Jumalauta, nyt on pilkkapäivä

Intelligent Design on yrittänyt viime aikoina uutta nousua. Meyerin "Darwins Doubt" on tässä pääasiallisena suosionkohottajana. Sillä ei kuitenkaan ole mennyt kovin hyvin. Se ei ole riittävän uudenlaisia ajatuksia esittelevä. Kirjaa on moitittu, ja esimerkiksi Larry Moran on moittinut sitä "Sandwalk" blogissaan kritiikkisarjalla. Epäilijöillä on liiankin helppoa löytää mallivastauksia. Tämä ei näytä hyvältä. Osa kreationisteista onkin ollut pahastuneita siitä, että olen ollut huvittunut ja nostanut esille ID:n huonoa hedelmällisyyttä. Heistä on ilkeää olla iloinen siitä että toisen ideoilla ei mene hyvin. Että menestyksestä pitää iloita. Muistaakseni vuonna 2003-2004 oli hieman eri ääni kellossa. Evoluutikoiden tappio oli silloin riemuilun aihe. Silloin olikin tarjolla kunnollista myyrävuotta, jossa oli kreationisteilla valtava hype päällä.

Koska nyt on aivan selvästi ollut yritystä uudelle nousulle, nostan esille sen, miksi, vaikka toki seulonkin tätä kreationismiaihetta, en halua tehdä sitä minkäänlaisessa kommunikaatiossa ainoankaan kreationistisen, ID -läisen tai kenenkään muunkaan vastaavan tahon kanssa. Ja koska tänään on kuulemma jumalanpilkkapäivä, ajattelin kritisoida ID:n jumalaa. Eli liikkeeseen liittyvän tietyn egosentrisyyden vuoksi ID:n kannattajaa itseään. (Typerä päivä, mitä varten ne 364 muuta vuoden päivää ovat?)

Tämän tehdäkseni käyn läpi asioita. Asioita jotka nostavat taatusti ikäviä tunteita. Asioita joita toiselle puolelle tultua oltaisiin laitettu "Expelled" -elokuvaan. Mutta joiden puute on johtanut siihen että ID:n vaino näyttää melko laimealta. ID:läisten pitäisi vain löytää vastapuolelleen itsensä kaltaisia. Heidän marttyyrinkruunumainettaan haittaakin vain se, että he eivät ole tässä oikein onnistuneet. Kaikenlaisia ihmisiä elämäni varrella kohdanneena uskallan sanoa, että tämänlainen haaste on temppuna onkin varsin haasteellinen.

Pahastumisen jälkeen voi sitten miettiä sitä, miten ihmiset onnistuvat tekemään tälläisiä ja kutsumaan itseään asiallisiksi keskustelijoiksi. Itse jaan tämän muutamaan ehdotelmaan;
1: ID -läiset syyttävät "darwinisteja" nihilisteiksi ja julmiksi, mutta tämä on vain projektio jossa oma luonne nähdään toisissa.
2: ID:läiset törmäävät siihen mikä on kognitiotieteessä, uskonnontutkimuksessa ja sosiologiassa vahvasti esillä ; Teologinen korrektius ei vastaa käytöstä. Ihmisten ääneenlausutut normit eivät ole samat kuin käytännön normit. Siksi se, mitä ideologia käskee tekemään ei ole se mitä oikeasti tapahtuu. Ideologia ei siksi suojaa pahanteolta.
3: ID:läiset luottavat armoon. Kun "Mahdollisuus Muutokseen" -tyylisiin kampanjoihin säännöllisesti hankitaan murhamiehiä, jopa moninkertaisia  tappajia, niin syntyy siitä väistämättä sellainen kuva että voi olla kristitty vaikka tekisi mitä.
4: Suurin osa ID:n moraalisuuspuolustuksista ovat sitä että he eksplisiittisesti tunnustavat että ID on kristillistä kreationismia eikä mitään muuta. Korostetaan mitä kristitty voi tehdä ja ei voi tehdä. Kuitenkin he toisaalta itse korostavat että ID ei ole kristinuskoa vaan enemmänkin teismiä. Ja ei ole vaikeaa löytää uskontoja joissa tappamiseen ei suhdauduta kuten 10 käskyssä. Jos Baal oikeuttaa lapsensurmat, niin kyllä kai jokin muu uskonto tekee kaikesta allamainitusta ihan OK -juttuja.

Jos minun täytyy kuvata Intelligent Design jollain, niin sanon että se on tappouhkaa. Kaikki ID -läiset eivät kenties ehkä ole tappomielisiä. Ehkä. En ole tästä rehellisesti sanoen kovin varma. Sillä rehellisyys ja avoimuus liikkeen taholla tuntuu olevan kaiken kaikkiaan se, että sanotaan yhtä ja tehdään toista. Olen sen verran kyyninen mutta realisti, että uskon että syynä on yhteisöjen koko. ID -piirit ovat sen kokoisia että mukaan mahtuu aina se yksi uhkaaja. Ja muiden syyllisyys heidän suhteensa on verrattavissa Aisopoksen sadun rummunlyöjän syyllisyyteen. Siinähän rummuttaja tuomitaan vaikka hän ei tapa aseilla, hän kannustaa muita tarttumaan aseisiin. ID:läisten puolustelut ja vihanlietsontaa hyvinkin korkeaprofiilisesti (esimerkiksi "Expelled" -elokuvan avulla) on monelle yritys nostaa vain sääliä ja kerätä marttyyrinkruunua. Mutta aika moni käsittää että jos on vainon kohde, on syytä harrastaa itsepuolustusta. Näin jokainen "me olemme vainottu" -ID läinen on minulle vain ja ainoastaan rummunlyöjä.

Sillä ID -piirit pesevät pesäänsä eivätkä ota vastuuta. Pahuuksia ei yleensä edes tunnusteta. Virheet lakaistaan maton alle muutamalla "no anteex" -lauseella. Kiemurrellaan miten teko ei saa tuoda huonoa PR -ää ID:lle, kun aggressori on vain vähemmistöä. Ja kenties syynä ei ollutkaan ID vaan epäonnistunut huumeidenkäyttö ihmiseltä jonka huumeidenkäytöstä ei ole mitään todisteita. Kaikki nämä ovat kannusteita tekoon, sillä ne korostavat että yhteisö ei saa huonoa mainetta vaikka tälläisiä tekoja tekisikin. Minunkin on riemuisaa kulkea kaupungilla tietäen, että jos joku kreationisti minua puukottaa mahaan, niin puukottaa vaan jonkun vihaisesta luonteestaan tunnetun keravan kollin, ja uskonnollinen motiivi irrelevantisoituu. Mihinpä sitä ei sielujen pelastamiseksi...

Mutta mennään asiaan.

Asiasta on omakohtaista kokemusta. Voisin mainita myös amatööribloggari Possumomman, jonka evoluution puolustaminen johti siihen että häntä stalkattiin ja seurattiin uhkaavanoloisesti kunnes hän lopetti kirjoittelun aiheesta. Tämä on arkitasoa ID -keskustelussa siinä mielessä, että vaikka sitä ei tapahdu usein, se seuraa lieveilmiönä. Siis vähän kuin Gay prideen lentävät kananmunat. Se ei ehkä kerro keskiverrosta homoudenvastustajasta, mutta se kertoo oman kielensä kyseisestä skenestä. Tiedustelun nyrkkisääntö tässä sanoo että yksi kerta on vahinko, kaksi yhteensattuma, kolme on vihollisaktio. ; ID:tä kuvaa outo piirre. Siinä missä islamilaista ääriliikehdintää kuvaa terrorismi ja tappaminen ja uusnatsien lieveilmiönä on hakata ihmsiä niin ID on nimenomaan uhkailujen ideologia. Uhkailuja tulee paljon, mutta niissä ei ole paljoa sisältöä. Tämä mielestäni heijastelee koko ID:n asenneilmapiiriä, jossa on sanomisten maailma ja tekemisten maailma. Ja nämä eivät juuri koskaan kohtaa.

En nosta tässä esiin "Expelled" -tyyppistä materiaalia jossa opettajien ja akateemikkojen erottaminen on vainoamista. Voisin toki mainita vaikka (1) Steve Bittermanin, joka sai vuonna 2007 potkut "Southwestern Community Collegesta" Iowassa, koska hän ei opettanut biologiantunnilla Aatamista ja Eevasta. (2) Alex Bolyanatzin, joka oli antropologiassa apulaisprofessorina "Wheaton Collegessa", sai potkut vuonna 2000 ; Syy oli opetuksessa joka opetti evoluutiota ja korosti että se ei ole ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa, eikä sitä pidä nähdä uskonkonfliktina. (3) Richard Collins menetti vuonna 2004 työnsä ja hänen oppikirjansa kiellettiin monin paikoin siksi, että hän kirjoitti evoluutiota puolustavan kirjan, joka ei ollut edes oppikirja ; Kirja ei ollut edes ateistinen vaan teististä evoluutiota! (4) Nancey Murphy sai potkut "Fuller Theological Seminarysta" koska hän oli antanut moitetta ja kritiikkiä sisältävän arvion Phillip Johnsonin "Darwin on Trial" -kirjasta. (5) Chris Comer menetti työnsä "Texas Education Agencyssä" koska hän oli kehunut Barbara Forrestia ja mainostanut tämän läsnäoloa tilaisuudessa jossa käsiteltiin "Creationism's Trojan Horsea" Comer pakotettiin eroon. (6) Terry Gray, biokemisti ja kristitty, joka kritisoi Johnsonin "Darwin on Trialia" sai isohkosti valittavaa painostusta joka päättyi työpaikan menettämiseen.

On hyvä aloittaa Paul Mireckiä koskevasta tilanteesta. Hän opetti "University of Kansasissa" uskontotiedettä. Yhtenä kurssina sattui olemaan "Special Topics in Religion: Intelligent Design, Creationism and other Religious Mythologies" jonka sisällön saattaa arvata otsikon muotoilusta. Kurssi kohtasi kovaa vastustusta ja sitä päätettiin siirtää. Tämä ei riittänyt kaikille riemuajille. Heillä oli älykäs suunnitelma. Kaksi miestä hakkasi hänet tämän vuoksi. Tästä huolimatta seurasi pakotettu työpaikan menetys. Asia kulminoitui kuitenkin ID:n sisäiseen asenteeseen. Itse William Dembski astui esittämään lausuntonsa. Hänestä yhteyksiä ID:seen ei ollut, ja hän ehdotti aivan toista syytä hakkaukselle. Ensin Dembski väitti etä isku oli illusionaarinen, että sitä ei edes tapahtunut. Ja sitten hän tiesi sille paremman, oikean, syyn ; "I think it’s most likely that he was beat up for some completely different reason, which would have been embarrassing, or even incriminating, for him to admit. A drug deal, perhaps." Tämä on toki mahdollista. Koska tekijät suunnittelivat iskunsa sen verran älykkäästi kuin tekivät, he eivät jääneet kiinni. En itsekään pidä Mireckiä todistetusti ID -väkivallan kohteena. (Mikä olisikin omituista, koska tämä ei käsittele ID:tä hakkaajaideologiana vaan uhkailuideologiana.) Tämä asenne sen sijaan kertoo siitä hengestä millä peliä pelataan ; Vahva viite ja vihapuhe ei riitä indikaattoriksi, vastuu pitää sysätä muualle eikä tekoa tarvitse edes paheksua. Ihastuttavaa humaania asennetta ihmiseltä joka on avoin keskustelija ja kristillisessä hyveessä ja parempi kuin darwinistiarvotyhjiössä elävät. (Dembski on Intelligend Designin ykkösnimiä. Hän ei ole mitään riviID -läistä. Voidaan sanoa jopa niin, että ilman häntä ei oikeastaan ole mitään Intelligent Design -liikettä. Tai jos olisi, niin se olisi ollut paljon heikompi ; Hän on sille erittäin merkityksellinen.)

Sitten on parasta siirtyä Tohtori Tuomioon. (Doctor Doom). Ilmiö oli ID:n piirissä hurjan suuri. Itse asiassa niin suuri, että siihen lietsottiin tuollainen lisänimi. Kohteena oli Eric Pianka. Hän piti vuonna 2006 palkintopuheen tiedegaalassa. Tämä provosoi Forrest Mimsin kirjoittamaan heti tekstin otsikolla "Dealing with Doctor Doom" "The Citizen Scientist" -lehteen (April 2). Hän väitti että Pianka uhkasi tappaa 90% ihmiskunnasta ebolaviruksella. Tämä oli sinänsä hupaisaa, että mitään tämänlaista ei puheesta löydy. William Dembski oli heti nokkavana paikalla. Dembski lietsoi onlinehysteriaa. Dembski teki myös erittäin kunnioitettavan rottatempun "Uncommon Descent":issä ; Otsikolla "Eric Pianka: The Department of Homeland Security needs to interview you" hän selitti, että hän oli kertonut puheesta USA:n bioterrorilaitokselle. "Austin American-Statesman" -lehti (2006-04-05) kertoi otsikolla "Professor's population speeches unnerve some" että asia oli käyty läpi Homeland Securityn kanssa. Tässä luonnollisesti vierähti elämänaikaa, vaikka syyttömäksi paljastuttiinkin. Tämä ei estänyt Dembskin lietsomia kreationisteja. Tappouhkauksia tulla sateli. Piankan ohessa uhkailuja saivat toki muutkin. Merkittävää on myös se, että Tapio Puolimatka kirjoitti Piankasta massamurhasyytöksen kirjaansa. Hän väitti lukeneensa itse puheen, jossa paniikin syytä ei kuitenkaan ollut. Hän ei maininnut Dembskistä, joka kuulostaa omituiselta ottaen huomioon että Puolimatka tuntee ID:n hyvin ja on Uncommon Descentissä usein vieraillut. Itse asiassa on aivan selvää että Puolimatka oli tässä liikkeellä luovuudella mallia Marimekko. Puolimatka oli rummunlyöjä, joka ei edes korjannut virhettä kun siitä hänelle ensin mainittiin. Hän korjasi asian vasta kun asiasta ... lähetettiin tietoja ... itse Piankalle, joka hoiti asiaa. (Mahdollisesti juridisen syyllisyysseikat ja tuomiot nousivat esiin. Sellaiset asiat joita Puolimatkan olisi sosiaalisesti noloa mainita julkisuuteen. Tai sitten Puolimatkan huumediilit menivät pieleen. Eihän noista tiedä koskaan.)

Lisäksi on hyvä vilkaista Doverin oikeudenkäyntiä. Tämähän oli suuri oikeudenkäynti johon ID -läisillä oli kohtuullisen suuria odotuksia. Itse muistan oikeudenkäyntiä edeltävältä ajalta, miten Tuomarina toimineen John E Jones III kerrottiin olevan itsensä Bushin valitsema. Että miten sitten evosuut pannaan kun saadaan ID kouluopetukseen. (Ei pidä ihmetellä että kyse ei ollut siitä että ID -läiset olisivat saaneet oikeudessa läpimenevän vainon läpi, tai että kysymys olisi jostain tieteeseen pääsemisestä hienojen tutkimusten kautta. ID on mitä kreationismi on.) Juttu oli ID:lle katastrofi. ; William Dembski (kolmas kerta on vihollisaktio) jonka oma panos kyseisessä tilanteessa oli se, että hän oli (a) ilmaissut wice strategy -nimellä kulkevan idean jossa darwinistit häviäisivät oikeudessa kun oikeus on reilu (b) valmistautui oikeudenkäyntiä varten, mutta syystä tai toisesta ei uskaltanut rohkeasti kohdata vastapuolta vaan pelkurimaisesti juoksi pois, vaatien toki rahaa siitä työstä mikä koostui ajasta jolloin hän valmistautui ahkerasti siihen ettei tehnyt mitään otti tappion kuten herrasmies. Hän teki videon jossa oli pieruääniä. Jones III oli niissä hahmona. Dembski antoi projektille oman äänensä. (En tiedä onko hänen äänensä myös ne pieruääänet, mutta se kyllä selittäisi miksi hänen ajatuksensa, esimerkiksi anteeksipyyntönsä, haiskahtavat miltä haiskahtavat.) Mutta koska character assassination ei ole tappouhkaus - vaan ainoastaan kuvaa sitä asennetta ja kohteliaisuutta ja keskustelevuutta joka läpitunkee ID:n käytännössä ilman ainuttakaan poikkeusta - Jones sai myös tappouhkauksia antamastaan väärästä tuomiosta ja siitä että hän oli pettänyt kristityt. ID -kritiikki onkin noin keskimäärin oikein hauskaa menoa.

Hävitty Dover repi kreationisteja niin kovasti, että Coloradossa oli tappouhkausaalto. Tämä pääkalloilla ja sääriluilla koristeltu tappouhkailu johtui moraalisesta närkästyksestä. Evoluution opetus rinnastui moraalisen ihmsien mielessä lasten raiskaamiseen, pedofiliaan. Hänen arvokäsityksensä olivat sen verran hyvät, että tappouhkailu oli aivan sallittua. Michael Korn jäi tästä kiinni. Ja hän kuvaa sitä matalimman tason kreationistia jota on jokaisessa pikkuisessa tapaamisessa. (Kornin erottaa kaikista ID;n vihanlietsojista lähinnä se, että Korn ei lyönyt rumpua.)

Nähdäkseni tämä kuvastaa paitsi tappouhkauksien runsautta, myös sitä minkälainen asenneilmapiiri ID -puolella keskusteluun on. En ymmärrä miksi sellaiseen pitäisi alistua? Miten uskaltaisinkaan? En katsos elä yksin, minulla on perhe ja sukua jotka joutuisivat tälläisessä turhalle tulilinjalle. ID on väkivaltaa ja niin kauan kuin ID -läiset kuluttavat aikansa ongelman kiistämiseen se ei poistu. Tarttukaa toimeen, siivotkaa pesänne siistiksi, potkikaa pois kaikki rummunlyöjät ilman ainuttakaan poikkeusta. Sitten voidaan palata asiaan. Ehkä. jos teillä on aivan uusia argumentteja, joita ei voida nitoa niihin roskiin joita edellisessä hypeaallossa oli.