... ja raunioiksi sinä olet jälleen palaava

Arkeologit joutuvat toistuvasti painimaan sen ongelman kanssa, että tutkiminen usein tuhoaa tutkintaympäristöä. Kaivaus ei ole vain esillenostoa, vaan siinä ihan oikeasti rikotaan ja tuhotaan ympäristöä. Ihmisen läsnäolo ilman hakkuja tai "Indiana Jones" -ruoskaakin ovat tuhoisia. Turismi taas on tältä osin hieman kuten arkeologiaa ilman tiedettä.

"Unkurissa" kirjoittettiin suomenlinnassa tehdystä retkestä. Suomenlinna onkin lokaatioltaan lähellä mutta kaukana. Sinne pääsee kätevästi lautalla, mutta samalla pienikin vesieste on yllättävän suuri ja merkittävä este.

Unkurissa verrattiin ajatusta vierailun ja asumisen välillä. ; Asuminen helposti karistaisi kaiken jännittävän paikasta. Lauttaliikenteestä tulee ärsyttävä hidaste jota on odoteltava. Paikka menettää glamouriaan ja koko paikka tulee arkipäiväiseksi. Siksi vierailu turistina onkin jotenkin romanttisempaa. ; Kieltämättä asioihin tutustumisella on aika usein tämänlainen vaikutus, etenkin mysteereitä halaaviin esoteerikkoihin.

Hyvin moni ajattelee samalla tavalla. Taannoin Suomenlinna oli hyvin harvojen käyttämä ulkoilualue. Sen suosio on kuitenkin kasvanut paljon ja tästä on tullut jopa pienoinen ongelma. Eroosio ja muut vastaavat puolet pitää ottaa vahvemmin huomioon. Suomenlinnan matkailua (turismi) ja palveluja (asuminen) kartoittava opinnäytetyö mainitsee turismiin liittyvän myös haittapuolia.

Suomenlinna onkin nykyisin täynnä turisteja, etenkin kesäisin. Talvisin alue on varsin hiljainen. Aluetta on kunnostettu näyttämään entisen ajan loistoa. Ja tässäkohden Suomenlinna paljastaa erikoisen puolensa. Sillä myös kunnostaminen vaatii usein kontekstin. Ja tähän kontekstiin voi liittyä valinta. Ja tämä valinta itsessään voi rikkoa jotain. Jos minun täytyisi valita Suomenlinnalle tälle puolelle symboli, se olisi Suomenlinnan kirkko. Se on samanaikaisesti kirkko että majakka. Se on ehdottomasti luterilainen. Se on kuitenkin alunperin rakennettu 1854 ortodoksiseksi kirkoksi. Kirkon sipulikupolinen alkuperä näkyy tornissa vierailevalle. Tornin rakenteet muistuttavat alkuperästä.

Kun Suomenlinnaa tarkastellaan, voidaan huomata että vaikka alue on ollut sekä Ruotsin että Venäjän alaisuudessa, ja se on paikkana toiminut sekä linnoituksena että sotavankien säilytyspaikkana, on entistäminen ja modifiointi tapahtunut siten, että alueella on päällepäin yllättävän vaikeaa nähdä mitään muuta kuin "ruotsinajan vaikutteita". Tämä onkin toki linnan ylväämpää - tai ainakin sotaisampaa - historiaa. Ja tämä puoli tietysti viehättää myös turisteja.

Itse kuitenkin pidän myös niistä hitusen pimeämmistä loukoista. Siksi kaiken ei tarvitse olla niin hienostunutta. Omia suosikkipaikkoja monilla aluetta tuhoavilla retkilläni ovat "ne sivussa olevat loukot". Tämä viehätys ei ole filosofista tai periaatteellista. Sillä on jotain sukua sen kanssa, kun lapsena ryömin useiden vanhanajan talojen alla. Könysin aivan tottuneesti tiloissa joihin en näin aikuisena edes mahdu. Nykyisin loukot ovat vain hieman suurempia. - Minun pitäisi siis tavallaan olla iloinen siitä, että turistien suosio johtaa siihen, että kaikki alueella oleva rapistuu pikku hiljaa rujoiksi raunioiksi joissa on sitten riittävän jännittävää könytä. Mutta en ole. Maailmassa on riittävästi rikkirakastettuja ja kuoliaaksihalattuja.