 |
Katso taivaan lintuja.
Eivätkö ne kärsi nälkää
jos unohdat talipalloset? |
Olen kirjoittanut viime aikoina melko paljon
universumin koon merkityksestä ihmisen oman merkityksen kokemiseen. Tässä viitataan
eksistentiaaliseen rajallisuuteen ja siihen että esimerkiksi maakeskinen malli nähtiin ihmiskeskeisenä koska se oli pieni ja maa oli keskiössä. Ajan mittaan maa siirtyi pois keskiöstä ja universumi paisui ensin linnunradan kokoiseksi ja pian vielä paljon tätäkin suuremmaksi. Ihmisestä on äkkiä tullut pieni rippunen universumin mittakaavassa.
Tässä kohden universumia tarkastellessa unohtuu kuitenkin yksi asia. Minä, joka uskon itseäni suurempien asioiden olemassaoloon - esimerkiksi tämän huoneen jossa kirjoitan olemassaoloon,
suhteeni elämään on tässä mielessä immersiivinen - mieleeni tuli, että tässä puhutaan kuitenkin suhteellisesta suuruudesta eikä absoluuttisesta suuruudesta. ~ Jos mietimme nykyajan ihmisiä ja keskiajan ihmisiä, niin ihmiset ovat olleet suunnilleen saman kokoisia. (Tosin nykyään olemme hieman pidempiä.) Maailman koko on jotain joka hämääntyy. Jos koolla todella olisi väliä, sillä tuskin on niin hirvittävää merkitystä koska elämänpiirin mittasuhteet eivät ole oleellisesti erilaisia. Maantiedekin on monelta suhteiltaan sama. Toki vesistöistä on tullut hieman entistä enemmän esteitä ja liikennevälineet tarjoavat mahdollisuuksia turismille kuin maasta toiseen pyhiinvaeltaneille keskiajan ihmisille.
 |
| Toisilla vaan komeampi orsi on. |
En tiedä mistä vertailupakko tulee. Miehet voivat tunnistaa ajatuksen siitä että sukuelinten koko - tuo miehille jostain syystä tärkeämpi aihe kuin naisille, vaikka suuri koko lienee seksuaalifunktionalistisesti relevantti lähinnä naisihmisille - on vertailukysymys. Iso elin on vain sillä, jolla on suhteellisesti isompi elin, eli koko eroaa muiden miesten vastaavista. Tästä syntyy helposti erikoinen "kilpavarustelutilanne", jossa luodaan häviäjiä ja voittajia - riippumatta siitä mitä mieltä naiset ovat kokojen riittävyydestä. Kenties universumia ja sen kokoakin kuvaa sama ilmiö, kuin tätä sukuelinasiaa. Että kenties oleellisempaa ei ole se oma koko, vaan kuinka sitä käyttelee.
Tottakai jos syvällinen kysymys voidaan banalisoida kikkelivitsiksi, niin teen juuri sen. Mitä oikein odotitte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti