En ajattele, että olisimme Kansasissa enää

Markku Ruotsila kirjoitti "Tieteessä Tapahtuu" -lehdessä valistuksen perinteestä ja tiedevastaisuudesta. Hän aloittaa tosiasioista. Siitä, että tiedevastaisuus on vahva liikehdintä USA:ssa. "Valtiovallan erinäiset virastot ovat pitkään muo kanneet tieteellisten neuvottelukuntien raportteja omiin tarkoitusperiinsä ja kieltäneet asiantuntija-avustajiaan puhumasta julkisesti muista kuin heille sopivista tutkimustuloksista. Samanaikaisesti pyrkivät vaikutusvaltaiset painostusjärjestöt estämään tieteellistä tutkimusta pitämällä muun muassa kantasolututkimuksen kiellettynä; evoluution kyseenalaistaa kahdeksan kymmenestä amerikkalaisesta; kreationismiin uskoo ja sitä haluaa koulujen opettavan puolestaan kuusi kymmenestä. Myös skeptisyys ilmastotieteilijöiden ilmastonmuutoksesta esittämiä tietoja kohtaan on laajalle levinnyttä. Skeptikot ovatkin kyenneet estämään valtiolliset toimet ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi."

Hän korostaa, että syy tästä sälytetään leimallisesti oikeistokonservatiivien päälle. Kuitenkin tosiasiassa oikeistokonservatiivinen puoli ei ole tiedevastaista. Oikeistokonservatiivit lisäävät tutkimusmäärärahoja enemmän kuin liberaalit vastineensa. Konservatiivit myös arvostavat tiedettä. "Yhdysvaltain kaltaisessa, edelleenkin hyvin uskonnollisessa, maassa on aksiomaattinen oletus, jonka mukaan uskonnollisuus itsessään tuottaa tiedevastaisuutta ja määritelmällisesti haastaa valistuksen aatteita. Jos tämä otetaan lähtökohdaksi, oikeana kriteerinä tiedevastaisuuden arvioimisessa ei voida pitää tosiasiatietoja tieteenteon menestyksestä Yhdysvalloissa tai sen saaman valtiollisen rahoituksen kehityskaarista eikä edes mielipidetiedusteluissa julkituotuja tavallisen kansan käsityksiä tieteen hyödyllisyydestä." Vasemmistolla on sen sijaan vastassaan tiedevastaisuutta. ; "Tiedejournalistit Alex Berezow ja Hank Campbell toteavat kirjassaan Science Left Behind, että vasemmistolainen tiedevastaisuus näkyy siinä, miten helposti sivuutetaan kaikki tieteen kertoma esimerkiksi ydinvoiman ja geenimuunneltujen elintarvikkeiden turvallisuudesta, luomuruuan ja vaihtoehtoisen homeopaattisen lääketieteen turvattomuudesta sekä niistä huomattavista rasitteista luonnolle, joita nykymuotoinen vaihtoehtoinen energiantuotanto itse asiassa aiheuttaa. Kaikissa näissä asiakysymyksissä tiedevastaiseksi sanottu Yhdysvaltain oikeisto hyväksyy tieteelliset tutkimustulokset, mutta tiedemyönteiseksi ilmoittautuva vasemmisto ei." Ruotsila selittää että usein se, mitä vastustetaan ei olekaan tiede, vaan skientismi. "Sekä Yhdysvaltain vasemmistossa vaikuttava tieteenvastaisuus että oikeistolainen uskontopohjainen tieteenvastaisuus ovat rinnakkaisia ilmentymiä tästä jälkiteollisesta todellisuudesta. Kummassakin tapauksessa katsotaan, että tieteellinen tieto on vain yksi inhimillisen tiedon lajeista eikä välttämättä aina tärkein."

Ruotsilan huomiot ovat erikoisen hienoja. Itsekin olen skeptikkona huomannut, että usein tieteellinen lähestyminen lääketieteen kysymyksissä ja Ruotsilan mainitsemissa aiheissa kohtaa "liberaalin puolen" vastustusta. Skeptikot kyllä moittivat heitä, ja yleisesti ottaen niillä on tietty kannattajakunta. En kuitenkaan näkisi että kreationistien ja homeopaatikkojen välillä olisi jotain yleistä suojaeroa. Tosiasia on, että kaikkia poikkeavia maailmankuvia lellitään. Skeptikkous nähdään aika usein vähemmistöjen kiusaamisena.

Joitain eroja tosin on. Liberaalin huuhaapuolen henkenä on selkeä tiedevastaisuus ; Ajatellaan että tiede latistaa aiheena olevan kysymyksen (kuten paranemisen, terveyden...) latteaksi. Että tiede on sitä että stereotypisoidaan luontoa. Vastaan tulee se, että luonnontieteellistä näkökulmaa näissä kysymyksissä ajava on skientisti. (Ei siis vain tässä kysymyksessä tiedettä seuraava, vaan laajamittaisesti skientisti.)  Ja skientisti on perustaltaan kova, kylmä ja hyväksikättävä. Joskus saa törmätä jopa erikoiseen feminismiin, jossa tiede edustaa kovaa ja välineellistävää maskuliinitsa kankea joka ikään kuin symbolisesti raiskaa herkän ja kaikista lokeroinneista vapaan Energiavärähtelyllisen Äiti Maan. Liberaali puoli rakentaa pseudotieteensä tiedevastaisuudella joka halaa intellektuellismia.

Ruotsila ottaa tosin erikoisen askeleen evoluution kohdalla. "Amerikkalaisen herätyskristillisyyden apologeettiset juuret ovat lujasti 1600-luvun skottilaisessa valistusfilosofiassa, ns. common sense -realismissa, joka kuului valistuksen maltillisempiin ja uskontomyönteisempiin versioihin. Sen edustajat luottavat edelleenkin skottilaisen valistusfilosofian perusteeseihin omaa Jumalalta saatua järkeäänkäyttävän ihmisen kyvystä ymmärtää Jumalan luomakuntaansa asettamat lainalaisuudet." Kysymys johtaa oleellisesti kreationismiin. Kun mietitään mitä kreationismi itse asiassa sanoo, niin se pohjimmiltaan sanoo sen, että Jumalakysymyskin on tieteen kysymys. Kokemukseni mukaan liberaalit tiedevastaiset vastustavat tieteellistä metodia. Konservatiivipuolen pseudotieteilijät taas arvostavat tiedettä ideaalina, mutta eivät halua että siitä seuraa vääriä mielipiteitä. Väärä mielipide tulkitaan epätieteeksi ja huijaukseksi, jota vastaan hyökätään generoimalla tieteellissävyinen vastaisku. Näin syntyy pseudotieteitä jotka teeskentelevät olevansa tieteellisiä, mutta jotka eivät sitä ole. Common sense -teologia johtaa siihen että tiedevastaisuuden sijasta on puhuttava anti-intellektuellismista, jota kuvaa (pietistinen) asenne jossa asiantuntija enemmän valitaan sen mukaan että hän rapsuttaa omaa suosikkinäekemystä. Ruotsilan huomio on tässä kohden nähdäkseni oleellisen oikein.

Tosin en malta olla ihmettelemättä sitä miten Ruotsila hyppää tieteen metodista tiedeaiheeseen. Hän antaa runsaasti tilaa Alvin Plantingalle. Ruotsila ei näytä huomaavan, tai ainakaan tuovan esiin, että tosiasiassa vaikka tiedevastaiset konservatiivit eivät näe kuilua tieteen ja uskonnon välillä, he varsin kevyesti tulkitsevat tieteen valehteluksi ja epätieteeksi heti jos se ei anna oikeita tuloksia. Ruotsila näyttää tekevän itsekin evoluutioteoriasta poliittista, tai pelkästään poliittisen kautta esiin nostettavaa "Uusdarwinistit eivät ole vain tyytyneet poistamaan selitysmalleistaan empiirisesti todistettamattomia ja siksi epätieteellisiä mainintoja Jumalasta ja yliluonnollisuudesta. Päinvaston, he väittävät a priori, että mitään muuta tietoa ei voi olla kuin täysin maallinen tieteellinen tieto ja että kaiken inhimillisen toiminnan tulee pohjata vain ja ainoastaan tälle tiedolle. Tällainen maailmanselitys ei ole tieteen keinoin todistettavissa, mutta se on peruuttamattomassa ja syvässä ristiriidassa sen kilpailevan raamattupohjaisen maailmankuvan kanssa, joka ottaa kaiken ajattelun aksiomaattiseksi ennakko-oletukseksi käsityksen Jumalasta maailman Luojana, joka on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa ja luonnonlaeissa."  ... "Tieteen ja uskonnon vastakkainasettelusta alettiin Yhdysvalloissa puhua vasta, kun darwinilaiset evoluutioteoreetikot alkoivat esittää spekulaatioitaan siitä, miten ihmislaji kehittyi luonnonvalinnan ja mutaatioiden kautta yhdestä kaikille eläinlajeille yhteisestä esi-isästä. Itse mikroevoluution ajatus oli useimmiten hyväksyttävissä konservatiivisimmillekin kristityille, mutta makroevolutiivinen väite ihmisen synnystä muulla kuin ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ilmoitetulla tavalla ei, sillä tämä väite ravisutti koko kristinuskon soteriologista (pelastusopillista) ydintä."

On selvää, että tässä ei puhuta tieteestä vaan aiheesta. Kysymyksenä on se, ovatko tietyt kysymykset tieteen ratkaistavissa. Evoluutio joka tutkii ihmisen alkuperää on periaatteessa aivan yhtä tutkittavissa oleva aihe kuin "isyystestit". Selvästi tässä "tiede" tarkoittaa muuta kuin tieteellistä metodia. Tiede tarkoittaa tiettyjä aiheita. Joihin ei saa antaa tiettyjä tuloksia. Kysymys on siis juuri anti-intellektuellismista jossa ei arvosteta tiedettä vaan mielikuvaa tieteestä. Ja jotka ovat parempia aksiomaattisessa teologiassa kuin tieteessä. Huomaamatta näyttää silti jäävän kategoriavirhe. Kun esimerkiksi aiemmin kirjoitin maakeskisyydestä, jota puolustettiin uskonnollisesti, meidän on pakko tunnustaa että tässäkin kunnioitetaan tieteen ideaalia, mutta käytännössä tehdään pseudotiedettä. Ja pseudotiedettä tehdään juuri siksi että kannatetaan tieteen ideaa tajuamatta sen ydintä. Pitäisi oikeastaan puhua "tapatieteellisistä" tai vastaavista, jotta asian sisältö osuisi Ruotsilan omaan kielipeliin.
1: Kategorisesti kysymys on uskonnollistamisesta. Eli jos jokin asia tai kysymys mielletään uskontoon liittyväksi, ajatellaan, että se olisi uskonnon yksinoikeus. Tämä on kuitenkin suunnilleen sama kun sanoisi että "Koska kissa on eläin, ei koira voi olla eläin koska koira ei ole kissa!" Logiikka heittelee omituista häränpyllyä. Toki tämä on uskovaisille tavallista ; Esimerkiksi tänään kuulin uskovaiselta, että siviilivihkimiseen kutsutut juhlapuhujat lainaavat uskonnollista seremoniaa ja siksi uskontoa ei saisi kritisoida jos tälläiset kelpaa. Samoin ateistilasten nimenantojuhlat olivat lainaa kastejuhlasta, (vaikka kasteessa ei sitten olekaan kysymys siitä että lapsi saa nimen, kun sanoin että minun nuoruudessa ET lapsia kiusattiin kun heitä ei oltu kastettu eikä heillä siis ollut nimeä. Että kakkapylly ja ralliautoilijan hikinen villapaita olivat hyväksyttäviä nimiä. Kristittyä ei olisi kuulemma kun väärinkäsitys. Mutta idea tietysti lipsuu). Eletään maailmassa jossa kaikki kuorolaulu varastaa gospelilta, kaikki lasimaalaukset ovat ikonon kopioita, uskonnollisesti neutraalit takkimerkit, koristeet ja mitkä tahansa järjestöjen tunnukset ja symbolit ovat kalpeita krusifiksejen haamuja. Ateisti ei ilmeisesti voi lukea iltasatua koska tämä lainaa iltarukoukselta, ei pestä käsiään koska tämä on plagioitu Pontius Pilatukselta, eikä tietenkään edes voi tehdä ideologisia kansanmurhia koska uskonnoilla on niihin etuoikeus.

Ajatus "itseään puolustavista uskovaisista jotka ovat ideologiahyökkäyksen alla" on fundamentalistiselta Ruotsilalta odotettavissa oleva syytös, joka näyttää erityisen omituiselta, kun tajutaan että evoluutio on tieteenala. Ja itse asiassa kreationismikeskustelussa ja Intelligent Designissä on pakko nostaa esiin sellaisia hahmoja kuin metodologista naturalismia tieteenteon keinona (ei metafyysisenä absoluuttitotuutena) perusteleva -ja nimenomaan kansantajuisen evoluutiokannatuksen kannalta oleellisen näkyvässä kreationisminbashauksen perustasosivustolssa nimeltä "talk.ogiginsissa" vaikuttava - agnostikko John Wilkins tai Doverin oikeudenkäynnissäkin evoluutiota puolustanut kristitty Kenneth Miller, joka on kirjoittanut sellaisen kirjan kuin "Finding Darwin's God". (Paitsi jos olet adventisti joille katoliset eivät ole kristittyjä, Miller ei silti ole heillekään ateisti!). Itse asiassa jos katsotaan talk.ogitinsia ja muita vastaavia evoluutiopuolustussivuja, usein korostuva teema on metodologisessa naturalismissa. Että tiede on sitä. "Kuten uskontofilosofi Alvin Plantinga on tiivistänyt, näissä keskusteluissa darwinistinen ja uusdarwinistinen evoluutio-ajattelu tulkitaan metafysiikaksi eikä empiiriseksi tieteeksi, koska sen edustajista useat kannattavat maailmankatsomukseksi luokiteltavaa tieteellistä naturalismia (eli sekularistista “tieteellistä maailmankuvaa”) eivätkä pelkästään tieteenteolle määritelmällistä metodologista sekularismia." Teorian värittäminen kannattajakunnallaan on toki ad hominem. Mutta tämän mukanaolo ei yllätä, kun muistetaan mikä Plantinga on miehiään. Plantingan koko warrant -ajattelu perustuu erikoiseen näkökulmaan jossa evoluutioon ja skientismiin samanaikainen uskominen ei olisi mahdollista mutta jumalaan uskominen ja skientismi ovat ristiriidattomia. Hän ei tee tätä perustelua sitä kautta että Jumalan olemassaolosta sanottaisiin juuta tai jaata. Jumalaa ei perustella todennäköiseksi tai epätodennäköiseksi. Warrantin ytimessä on se, että vaikka jumala voi a priorisesti olla olemassa tai ei olla, niin tiedepohjainen ateismi ei ole järkevä keskustelunaihe. Tämän jälkeen on turha puhua siitä miten "darwinistit" sensuroisivat keskustelukenttää a priori tehduin ennakkoehdoin ja ennakkovaatimuksin, kieltäen lähtökohtaisesti toisen näkemyksen järkevyyden tai kehittelyn.
1: Plantingan warrantissa ei edes ole mitään sellaista jota ateistin tarvitsisi ottaa vakavasti. Olen käynyt jo hänen argumenttinsa puutteet niin monelta taholta läpi tässä blogissa, että en edes sano mitään tämän enempää. Vasta-argumenteista on vain runsaudenpula. Perustaltaan Mikä Tahansa Jumala ei tarjoa TURVAA, itse asiassa täytyy olettaa hyvin tietynlainen Jumala. Ja tämä vaatii enemmän säätöä tiloissa kuin Plantinga antaa naturalisteille. Ja hän itse liittää tämän todennäköisyytteen, joten omalla laskelmallaan warrant on paremmin naturalisteilla kuin teisteillä. Evoluutio sentään takaa sen, että tulkintamme on turvallista. Jumala voi periaatteessa mahdollistaa sellaiset muistin ja havainnoinnin häiriöt jotka tappavat meidät heti. Meidät on voitu luoda 5 sekuntia sitten ja kaikki muistot ovat kiusantekijäjumalan harhaa. Tästä poistuminen vaatii taustaoletuksia. Ja warrant Plantingan esittämässä muodossa ei itse asiassa edes ole naturalistien oppi, vaan se on lainattu teistien luotettavuusvaatimusperinteestä. On helppoa esittää maailmankuva ristiriitaiseksi tuomalla siihen joidenkin muiden ehtoja.

Itse asiassa jos konservatiivien tiedevastaisuutta pitäisi jotenkin kuvata, se on hämmentävä. Intelligent Designin kohdalla oikein korostui kaksoisstandardi jota Plantingakin yritti tuoda peliin. ; Tunnettua on, että ID korostaa että se ei ole uskontoa, mutta sen kritisoiminen on uskonnonvastustamista ja uskonnollisten näkemysten kieltoa. Samoin demarkaatiokriteerit ovat hämmentäviä joten ei oikein tiedetä miten kreationismia voisi kritisoida tieteellisyyskriteereiden keinoin. Kuitenkin demarkaatio -ongelma lennähtää kuin savuna ilmaan heti kun pitää perustella että evoluutio on kakkaa. Sama näkemys oli siinä että Doverin oikeudenkäynnissä korostettiin sitä että "both sides must be heard", ja että keskustelu, kaikkien näkemysten ja maailmankuvien kunnioittaminen. Mutta samat tahot sitten ovat kovasti sensuroimassa evoluutiota aina kun vain saavat tilaisuuden. Sananvapaus koskee vain heitä. Ja erimielisyys on liberaalia biasta. Tasapuolisuus tarkoittaa sitä että uskovaisia kuunnellaan ja että perustana täytyy olla se, että ateistit ovat a priorisesti väärässä eivätkä he voi olla älyllisesti tyydytettyjä, vaan heitä on katsottava typeryksinä.

Ja Ruotsila itsekin näyttää edustavan yhtä standardia Jumalaa voi yrittää todistaa tieteellä, mutta jos tätä yrittää kritisoida tieteellä, on skientisti joka yrittää ratkaista tieteellä kysymystä johon tämä ei voi vastata. ; No, toki Plantingakin uskoo reformoidussa epistemologiassaan, että jumala-aisti (sensus divinitatis) antaa meille empiirisen havainnonkaltaisen kokemuksen Jumalasta, ja että tämä tekee Jumalasta empiirisen kuten Pisan tornista putoavista kivistä. ~ Eli kysymys Jumalasta ei olisi a priorinen maailmankuvakysymys, vaan jumala voitaisiin todistaa ja kysymys ei ole siitä onko tieteen ulkopuolella mitään. Tämän tematiikan herra Plantinga on varannut toisiin tilanteisiin. ; Kaava on Jumala on Tiedettä ja ateismi on vain maailmankuva ja ateismin todistaminen leikkii hengenasioilla joihin tieteellä ei ole asiaa, paitsi tietysti jumalatodistusten muodossa.

Plantingalla kaksoisstandardipeli (lue: epäreiluus, röyhkeä asenteellisuus, presuppositionistinen narsistihymyily) on syvempi, suoraan peruskäsitteisiin koodattu ; Hänestä osa aistii paremmin kuin muut. Plantingan tematiikassa maahamme onkin salakuljetettu kalvinistisia näkemyksiä siitä, että toiset ovat uskontosokeita, ja että heidän näkemyksistään Jumalasta ei ole väliä. Sensus divinitatis on keino luoda kaksoisstandardi jossa toiset intuitiot ja mielikuvat ovat tärkeitä ja Tosia, kun taas vastapuolta kohdellaan ikään kuin vammaisdiskurssissa, sokeutena. ; Tämä tietysti tukee reformistista (kalvinistista) teologiaa jossa vasta uudelleensyntyneen kristityn emootiolla on väliä, ja muiden emootiot ovat sitä että ollaan predestinoituja helvettiin ja saatanan viekotuksien kuunteluun.