Itseäni tässä kohussa ihmetyttää se, että se ei oikeastaan sisällä uutista. Jehovan Todistajien tapa kerätä tietoja siitä kuka avaa ja minkälaisia ihmisiä oven takana on jotain johon olen reagoinut - en siis vain tiedostanut vaan myös reagoinut - jo ainakin 6 vuotta sitten. Tiedän myös, että henkilörekisteriasia on ollut kivikkoisen tien takana ; Asiasta on valitettu, mutta asiaa on ensin kiistetty ja asiassa kiemurreltu viimeiseen asti.
Ja tuttua on ollut myös se, että Jehovan Todistajilla tilanne on se, että Jehovan Perhemalli nähdään niin täydellisenä, että se tuottaa onnellisia perheitä. Jos perhe ei ole onnellinen, ja esimerkiksi lapset pelkoisia, se johtuu siitä että perhe ei noudata ohjeita riittävän hyvin. Tai siitä että kirpputorilta ostetussa esineessä on demoneja. - Jota kautta voidaan kontrolloida sitä mitä ihmiset omistavat ja heittävät roskiin. (Josta ei muuten "jostain syystä" uutisoitu.)
Viime aikoina erilaisten uskonnollisten yhteisöjen outouksia on tuotu aika paljon esiin. Itseäni ihmetyttää lähinnä se, että niissä ei käytännössä ole koskaan mitään uutta, yllättävää tai edes epäilmiselvää. Kuitenkin kaava näyttää olevan se, että "ihmsiet järkyttyvät ja tiedostuvat". Ja monesti kaava on se, että esimerkiksi "Kirkko järkyttyy Jalovaarasta". Minä ihmettelen lähinnä sitä, miten nämä asiat voivat olla yllätys suunnilleen kenellekään. Näitä voi kokeilla itse, ja homma ei yleensä edes vaadi hirveää kaivelua. Ja asioista on kyllä jauhettu internetissä ja muualla. ; Henkenä vain tuppaa olemaan se, että näiden seikkojen esilletuominen - vaikka sen tekisi tapahtumadokumentaation kanssa - nähdään suvaitsemattomana uskonnonvapauden rikkomisena jossa ollaan "militantteja ateisteja". Jotenkin näistä kohuista kuitenkin sitten saa kerätä moraalisen närkästyksen ja järkytyksen tuomia moraalipisteitä silloin kun ei edusta uskonnottomuutta.
En kuitenkaan jaksa kauhistella. Olen tyytyväinen, että kauhistuvat. Minusta vuositolkulla myöhässä ja ilmiselvästä asiasta kauhistuvat. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sen sijaan onkin kenties syytä tehdä se, mitä tehdään silloin kun huomataan itsessä ällistys. Minun tilanteessa ällistys johtuu siitä että asiat tiedostetaan vasta nyt.
Ällistys on niin voimakas ja asia niin ilmiselvä, että ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus on se, että valehtelija joko valehtelee tai on totaalisen ignorantti. Kysymys on siis tietämättömyydestä ja tietoisesta huijauksesta. "Tyhmä vai paha" on aina varsin ikävä mutta joskus myös ihan toimiva gambiitti. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan nähdäkseni ole tästä.
Kysymys on sen sijaan siitä, mitä uskovaiset tekevät kun he vaativat ateisteja olemaan kiinnostuneita toisistakin kulttuureista. Ensin tämä voi tuntua paradoksaaliselta, sillä tässä asenteistossa ja ideaalissa korostuu tiedonhankinta, kulttuuriin tutustuminen ja kulttuurin ymmärtäminen. Mutta kun asiaa katsoo tarkemmin, voi huomata, että kysymys on nimenomaan siitä miten tämä tutustuminen ja ymmärtäminenb tehdään. Kysymys on aina käytännössä siitä että annetaan toisen kertoa itse valitsemaansa aineistoa dogmista ja sitten käydään katsomassa yksittäisiä rituaaleja.
Kysymys on samasta ilmiöstä, mistä kirjoitin aikanaan "Frasierin" yhteydessä. Kulttuureissa on pintarakenne ja syvärakenne. Pintarakenteen tasolla suvaitsevaisuus on pinnallista ja helppoa. Arvomaailmakysymykset ja infrastruktuuria koskevat asiat ovat usein sen sijaan "nollasummaisia" siinä mielessä että kaikkia ei voida miellyttää. Näissä syntyy helposti konflikteja. Pintatasolla jokainen voi esimerkiksi pukeutua oman uskontonsa mukaisesti. Mutta syvätasolla konflikteja saattaa tulla esimerkiksi siinä saako jotain asioita ylipäätään tehdä vai ovatko ne tabu. Toisen uskonnon kielletty tabu voi aivan hyvin olla toisen uskonnon velvollisuus.
Suurin osa tutustuu ja on kiinnostunut muista kulttuureista juuri siten että he kanssakäyvät pinnallisella pintarakennetasolla. Syvärakennetasolla ei koskaan sen sijaan tapahdu mitään. Ollaan sekulaaristi tästä kysymyksestä. Olen itsekin huomannut tätä erityisesti monikulttuurisuutta puolustavien parissa. He ovat olleet järkyttyneitä "hetero priden" vuoksi siksi, että tässä on mukana muslimeja. On selvää että monikulttuurisuuden ystävällä on vahva kognitiivinen dissonanssi kun islaminuskoinen maahanmuuttaja mollaa homoseksuaaleja. Tämä purkautuu yleensä siinä että islaminuskoinen nähdään hairahtuneena, että hän ei näe että kristinuskon monokulttuuridogma huijaa jotenkin islamilaisen mukaansa. Tämä tietysti halveksii islamilaisten älykkyyttä ja unohtaa sen mitä islaminuskossa suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen. Vaatimus on yleensä ollut pyyntö tai vaatimus sekulaariin hiljaaoloon näissä skismaattisissa kysymyksissä. Syvärakennetta torjutaan ja mitä enemmän sitä torjut, sitä suvaitsevaisempi olet.
En ole tähän tyytyväinen. Minusta tämä ei ole mitään "kiinnostusta". "You talk the talk and you walk the walk." Ja vähempi on yhtä tyhjän kanssa. Se, että Jehovan todistajat opettavat asteittain mukaan uskontoonsa ja tutustut heidän kontrolloimana aikanaan ja tapanaan heidän kulttuuriinsa jättää "kiinnostuneelle" kokemuksen dogmeista ja rituaaleista. Mutta hänellä ei ole mitään käsitystä siitä mitä tarkoittaa elää Jehovan todistajana. Siksi onkin selvää että keskustelu uskonnottomien kanssa on hyvin vaikeaa. Sillä on hyvin vaikeaa ymmärtää että uskonnottomat näkevät rituaalit pelkkänä kuplana ja dogmat kertovat vain osan totuudesta. Ja että nämä symbolit ovat olemassa aina syvärakenteen tukemisen vuoksi. Siksi kun uskonnoton ei laula Suvivirttä, kysymys ei useinkaan - toki joskus on - ole "kiinnostuksen puutteesta", vaan siitä että syvärakenteeseen on tutustuttu liikaakin. Syvärakenne on tuttu, toisin kuin useimmille uskovaisille.
Tästä tutustumisen syvyydestä voi kertoa esimerkiksi juuri se, että itselleni Jalovaara oli "vanha tuttu" eikä mikään yllätys. Tai että tämä Jehovan Todistajakohu oli vielä vahvempi - uutuusarvoltaan yhtä suurta haukotusta. Minulle esimerkiksi uskontokritiikki tarkoittaa suunnilleen samaa kuin se, miten naapuri suhtautuisi jos naapurissa olisi vanhempi joka hakkaa lapsiaan äärimmäisen raa-asti sitä kasvatukseksi kutsuen. Vaikeaa siinä on kuunnella sitä puhetta, joka vertautuisi siihen että nähty ja koettu ja kuultu nihiloitaisiin vain sanomalla että "ethän sinä lapsettomana ymmärrä miten rankkaa lasten kasvatus on". Siinä ei voi sanoa muuta kuin että "Kenties sinulla on sanomissa vinhaa perää, mutta en ole tiennyt että amputaatio silti olisi hyvä kasvatusmenetelmä. Kai sitä nyt sen verran tajuaa ilman omia kakaroitakin?" Että tuolla periaatteella voi tietää asioita paremmin kuin tyyppi joka ei edes asu naapurustossa ja joka on ollut kerran yhteisessä kaupan jonossa sen väkivaltaisen kasvattajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti