Pieni ajatus ; yllätysfysiikan kompleksisuudesta - ja kaiken muun helposta ymmärtämisestä

Jos ihmisten pitää selittää asioita arkijärjellä, jo melko yksinkertaisissa tilanteissa tulee ennakoimisen vaikeuksia ; Usein asioiden selittäminen jälkikäteenkin on vaikeaa. ; Olen itse asiassa huvitellut hitusen sillä, että olen kysynyt ihmisiltä spontaanisti selitystä sille miksi Newtonin keinu "osaa laskea". Siinähän on jono pallosia ja liikkeessä on juuri se määrä palloja mitä on päästetty liikenteeseen. Jos heilauttaa vain yhdellä pallolla, suuri osa Newtonin kehdon pallosista ovat paikallaan. ~ Syy on tietysti siinä, että kyseessä on teknisesti heiluri. Heilurilla on määritelty heilahdusaika. Heilurin palloissa on keskenään yhtä suuri massa. Aineen ja energian säilymislaki, sekä Newtonin toinen päänsääntö joka kertoo voimasta ja vastavoimasta. Jos ne olisivat palloja biljardipöydällä, tilanne olisi erilainen, mutkikkaampi.

Toinen vastaava ällistys oli itselläni kun katsoin melko yksinkertaista tilannetta joka oltiin tehty metronomeilla. Metronomien heilahdusaika oli säädetty samaksi. Mutta ne pistettiin heilumaan eri aikaan. Näin ne ovat aluksi keskenään eri kohdassa heilahdusta. ; Tasaisella pöydällä metronomit ovat ikuisesti samalla tavalla eritahtisia. Mutta jos ne laitetaan irralliselle ja joustavalle alustalle, metronomien heilahdus muuttaa luonnettaan. Koska metronomi on teknisesti heiluri - tai oskillaattori - joka heiluessaan muuttaa tasapainopistettään, tämä liikuttaa alustaa ja näin se vaikuttaa toisiin metronomeihin. Tässä tilanteessa heilahdukset eivät vain fluktuoi miten tahansa, vaan ne lopulta tulevat keskenään samantahtisiksi. ; Huvittavinta on, että kokeen elementit ovat hyvin yksinkertaiset ja asiaa voi pienessä mittasuhteissa kokeilla taskurahabudjetilla kukin omassa kotonaan. Tämänlainen leikkiminen ei kuitenkaan tue mieleen, koska tämänlainen reaktio on jotain jota ei helposti osaa odottaa.

Jotkut asiat ovat sitten kaaoottisia, eli vaikka niiden rakenteen ja toimintaperiaatteen kuinka ymmärtäisi, ei silti voisi tietää lopputulosta kuin rajatun matkaa eteenpäin. Koska jo pieni muutos alkutilassa kasautuu jättimäisiin muutoksiin lopputilassa. Kaaoottisen tilanteen ei tarvitse olla mutkikas. ; Kenties pahimmillaan fysiikka on kuitenkin silloin kun toimitaan turbulenssin ja muiden vastaavien tilanteidenkanssa. Muuttujia on paljon ja "aerodynamiikka" muuttuu "aeromystiikaksi" jossa lopullinen vastaus saadaan vasta tuulitunnelissa tai muussa käytännön kokeilussa.

Minulle tämä kaikki opettaa nöyryyttä. Mikä tahansa älykön nojatuolissa tekemä filosofiointi häviää aina konkreettiselle empiiriselle kokeelle ; Jos nojatuolifilosofin voi olla mahdoton selittää tai ymmärtää periaatteessa yksinkertaisia värkkejä, niin kuinka helppoja asioita maailma, toiset ihmiset, politiikan saati Jumala ovat kun niiden kohdalla ei nähdä suuria vaikeuksia nojatuolin erittäin runsaalle käytölle? Kun asiat menevät mutkikkaiksi, ei pitäisi tehdä sitä mikä usein tehdään - eli panostaa entistä enemmän nojatuolifilosofiaan. Pyrkimyksen pitäisi olla päinvastainen. ; Toki rationalismin soveltamisen kohdalla näyttääkin olevan se, että se suosii aiheita joihin empiriaa ei vielä rajoitteiden vuoksi voida harjoittaa. Siihen turvautuminen siis jo osittain vihjaa sen suuntaan että kyseisen aiheen kanssa puhutaan läpiä päähän yleisemminkin. Niissä puhumista jatketaan vain koska ei ole yllätysfysiikkademonstraatioita jotka osoittaisivat ne rakastetut saivartelut rajallisiksi ja huonoiksi.