 |
| Tiedät yhä mitä tein viime viikonloppuna. |
Kysymys oli todennäköisesti ns. concern trollaamisesta ; Kirjoittaja näennäisesti esittää kysymyksiä, mutta oikeasti tässä yritetään vähän muuta. Se on näitä likaisia pikku temppuja jotka ovat kreationistien käytössä vakiokauraa - eikä trollaamisessa mitään, mutta he eivät osaa olla (a) fiksuja tai (b) hauskoja, joten strategia tekee heistä arvottomia epäkiinnostavia pölinäautomaatteja - Eli siitä mistä eräs Wilkinsin blogiin kommentoija sanoikin kysyjästä, että tämä "is playing the role of what has come to be known as a “concern troll”, ie someone claiming to be on the side of their interlocutor, while simultaneously working to undermine the interlocutor’s position in an underhand manner." Kysymykseen on tietysti tärkeää vastata. - Pelkkä ikävien nimien länttääminen kun ei riitä perusteluksi.
Wilkins jaottelee tieteen eri tavalla ; "There is a distinction in the philosophy of science that goes back quite a ways between the general (“nomothetic”) and special (“idiothetic”) sciences." Tässä erona on tieteiden onkin samanlaisena pysyminen. "Now it’s obvious that biology, geology, ecology, medical science and the like are special sciences. That is, they study things that are not universals – organisms, continents, the Amazon Basin, and so on. Evolutionary biology studies special unique objects – species, populations, lineages and so forth. These are unique objects." Jaottelu on toinen tapa rakentaa perustelu jossa evoluutio eroaa jotenkin esimerkiksi lääketieteestä ja fysiikasta. Tämä ei tietysti ole kumous. Kysymys onkin siitä että tästä voitaisiin saada toinen demarkaatiokriteeri. Tämän jaottelun lähtökohta onkin tavallaan "tuottaa lisäongelmia". Evoluution kannalta on kaksi potentiaalista demarkaatiokriteeriä jolla evoluutio voidaan ajaa roskaksi.
Wilkinsin valitsema tapa on itse asiassa hienostuneempi. Sillä Hovind -mallinen näkemys jossa on kyseessä pelkkä aika johtaisi suuriin vaikeuksiin aivan kaiken tieteenteon kanssa. Esimerkiksi jos meillä on Galilein kivien pudottaminen menneisyydessä, mistä voimme tietää miten kivet putosivat, kun tämä on menneisyyttä käsittelevä asia ja olemme määritelleet tämän kielletyksi? Ja kun muistamme, että esimerkiksi Higgsin hiukkanen napattiin hiukkaskiihdyttimessä menneessä ajassa, mistä tiedämme päteekö se enää? Mitä tehdä fysiikan tunnilla tehdylle peruspudotustestille kun se tapahtui eilen? Miten raportoida tutkimusraportti kun tapahtimasta on kulunut minuutteja? On selvää, että tosiasiassa aika ei ole ongelma. Hovind -mallisessa ajattelussa suurin vika onkin juuri siinä, että se ei erota aikaa historiasta. (Tehdään ekvivokaatio kun väitetään että menneisyys aa historia olisivat synonyymejä.) Se käsittelee kysymyksiä siitä että tiedämmekö varmasti sitä "oliko Sokrates olemassa vai vain Platonin sepite" ja "tiedämmekö että kivet putoavat maan päällä tyhjiössä painostaan riippumatta samaa vauhtia" samanlaisina. ; Wilkinsin jaottelu siis kaiken kaikkiaan parantaa kreationistien jaottelua tarjoten tilalle jotain jolla sentään on vähän uskottavuutta.
Ratkaisuna tähän Wilkinsin tarjoamaan eroon löytyy induktiivisesta päättelystä. - päättelystä. Tämä on tietysti siitä erikoinen asia, että kreationisteilla on tässäkin kriteerissä kaksoisstandardi ; He sortuvat aika yleiseen empirian väärinkäsittämiseen koska he eivät hallitse induktiivista päättelyä ; Induktio on kreationistien ajattelussa jotain joka on "aukkoista" ja "rajoittunutta". Samanaikaisesti kreationistit toisaalta käyttävät hyvin oleellisesti analogioita - peräti virheellistä analogiaa - ja analoginen päättely taas on eräs induktiivisen päättelyn muoto. Siksi onkin hieman huvittavaa miten esimerkiksi Paleyn kelloseppävertaus on oleellisena osana ID -argumentaatiota silloin kun puhutaan ID:n perustelemisesta pelkän "haukumme evoluutiota" -tason yläpuolella. Käytännössä ilman Paleyn muunnelmia suunnitteluanalogioista ID:llä ei ole mitään argumenttia omalle puolelleen. (Myös monet kreationistien suosimat teologiset argumentit ovat induktiivisen osan sisältäviä ; Kun esimerkiksi huvittelin luomalla "anti-Craig" -argumentin, siinä on kyseessä induktiivinen argumentti joka vastaa Craigin samanrakenteiseen, myös induktiivisen osan sisällään pitävään, argumenttiin..)
Wilkins huomauttaa että tieteen ollessa kyseessä voidaan tehdä päättelyä tämänhetkisestä ja venyttää tätä "taaksepäin". Näin ne voimat jotka vaikuttavat nykyään voidaan nähdä vaikuttaneen myös menneisyydessä. Tästä seuraa hieman ilmastotiedettä muistuttava tila ; Säätilaan vaikuttavat elementit ovat hyvin monin paikoin tiedettyjä ja mekanismit ovat varmistettuja, vaikka emme voi "kelata taaksepäin" ja sanoa vaikka sitä minkälainen sää oli ensimmäinen joulukuuta miljoona vuotta ennen ajanlaskun alkua, että satoiko vai mitä. Tämä on tietämisen rajoite, ei ongelma säätieteelle. Lainaan Wilkinsiltä pitkähkön kohdan joka käsittelee evoluutiota - pääteoriaa joka tässä tietysti on mukana vaikka vain ajasta ja historiallisuudesta puhuttaisiinkin. "when we see a pattern of some kind today, we can make inferences about how that pattern came to be based on observations and experiments taken today. For example, Darwin based his inferences about common descent on the nested groupings of relationships of modern organisms. All primates are mammals, as are all canines, etc. The pattern of relationships calls for an explanation, and the historical process of descent with modification (which we call “evolution” today) is just such an explanation. So there is an operational aspect to historical science based on our knowledge of things we can observe and experiment or intervene with. We will never know for certain if this or that ancestor existed in one way or another, but we have perfectly reasonable grounds for thinking there was an ancestor, in part because we have seen speciation (the splitting of one species into two) in the modern period, but also because we have firm grounds for thinking this theory (of common descent) explains adequately and without trouble the observed relationships of modern organisms."
Historia humanistisena paperienpenkomistieteenä on siis vieläkin hieman eri asia. Ja itse asiassa historiantutkimuksessa kannattaakin tehdä muuta kuin luottaa papereihin. "On Gettysburg, I once saw a documentary where people went over the battlefield with geophysical ground detectors and found that some of the written records were inaccurate. With science!" Onkin ihan tavallista, että luonnontieteellisiä metodeja voidaan soveltaa muutoin humanistisella historiatieteen alalla. Onkin huomattava että aika paljolti "oppiaine historiastakin" on itse asiassa sellaista että se on luonnontieteellistä eikä humanistista. Näin ollen keskustelu historian epäluotettavuudesta tieteenä muuttuukin melko marginaaliseksi. Jos joku sanoisikin että historia ei ole tiedettä, jouduttaisiin huomaamaan että tämä "historia taiteena" muuttuukin aika pieneksi osaksi menneisyydentutkimusta, koska se käyttää havaintoja, mittauksia ja induktiivista ajattelua, ja muuta luonnontieteissä sovellettuja metodeja silloin kun se on mahdollista. Vain aika pieni osa on kirkonkirjoihin luottamista. Tämän verran "jos oikein reilusti annetaa kreationisteille joustoa" -asenteella voitaisiin sanoa historian epäluotettavuudesta. Merkittävää on, että tätä "epäluotettavaa taidetta" paperinpenkomisosiota ei hirveästi käytetä evoluution tutkimisessa. (Ja rehellisesti ottaen en ole edes vakuuttunut että se historia ei olisi tiedettä. Yritän vain olla todella todella todella relu - melko vieras attityydi kreationisteille ja reiluuden nimissä he eivät ihmisinä tai intellektuelleina tai keskustelijoina ansaitsisi tätä.)
Siksi olenkin hitusen huvittunut, kun ensin vedeltyään argumentteja siitä miten evoluutio on kakkaa koska yritetään väittää kaksiosaisesti että (a) evoluutio on historiatiedettä ja (b) historia on maailmankuvallista taidetta, eikä tiedettä. Ja sitten kun asiasta keskustellaan, vedetään huomio siihen että demarkaatiokriteeriä ei ole olemassa. "Until philosophers of science solve the continuing “demarcation problem,” there is little point in debating what is or isn’t “science.”" On ihmeellistä miten demarkaatio on ongelma aina kun kreationistipuoli saa kritiikkiä ja sen väitteitä käsitellään tieteenfilosofialla. Kun samanaikaisesti ne kyllä väittävät että evoluutio ei tasan tarkkaan ole tiedettä, vaan maailmankuvallista roskaa. Joka on väite jota ei voi tehdä ellei ole tarjolla mitään demarkaatiokriteeriä jonka kautta asiasta voitaisiin keskutella. ; Strategia on kökköydestään huolimatta kreationismin ja Intelligent Designin puolella aivan standardivastaustapa.
Itse asiassa jo tältä pohjalta onkin selvää että kaikki puheet historiallisuuden tieteelisyydestä ovatkin kreationistien argumentaation puolella enemmän denialistista keskustelun hämärtämistä ; Huomio viedään syrjään samalla kun akateemiset hienot sanat antavat ikään kuin kredibiliteettiä. Siinä tehdään kategoriavirhe, red herring ja olkiukko, koska (a) evoluution väitetään olevan historiatiedettä vaikka se on enemmänkin ajassa menneisyyttä tutkivaa tiedettä joka tehdessä (c) harhautetaan ihmiset uskomaan että historia ja evoluutio kuuluvat samaan kategoriaan (b) ohjataan keskustelu syrjään sivupolulle niin että ei tarvitse puhua evoluution todisteista vaan puhua metatasolla historian tieteellisyydestä. (Ja tätä ei edes tehdä siten, että historiaa välttämättä tarvitsisi pitää epätieteenä. Tämän tason mukaanotto lisää huonouskertomia entisestään. Tämä on jo niin huonoa että se vaatii varmasti vuosien harjoittelun.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti