Olen, pieneksi häpeäkseni, seuraillut turhankin tarkasti "Isä Matteon tutkimuksia" -nimistä sarjaa. Sarjahan on niitä, joita voi kutsua kauneimmillaan sanalla "harmiton". Isä Matteon korostetaan olevan avulias, teräväpäinen mutta ihmisyyden nurjan puolen tunteva. Hän ei tosiasiassa kuitenkaan koskaan tunnusta että ihmisyydessä on mitään perimmiltään nurjaa. Sarjaa läpitunkee se, että kukaan ei ole pohjimmiltaan paha, ja usein rikoksetkin vähenevät jakson edetessä. Se, mikä aluksi nähdään raiskauksena voikin jakson lopussa olla mustasukkaisen naisen tönäisy joka on vain muuttunut onnettomuudeksi, josta pelästynyt tönijä on poistunut paikalta. (Anteeksi tästä erään jakson spoilerista.)
Juonenkäänteet ovat melko kökköjä. Kaava, jossa ensin napataan väärä syyllinen, ja jossa syyllinen löydetään kun tietoa enemmänkin tipahtelee vähitellen kun koomasta nousevat uhrit heräävät, muistuttaa kaavamaisuudessaan monia 1990 -luvun "Aku Ankan" mikkihiiriseikkailuja, joita syytettiin kaavamaisuudesta - ja syytettiin aivan syystä.
Puolustan tätä sillä, että olen melko kyllästynyt normaaleihin rikostarinoihin. Niihin, joissa on pätevä poliisi, joka sitten on jollain tavalla heikko - yleensä joko alkoholisti tai kusipää. Ymmärrän toki, että tarinankerronnallisesti virheettömän kiiltokuvamainen sankari on huono. Mutta olen jo pitkän aikaa toivonut jonkintyyppistä "naïvi poliisi - tyhmä poliisi" -tyylistä sarjaa, jossa ratkotaan rikoksia epäpätevien poliisien toimesta, ja että syyllinen saataisiin sitten kiinni ... lopulta. Sitä odotellessani katson Isä Matteota, joka on modernin ajan sarja, joka tuntuu olevan kuin reväisty 1980 -luvulta. Isä Matteo on minun silmiini hieman kuten eiteknisesti taitava mutta jeesusteleva "Ihmemies MacGyver". Kun tässä blogissa mitä tahansa rinnastetaan Ihmemies MacGyveriin, se ei voi olla huono asia.
Itseäni itse asiassa viehättää se, että vaikka sarja onkin arvomaailmakitchiä, sen perusideassa on kuitenkin yllättävän vankka tieteellinen pohja. Sarjassahan Isä Matteo ei ole Sherlock Holmesmainen loogikko. Hän ei etsi ristiriitoja tai logiikkavirheitä ihmisten sanomisista. Sen sijaan polkupyöräilevän pastorin voimanlähteenä on ystävällisyys, läsnäolo ja hymy. Tämä taas on jotain jota poliisit tekevät oikeastikin. Jos "Modern Police Interrogation techniques use subtle psychological manipulation" -tekstistä ja vastaavista poliisin kuulustelutekniikoiden sisällöistä jotain tulee oppia, se on se, että on hyvä unohtaa "hyvä poliisi - paha poliisi" -rutiini ja ottaa tilalle "hyvä poliisi - selkää taputteleva poliisi". John Reidin kehittämässä strategiassa on vaiheita joista monet ovat juuri sitä, mitä Isä Matteo tekee sarjassa koko ajan. ; Etenkin seuraavat ovat sarjassa koko ajan läsnä ;"Turning Objections into Justifications. At this point, the suspect will give some character-based reason why he/she could not have committed the crime (“I hate violence!”), which a trained interrogator can then twist into an acceptable excuse for why the suspect did what he/she is accused of (“So you really didn’t want to kill him, did you?”)" ... "Expressing Empathy. The interrogator continues to express empathy for the suspect, suggesting that he/she would have reacted just like the suspect did under similar circumstances. Again, the idea is to offer the suspect an opportunity to justify the crime within some socially acceptable framework."
Toisaalta sarjassa on ongelmia. Ja erikoista kyllä, tämä on juuri sarjan moralistisessa sävyssä. Ymmärtääkseni sarjan suosion syynä on jonkinlainen kaipuu kohti sosiaalista yhteistä ja jaettua arvomaailmaa. Voidaan jopa sanoa että moni näkee että Terence Hill olisi osoittanut roolivalinnallaan viisastumistaan. (Osa näkee että näyttelijä on eri asia kuin roolihahmo, mutta tottakai näyttelijä myös valitsee roolihahmoja joten aivan täysin toisistaan irrotettavia nämä eivät ole!) Onhan hän vaihtanut Nobody hahmojen kaltaiset itsekkäät mäkspukspam -länkkärihahmot repertuaaristaan ja vaihtanut tilalle ystävällisen, lempeän ja fiksun papin joka ajaa polkupyörällä ja pitää papinkaapunsa päällä mustaa nahkatakkia
1: Joka tosin saa katolisen papin kauhtanan näyttämään epäilyttävästi pitkältä hameelta. Mikä kyllä lisää sarjan suvaitsevaista henkeä aivan uusiin ulottuvuuksiin, todennäköisesti sellaisiin joita sarjan tekijät itse eivät ole ajatelleet.
Minua kuitenkin on aina vaivannut sarjassa nimenomaan se, että Isä Matteo toimii ihmisyydessä vähän kuten poliisityössäkin. Isä Matteohan ei koskaan pidätä ketään. Hän tekee ajattelutyön ja ystävälliset mutta stereotyyppisen ajattelunsa uvoksi turhiin syyttelyihin taipuvaiset karabinieerit sitten suorittavat pidätykset. Isä Matteo tekee hieman samaa ihmisten elämän kanssa. ; Lopussa on tietysti onnellista kun katsoja näkee kun vankilasta vapautunut katuva juoppo mies halaa poikaansa muulloinkin kuin tämän nukkuesa, jota on aina ennen vain töninyt, koska on halunnut kasvattaa lapsensa vahvaksi. (Anteeksi jälleen spoilerista.) Ongelmana on vain se, että kuinka pitkäaikainen tämä muutos on. Sitä Isä Matteo ei yleensä näe, sillä hän on jo muualla. On toki hyväkin että pastori ei elä ja kontrolloi toisten elämää. Mutta tässä on toinenkin puoli.
Ja se löytyy hyväntekeväisyydestä. "Less Wrongissa" oli mietitty mitä psykologia sanoo hyväntekeväisyystyön strategioinnista. Hyväntekeväisyydessä on havaittu, että ihmisille tulee hyvä mieli siitä jos he ovat altruistisia. - Tässä ei tietysti ole mitään ihmeellistä kaltaiselleni ihmiselle, jonka "evolutionistisen maailmankuvan ytimessä" on Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" ; Ihminen on hypersosiaalinen eläin koska evoluutio. - Tämän kannustamisessa on kuitenkin onglemansa. Ne nimittäin tarjoavat lyhytaikaisen edun, joka sitten backslashaa ; Hyväntekeväisyyteen saadaan piikki, joka valitettavasti johtaa lahjoitusten vähenemiseen piikin jälkeen. Ja keskiarvo jää huonommaksi kuin mitä ilman tätä piikkiä. ; "In a randomized field experiment, donors were encouraged to donate to disaster relief in the US and were randomly either enticed with an offer of donation matching or not. The study found that while people donated more often with the promise of donation matching, their contributions after the donation matching dropped below the control group, ending with a negative net effect overall. Another study found that when gifts were sent out to donors, larger gifts resulted in a larger response rate of returned donations, but yielded a smaller average donation, though I suppose this could just be because more people who usually would give nothing were giving a small amount, bringing the average down. More importantly, this study found no net decrease in future donations after gifts were no longer sent out; instead, donations returned to their normal levels." ; Tämä on juuri sitä, mitä kaltaiseni kyynikko näkee Isä Matteossa. Loppuhymyn jälkeen voisi hahmoille koittaa uusi päivä. Vain pysyvä muutos kiinnostaa, mutta me näemme vain tämän "piikkiefektin". Se synnyttää huolta, vaikka kyseessä on tietysti kuvitteelliset hahmot kuvitellussa maailmassa jossa ihmiskuva on etenkin hyvin kuviteltuja. Kenties Isä Matteon strategia toimii tämänlaisten erikoisihmisten parissa, joiden parissa hän selvästi sarjan mukaan elää.
Mieleen tuleekin "Helsingin Sanomien" esilletuomat tutkimukset nuorisosta. Uutisoinnin mukaan tutkimukset näyttävät että nykyajan nuoret käyttävät tilastojen valossa vähemmän päihteitä kuin vanhemmat sukupolvet. Alkoholin ja tupakan käyttö on pienentynyt. He ovat myös keskittyneempiä opintoihin. Myös kotona asiat ovat paremmin ja vanhempien kanssa ollaan avoimempia. Selvästi, vaikka arvotyhjiöstä ja arvojen rappiosta kohkataan aivan helvetisti, se ei näytä ilmenevän millään negatiivisella tavalla. Päin vastoin, kun seurauksia katsoo niin sitä voisi sanoa että jos moraalirappio vaikuttaa yhteiskuntaan näin elähdyttävästi, niin sitten pitää miettiä miten yhteiskunta voisi tukea sitä entistäkin vahvemmin!
1: Kirkosta eroaminen laajamittaisesti voidaan kenties nähdä asioiden huononemiseksi. Mutta hei. Tässä blogissa maallistumisteeman esiinnosto moraalirappion esimerkkinä on kuitenkin enemmänkin "mitäs minä just sanoin nuorison eetistymisestä" -tyylisen vastavittuilun provosointia kuin argumentti moraalikadon puolesta ; En toki väitä että kaikki olisi hyvin. Olen liian kyyninen paskiainen sellaiseen. Kaikki ei tietysti ole hyvin. Esimerkiksi Ihmemies MacGyveriä ei tuoteta enää. Heitetty roskiin Jeesuksen viereen! Vaikka korkeintaan toinen ansaitsisi olla siellä!
Tämä on siitä mielenkiintoista, koska verrokkina alkaa olemaan oma sukupolveni. Me, jotka olemme kasvaneet arvomaailman kehittämiseen keskittyneen viihteen maailmassa. Minun nuoruuteni oli täynnä naïveja sarjoja kuten "Tarzan" ja "Ihmemies MacGyver", joissa kiiltokuvamaisen hyveelliset hahmot olivat moraalisia jopa sille asteelle, että voidaan sanoa että he olivat menneet moraalisuuden katosta läpi ja menneet moralismin puolelle. Näissä sarjoissa paheksuttiin siihen aikaan erikoisefektejä ja toiminnallisuutta. Nykyajan maailmassa turmellusta herättäviksi koetaan taas arvotyhjiö tai nihilismi - ilmeisesti erikoisefekteihin on totuttu, ja se mikä "suurien linjojen tasolla" on muuttunut on tämä alleviivatusta moralismiteemasta luopuminen.
Olen luultavasti melko yksin näkemykseni kanssa, mutta tässä saattaa olla tekemistä "backslashin" kanssa. Minun nuoruudessa vihdemaailmasta saatiin moraalimuistutus kerran viikossa, ja loppuaika meni sitten tasaantuessa. Kenties keskiarvo jäikin huonommaksi?
1: Toki nähdäkseni viihteen arvoa ihmisten ohjaamisessa voi käytännössä lähinnä yliarvioida. - Mikä ei tarkoita että vaikutusta ei olisi, vaan että tämä vaikutus ylitulkitaan ja nähdään jopa ainoaksi syyksi. - Olin revetä naurusta julkisella paikalla, kun kuulin junassa miten ihmiset paheksuivat jotain kohu-uutista jossa lapsi oli teloittanut sukulaisensa vanhempiensa pistoolilla. Paheksujat nostivat esiin sen, että lapsi oli pelannut "Grand Theft Autoa" ; Itse taas näin tässä lähinnä tuntemattoman lähteen kohuilu -uutisessa seuraavat teemat (a) ase ja panokset oli jätetty lapsen ulottuville (b) pelissä on ikäraja jonka mukaan em. lapsi ei saa sitä itse pelata, joten on kysyttävä miksi vanhemmat ovat antaneet tämän pelata peliä niin että pelaamisesta on tullut yleistä tietoa. Nämä viittasivat siihen että pelin sijasta perheessä oli todennäköisesti jotain ihan muita, tärkeämpiä, ongelmia joissa tämänlainen peli oli korkeintaan viite yleisestä ja suurilinjaisemmasta kasvatuksen laiminlyönnistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti