuin keskiarvojen ja frekvenssien kautta. Se on biologisen evoluution tuote.
1: Tämän ei pitäisi tuottaa ongelmia, sillä aika moni hyväksyy sen että kulttuurievoluutio tuottaa etiikan. Molemmissa on maali jota tavoitellaan. Kulttuurievoluutiossa se on korostetummin utilitaristinen ja yksilökeskeisen vallankätytö ohjailtavissa kuin biologia ; Hallitsijalla on valtaa määrittää koko yhteiskunnan rakenne. Jos kysyy mistä kaava tulee evoluutioon, se on sama kun kysyisi että mistä kaava tulee kulttuuriin?
Koska ihminen on laumaeläin, tosiasiassa pelkkä mulkvistin maine on aivan riittävä syy. On muistettava, että selviytyäkseen yksilönä ihmislaji on elänyt metsästäjäyhteisöissä joissa se, että ei anna ruokaa ulkopuoliselle on voinut johtaa kuolemaan. Syynä on ollut aseistus. Tätä kautta aseet ovat ohjanneet genetiikkaamme. Toisaalta epäluotettavuus on johtanut siihen että apua on tarjottu vähemmän. Ytimessä on vastavuoroinen altruismi. Jos on aina loisimassa, mutta harvoin antamassa, syntyy helposti rankaisua. Peliteoriassa sekastrategia ja yhteistyö tuottavat hyvin tuottavia altruistisia strategioita välittömästi kun peliä pelataan useita kertoja peräkkäin ja edellisistä pelikerroista voidaan tehdä tunnistus yksilöön. ; Tilanne muistuttaa sitä minkä opin jo lapsena kotoa. Eli huijaus toimii lyhyen aikaa, mutta pitkälle päästäkseen on oltava rehellinen. Ja että ihminen elää hyvin pitkään. Yhteistyö auttaa selviytymään, tekemään yhteistyötä, ja ennen kaikkea eriyttämään taitoja niin että yhden ihmsien ei tarvitse osata kaikkea, vaan hän voi ryhtyä spesialistiksi.
Toinen kulma löytyy siitä että kulttuurin sijasta arvot löydetään yksilöstä. Tämä näkemys on eksistentialismin ydintä. Siinä Jumalan tottelemisellakin on arvo vasta jos itse valitsee tottelevansa Jumalaa. Muuten harjoittaa huonoa ja puutteellista etiikkaa. Näin ollen voidakseen totella Jumalaa tulisi Jumalasta poiketen selittää miksi juuri Jumalan etiikka on parasta. Euthyfronin ongelman ratkaisemishaaste muistuttaa tässä siitä, että voidakseen tehdä näin tarvitaan Jumalan ulkopuolinen etiikkamittari. Ja jos tälläinen on, siihen voidaan vedota ilman Jumalaakin ja tämä ratkaisee ongelmat ateisteillekin. Toinen vaihtoehto on korotsaa hypyn mielivaltaisuutta, jolloin sen oikeudellisuuskin jää arvoitukseksi. Ihmisen valinnasta kummunnut jumalausko ei voi tuhota ateistin moraalia tässäkään tapauksessa koska kysymys on mielivaltaisesta, heittäytyvästä, valinnasta ilman perusteluja.
Kolmas oleellinen puoli löytyy Humen giljotiinista. Siinä sanotaan että olemisesta ei voi vetää tulemiseen. Avoimen kysymyksen argumentti osoittaa että yritys peittää ongelma johtaa väistämättä jatkuvaan metautumiseen. Ongelma poistuu, mutta se siirtää ongelman metatasolle. Kysymys jää väistämättä ratkaisematta. Tämä on arkijärkeenkin taipuvaa logiikkaa, ja sitä ei oikeasti voi kiertää. Tulos on ehdoton. Tätä kautta voidaan huomata että kritiikki "ateistien arvotyhjiöstä" perustuu aina siihen että avoimen kysymyksen argumentin kaltaista käytetään moraalidenialismiin. Esitä mikä tahansa malli ja sen laadun kautta saat keinon jolla osoitat sen ontoksi tai pelkäksi oletuksenvaraiseksi tilanteeksi. Käytin tätä keinoa hyväkseni, kun otin apuvälineeksi Euthyfronin dilemman ratkaisuyritykset ja viittasin siihen miten ongelman ratkaisut ovat aina ratkaisseet ongelman metauttamalla sen, jolloin ongelma itse asiassa enemmänkin siirtyy kuin ratkeaa.
Tässä on vain se ongelma, että +1 ei oikeasti ratkaise mitään. Jos olemisesta ei seuraa tulemista (is-ought) on pätevä, niin se koskee myös Jumalan OLEMASSAOLOA kaikkine eettisine vaikutuksineen. Jostain syystä ihmiset olettavat että tämä rajoite koskisi vain luonnontieteitä. Tosiasiassa avoinen kysymyksen argumentti ei välitä. Jumala astuu täsmälleen samaan ongelmaan. Jos is-ought johtaa nihilismiin, niin sitten Jumala ei muuta yhtään mitään.
Moni on tässä kuitenkin aika tavalla Humen itsensä linjoilla. Hänhän piti is-ought ongelmaa induktion ongelman kaltaisena konseptina. Jonain joka osoittaa oletuksenvaraisuutta ja tätä kautta mielivaltaisuutta. Mutta joka ei ole niin kovaa että siitä tarvitsisi välittää. Tämä tarkoittaa sitä että jos ateistin moraalimallia kritisoi, on pelkkä pilkunviiluunyylä. Ja tämä koskee sitten sitä Jumalan kautta saatavaakin etiikkaa.
Uskovainen ei tästä oikeastaan vakuutu.
Uskovainen on tässä vaiheessa melko pettynyt. Hän vaatii että etiikka vaatii Jumalan. Kysymys on se, että jos jumalia ei ole, niin kuka sen moraalin oikein on säätänyt? (Kysymys näin muotoiltuna itsessään on asenteellinen ja dogmaattinen ja kertoo hyvin alhaisesta ajattelukyvystä. Mutta siihen törmää.) On ekvivokaatio ajatella että jos juridisilla laiella on lainsäätäjä, niin että se tarkoittaisi varmasti sitä että luonnonlaeillakin olisi oltava luonnonlainsäätäjä. Mallinnus ei ole laki samassa mielessä kuin säädös. Ja etiikka voidaan nähdä ihmisen lajinmukaisen käytöksen mallinnuksena. (Ja kuinka voisi olla että ei olisi lajinmukaista käytöstä jossa ei olisi keskiarvojen ja frekvenssien kaltaisia konsepteja?)
Ja jos kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään, niin mitä hyötyä sen noudattamisesta tai mitä haittaa sen rikkomisesta on? Yleensä ottaen kaikessa eettisessä ajattelussa arvot jaetaan itseisarvoiksi ja välinearvoiksi. Oikein on tehtävä siksi että se on oikein, se on arvo sinänsä. Eikä rangaistuksen välttämiseksi tai jonkin palkkion saamiseksi tuonpuoleisuudessa tai karman kautta tai muutoin. Palkkiomoraali on aina välinearvoista. Sellainen e oikeasti edes ole mitään aitoa itseisarvoista moraalia, ainut mikä sen tekee arvokkaaksi on se, jos sillä saavutetaan jotain itseisarvoista. Itseisarvon ja välinearvon käsittein ; Humanistille kunnollinen käyttäytyminen on itseisarvo. Uskovaiset ajattelevat tuonpuoleista ja moraalista tulee helposti välinearvo taivaspaikkaan. Kunnollinen käyttäytyminen on heille vain välinearvo jolla tavoitellaan itseisarvoa, pohjimmiltaan omaa hyötyä. Jos siis väittää että taivaspaikkaa tai karman lakia tarvitaan etiikkaan, vihjaa että oma egoistinen ja henkilökohtainen hyöty on itseisarvo. Nähdäkseni juuri tämä on sitä mitä uskonnot yrittävät välttää. Uskonto näyttää tämän huomion jälkeen suorastaan sosiopaattiselta. Taivaspaikka ja Jumalan auktoriteetti vihjaavat että totteleminen+hyvät palkinnot olisivat itseisarvojen lujinta ydintä.
1: Tämä tosin selittäisi omalta osaltaan sitä miten "lasten kaltaisten" on Jumalan valtakunta. Lasten moraalikognitio nimittäin kehittyy iän mukana. Ja lapsellisin ja alkeellisin etiikka on sitä että ei tehdä tuhmia koska tulee vitsaa ja ollaan kiltisti että pukki tuo lahjoja. Lapsi on alamainen vanhemmille ja joulupukin kiltteyden määrittelylle ja moraalin ymmärtämisen sijaan vain tottelee oma hyöty ja etu mielessään. Uskonto ei nouse tätä alinta moraalihierarkiaa ylemmäs vaatiessaan ihmeellisiä tuonpuoleishyöty kriteereitä ja auktoriteettiin vetoamista etiikalta. Rangaistus-palkinto-auktoriteettimoraali on etiikkaa pälleille. Ja onneksi Luther oli samaa mieltä tästä! Hän luotti että kaikki ovat eettisiä. Ilman tätä saattaisimme elää jonkinlaisessa teokratiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti