Pieni ajatus ; Miksei ole "Piirrä Jeesus" -päivää?

Islamissa on Muhammadinpiirtokielto. Tämä on provosoinut sellaisia päiviä kuin "Piirrä Muhammad" -päivä. Ja mitä pahemmin islamilainen maailma provosoituu, sitä varmemmin löytyy joku joka piirtää Muhammadin juuri tämän vuoksi. Kristinuskollakin on monia normeja. Ensimmäinen mieleentuleva seikka "uskiksesta" onkin juuri erilaiset kiellot ja tabut. Kristityt ovat myös kuvakieltoinen uskonto. Indoeurooppalaisessa vaikutuspiirissä onkin monesti niin, että ei olla kovin kuvakeskeisiä. Tässä on luontevaa tehdä kirjauskontoja, ja vältetään tai vähennetään erilaisia idoleja ja jumalankuvia.

Kristityillä kuvakielto ei ole samaa kaliberia, kuin islamissa. Itse asiassa muistan kuinka joulun aikaan uskovaiset ovat pettyneitä jos ihmiset piirtävät joulupukkeja. Pitäisi muistaa Joulun aito ja alkuperäinen sanoma. (Ja ei, mistään keisarinpalvonnasta tai muusta pakanajuhlasta ei ole kysymys.) Kristityt toivovat että ihmiset piirtävät Jeesusta. Tästä syntyy varsin erikoinen kontrasti. Muhammadia ei saa piirtää, mutta Jeesus miltei pitää. Jos piirrät Muhammadin, se loukkaa. Jos et piirrä Jeesusta, raavit kristittyjen herkkiä tunteita. On selvää että kuvakielto sopii sekulaariin kulttuuriin paremmin. (Monet muut islamilaiset käytänteet ovat sitten ihan oma lukunsa.) Tätä erikoisuutta lisää se, että islaminuskossa Muhammad on profeetta. Kristinuskon Jeesus taas on montaa astetta enemmän. Hän on itse lihaksi tullut Jumala. (ja Jumalan Poika samalla.) Jumalisuus on Jeesuksella aivan eri tasolla.

Siksi jos piirrät iloisen Muhammadin menemässä vuorelle, syyllistyt kuvainraastoon. Vaikka kuvassa ei olisi mitään loukkaavaa. Sen konteksti olisi periaatteessa arvostava. Eikä siinä olisi mitään Seppo Lehtomaista sian päälle paskomista. Tämänlainen kuva vain loukkaisi kuvaamiskieltoa. Eikä tätä loukkausta voitaisi paikata edes sillä että pistettäisiin ilmoille video jossa Muhammad piirtää Seppo Lehdon. Tai minut. Tai sian. En tiedä millä saisi anteeksi sen, että piirtäisi vasemmalla olevan kuvan ja väittäisi että kuvan mies on Muhammad. Siksi minä en edes uskalla väittää. Implikoin jotain rivien välistä. Jotain epämääräistä. Joka ei ehdottomasti ole riittävän vihjaavaa ollakseen pätevää oikeudessa. Kaiken tämän vastuuvapauslausekkeen laitan tähän. Tämä on kenties häiriintynyttä, mutta tämä on reaktio islamiin.

Mutta jos päädyn toiseen lopputulokseen ja piirrän jotain hieman häiriintynyttä. Ja kutsun sitä Jeesukseksi, tuoksi kristinuskon suuremmoiseksi pelastuszombieksi. Jos sen teen ja heitän sen papille päin naamaa, niin sitä pidetään henkisyyden osoituksena. Sitä pidetään teologisesti tärkeänä. Kenties se laitetaan jopa seinälle. Tuonlaista pidettäisiin jopa osana aivan normaalia jumalanpalvelustoimintaa ja itseilmaisua. Kenties opettaja jopa kannustaa piirtämään toisen. Sellaisen jossa itseään Jumalaa pistellään keihäillä! Tämä on kenties häiriintynyttä, mutta tämä on kristinuskoa. Ja tämänlainen tuskin provosoi tekemään Jeesuspiirroskampanjoita. Kristittyjä loukatakseen joutuu polttamaan "Raamattuja".

On hyvä muistaa, että kristilliseenkään ikonoklasmiin ihmisiä ei innosta fatwakateus, eli ajatus siitä että kristittyjä kiusataan koska islamilaiset ovat häijyjä. Kaikessa tässä kuvainraastossa oppina onkin se, että provokaatiolla on tärkeä suhde sensuuriin. Ja sensuuri syntyy erilaisista tabuista. Sekularismi, noin ylipäätään, taas siivoaa yhteiskuntaa hyvinkin laajasti julkisista uskonteoista. Itse, joka vastustan osallistuttamista - eli sitä että olisi pakko olla kiinnostunut ja osallistua jonkun toisen uskonnäkemyksiin - mutta joka ei ole sekularisti - ainakaan sanan vahvimmassa ja varsinaisessa mielessä - en voi kuin miettiä, että jos sekulaari yhteiskunta todella saataisiin syntymään, niin kuinka pian ihmiset olisivat kadulla mielenosoituksellisesti laulamassa "Suvivirttä"? Luultavasti aika pian. Kenties olisin itsekin laulamassa. Nykyisessä osallistuttamiskulttuurissa jossa osallistuttamista kutsutaan "kohteliaisuudeksi" niin että ilmiötä voisi kutsua "pakotetuksi kohteliaisuudeksi", en laula tätä laulua ja syö niitä leipiä (tai juo viinejä sen puoleen). Nyt oma suosikkini on kuitenkin mukaelma virrestä nro 78. "Vieraalla maalla kaukana / On Retu Kivinen / Sen koloon kerran iskettiin / puristin muotoinen."