"The Limitless Magazinessä" oli pieni kirjoitus tietokonepelien antagonisteista. Niissä harjoitetaan varsin stereotyyppisiä "pahiksia" jotka ovat tuttuja muistakin tarinoista. Tarinoissa yleistä on, että asioita katsotaan sankarin kautta. Sankari voi olla joko hyveellinen tai sitten hän on antisankarimainen siinä mielessä että hänellä on moraalikonflikteja. Lisäksi tarinassa voidaan punnita sitä miten sankari arvioi tekojensa hyvyyttä ja pahuutta. Sen sijaan näissä tarinoissa paha ei ole vastaavanlaisessa analyysissä.
Paha on vain jotain jota tarvitaan sankarin kannalta. "He is a reason to act, a reason to defend, a reason to show off our hero, to get us to care: he is not a character in a meaningful sense, he has no motives that we question – since that would mean questioning the hero - and he is written to be the dark to our hero’s light." Sen sijaan heidän motiivinsa jäävät usein hyvinkin etäisiksi. "Why do we get “conflicted” heroes, whose actions are coated
in the grey of moral dilemmas - such as Mass Effect’s Shepard or The
Walking Dead’s Lee - but, rarely, conflicted villains?"
Tarinankerronnassa paha onkin tiivistynyt jonkinlaiseksi teknokraatiksi joka manipuloi massaa. Paha muistuttaa pahinta ateisteista levitettyä mielikuvaa ; Miespuolinen ilkeä massoja norsunluutornistaan ohjaava teknologiaa soveltava hahmo jolle massat ja teknologia redusoituvat jonkin hyvin ympäripyöreän motiivin jahtaamiseksi. "Stereotype dictates he be male, control a horde of minions, and have a fortress somewhere lit by flashes of thunder. His plans are some unfathomably weird concoction of revenge and pure malice, directed at something unachievable and vague - like “world domination” - and born from some dark deed or horrid wrong done to him or a loved one. He probably is talented at creating weird gadgets and weapons which, without fail, will fail." Pahan tappio on peräti ilo, jota ei kyseenalaisteta. "Do you even wonder why Bowser keeps taking Princess Peach? Does he actually deserve destruction?" ... "I’m sure the reasoning exists. It must. But it’s clearly not translating into something we care about as an audience."
Tietyllä tavalla ei ole sattumaa, että yhtäläisyyksiä on. Usein kristityn on esimerkiksi helppo ymmärtää miksi uskovaiset ovat lähetystyöhenkisiä ja motivoituneita käännyttämään. Heistä on sen sijaan vaikeaa käsittää miksi ateisti tekisi samalla tavalla. (Tarvitseeko opettaja motivaatiota totuuden kertomiseen kiinnostuksen ja tiedon jakamisen arvojen lisäksi? Voiko ateisti opettaa? Jos voi, koko juttu kaatuu siihen. Mutta uskovat harvemmin miettivät tätä. He tajuavat vain että heillä on lähetyskäsky kun vastapuolella taas ei ole.) Tämänlainen ymmärtämättömyys on selvää jotakuinkin samasta syystä miksi peleissä ei ole panostettu pahuuden ymmärtämiseen vaan tämä on redusoitu pelkäksi vastustajaksi jolla on väliä suhteessa sankariin ja sankarin maailmankatsomukseen, näkemykseen, tilanteisiin ja ongelmiin. Tilanne on ymmärrettävä mutta ei oikein hyväksyttävissä ; "Of course, since
we’re playing a game from the perspective of one character, we don’t see the
other side: but that’s not a reason to keep up the pretense of obviously bad
versus obviously good."
Tämän tyyppinen sokeus on kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin tavallista. Tämän vuoksi filosofiassa onkin usein hankaluuksia. Viralliset määritelmät eivät ole kovinkaan usein sovellettavissa koska ne viittaavat taustalla oleviin intentioihin jotka jäävät usein salatuiksi. Kun taas arvio tehdään vain todistusaineiston pohjalta joka ei ole yhtä yksiselitteistä. "Systomykoosissa" kirjoitettiin tähän liittyen määritelmistä. Tässä hän ehdottaa että monesti on tehtävä filosofisia arvioita jotka tehdään ideaalimääritelmänä ja sitten on käytännön tulkintoja joissa on erilaiset lähtökohdat. Hänen malliesimerkkinä on sankaruuden sijasta itsemurha. "Tapani Kilpeläinen käsittelee itsemurhan määritelmää teoksessa
Itsemurhan filosofia On luonnollisesti hankalaa vetää rajaa siihen,
milloin ihminen on tarkoituksellisesti tappanut itsensä ja milloin
kyseessä on vahinko, itsetuhoisuus tai onnettomuus, kun kuolleen
intentioita ei voi tietää. Siksi Kilpeläinen käyttää kahta määritelmää:
ideaalimääritelmää kuvaamaan itsemurhaa yleisesti olettaen että
intentio-ongelmaa ei ole, sekä käytännön määritelmiä erikseen eri
tilanteisiin."
Näkisinkin, että aika suuri osa konflikteista syntyy siitä että meillä on aivan erilainen pääsy ns. strategiseen tietoon. Strateginen tieto tarkoittaa tietoa tarkasteltavan kohteen intentioista ja etenkin "noloista salaisuuksista". (Esimerkiksi jauheliha minun jääkaapissa ei ole strategista tietoa mutta vegetaristin kaapissa se on juuri sitä.) Itsen kohdalla intentio-ongelmaa ei usein joko ole, tai se on ainakin vahvasti heikentynyt. (Emme toki ole aina ihan täysin perillä mitä haluamme ja miksi, mutta jotain tajua tästä kuitenkin on.) Toiset ihmiset taas näyttäytyvät jonakin jotka ikään kuin esiintyvät meille. Ja usein kohtelemme heitä kuin he oltaisiin yleisössä.
Tähän minusta hyvin sopien voisi linkata "unkurin" kirjoituksen jossa mietitään sitä millä sanoin ihmisiä kuvataan. "olen ollut huomaavinani että ihmiset ja henget ovat vähentyneet ja henkilöt lisääntyneet. olen vähän ymmälläni siitä, milloin ihmisestä käytetään sanaa henki, milloin henkilö" ... "perussanakirjan mukaan henkilö tarkoittaa ihmistä yksilönä, toiseksi se tarkoittaa ihmistä kirjan henkilöhahmona ja kolmanneksi ihmisen yksilöllistä olemusta. jonkun henkilö saattaa esimerkiksi herättää ristiriitaisia tunteita. olisi hölmöä jos neuvolan kätilö kutsuisi kolmen kuukauden ikäistä poikavauvaa miespuoliseksi henkilöksi. yhtä hölmöä olisi kutsua pommin tappamia ihmisiä henkilöiksi. jokin kielitajussamme sanoo, että pommi tappaa ihmisiä eikä henkilöitä."
Ehkä se on niin että siinä vaiheessa kun pommi tappaa henkilöitä, on avattu tie jollekin jossa elämä näyttäytyy ikään kun siltä miltä roolipelit näyttivät sen vaaroista varoittavien kristittyjen silmiin saatanapaniikissa. Ehkä se on niin että tämänlainen tila ei toteudu fantasiassa roolipeleissä, vaan esimerkiksi terrorismissa, sodassa - ja jonka alkusointuja soitellaan itse kunkin toimesta esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti