Kahden kuvan anatomia

Viime päivinä meteliä on nostettu eräästä "Hetero Priden" oheistoimintana syntyneestä kuvasta. Tämä kuva, tässä blogauksessa lempinimeltään "huolestuneet kansalaiset" on nähtävissä netissä. Kuva ei ole suoraan kulkueesta, joten nähdäkseni se on liitetty skeneen liian löyhin syin. Sen merkitystä on tosin myös vähätelty. Sitä on kutsuttu humoristiseksi vitsikuvaksi. Että se on enemmän performanssi kuin vakavasti otettavaa natsismia tai fasismia. Rinnastus on tietysti vahva, koska oikeistolaisuus liittyy ainakin mielikuvallisesti äärioikeistoon. Joka taas on Suomessa natsismin ja fasismin sävyttämää, kiistatta.

Toinen kuva kuvaa sitten liberaaleja toimijoita. Hekin ovat natsitervehdyksessä. Tämä kuva jota voitaisiin kutsua nimellä "Valkea nenänalus" on sekin nähtävissä internetissä. Kuva on siitä merkittävä, että siihen vedoten Hetero Pridessä oltiin pahastuneita. Kun ensimmäisessä kuvassa ollut henkilö (Nimeltä mainitsematon Viinikainen, Jani) oli saanut potkut Perussuomalaisista samanaikaisesti kun hän oli itse eronnut heistä, vaadittiin samaa heillekin. Että kaikki nuokin olisi syytä erottaa. Vaatimus oli toki siitä erikoinen että tietääkseni kaikki siinä ylemmässäkään kuvassa olleista eivät ole potkuja saaneet. Mutta sillä haluttiinkin enemmän tuoda esille epätasa-arvoa jossa toisten natsitervehdykset eivät ole samanlaisia kuin toisten natsitervehdykset.

Maailma jossa elämme on parodiahorisontin sävyttämää. Siksi esimerkiksi hikipedian monet artikkelit ovat hyvin faktuaalisia. Siksi "Pahkasika" -lehti kuoli. Siksi lähes mistä tahansa voidaan kiertää pois "vitsi-vitsi-halusin-vain-herättää-keskustelua" -hengellä. Siksi trollaaminen ja trollaamistaju ovat kenties tärkeimpiä kansalaistaitoja. Ja kenties suurin haaste kaikelle ymmärtämiselle ja kommunikaatiolle. ; Asia on erityisen lähellä "hetero prideä" ; Kuten "Napoleonin komplekseissa" ilmaistiin "Tapahtumajärjestäjä Salomaa teki tietysti sen ovelan vedon, että julisti epätavallisesti jo etukäteen tapahtuman tyystin huumoripohjaiseksi (mutta ei silti antanut viitteitä siitä, että olisi jotenkin tiedostanut touhun absurditeetin)." Koko tapahtuma oli hyvin suurelta osin parodiahorisontissa. Tai, kuten eräät ilmoittavat, "vuoden trolli". Ja kenties siksi "hikipedia" on asiassa tärkein totuudenlähde kertoessaan, että ilmiö "tuntuu jotenkin keskittyvän Godwinin lain ympärille rakentuneeseen itseironiaan tai natsikortin käsitteen ympärille rakentuneeseen anti-ironiaan."

Usein luokittelu parodiaan ja ehtaan on vaikea tehdä. Joskus, itse asiassa aika usein, se voidaan tehdä. Rehellisesti sanoen nykyaikaa kuvastaa sellainen polarisoituminen ja vastaankirjoittamisen periaate, että vahvan enemmistön ajasta ihmiset ovat kahjoja juuri sellaisella tasolla että on äärimmäisen helppoa nähdä mitä he edustavat ja ovatko he tosissaan vai eivät. Toki säännöllisesti löytyy vaikeita tapauksia. ; Ja joskus joku teeskentelee vastapuolta niin hyvin että on vaikeaa sanoa että missä vaiheessa parodia onkin vain imitaatiotaidoilla pätemistä. Toki itsekin osaan teeskennellä kreationistia vain sen kautta että tunnen käytännössä kaikki kreationistilinjan esittämät argumentit - ja varsin hyvin. Niiden hokeminen oikeissa tilanteissa ei tietysti tässä muodossaan vielä todista että ilmiö olisi naurettava ja parodiahorisontissa.

Pääasia on, että enemmistön ajasta ero on varsin selkeä. Jos parodia pitää erottaa ehdasta asiasta, on se, että parodia koskee muotoa ja sen liioittelua. Siinä missä aito ideologisuus rakentaa esteettisyyttä ja sen ympärille rakentuu ylevyyttä joka mahdollisesti kasautuu jopa pömpöösiydeksi. Parodiassa ei tapahdu tätä. (Siis silloin kun se oikeasti on vain imitaatiota jota väitetään vitsiksi. Joka kyllä voi olla vitsi jos imitoitu vastapuoli on riittävän pelleä itsessään.) Parodia ottaa muodon ja tekee siitä mahdollisesti jopa kitchiä. Parodia liioittelee, eikä pohjimmiltaan ole oikeaoppista. Sen sijaan virallinen totuus helposti dogmatisoituu. (Jopa silloin kun kyseessä on yhden ihmisen päähänpinttymästä.)

Tämän valossa meidän tarvitsee katsoa vierekkäin kahta kuvaa. "Huolestuneita kansalaisia" ja "Valkoista nenänalusta". Oikeasti meidän ei tarvitsisi tehdä muuta. Pelkkä visuaalinen ilme ja niiden ero on argumentti. Käyn asiaa kuitenkin hitusen tarkemmin läpi:

Tässä kuvassa sävy on selvästi melko vakava. Ihmiset ovat pukeutuneet juuri sillä tavalla kuin fasistit pukeutuvat. Tervehdys on oikeaoppinen. Osan ilmeet ovat hyvin vakavia, eivät pelleilevällä ja liioittelevalla tavalla psykoottisia, vaan nimenomaan vakavia. Osa on mukana hitusen keveämmällä meiningillä, mutta selvää pelleilevää irtiottoa fasismista tai karnevalistista fasismin pilkkaamista tai fasismi-ikonoklastiikkaa ei kuvista löydä etsimälläkään.Tosin kuvasta on vaikeaa löytää myöskään mitään hirvittävän pelottavaa. On vaikeaa uskoa että tämänlaiset ihmiset ottaisivat polttopulloja ja lähtisivät polttamaan suvakkeja. Tai mitä kauhukuvia heihin sitten liitetäänkään. Kuva ei hyvin selvästi ole pelleilyä. Parodiahorisonttia ei ole ylitetty, koska kyse ei ole vielä edes parodisesta tai ironisesta tasotsa. Kyseessä on fasismi tai hyvin tarkkaan tehty fasismin imitaatio. Jos tämän tarkoitus oli olla humoristinen, ei kuvaan liittyvien tule koskaan edes yrittää mitään huumorin suuntaistakaan.

Tässä kuvasa meno on oleellisesti erilaista. Ilmeet ovat virnuilevat, ne eivät oikeastaan edes yritä peittää sitä että kyseessä ei ole vakava asia. Tätä ylikorostetaan liioitelluilla tervehdyksillä. Toinen käsi tekee viralliseen natsitervehdykseen kuulumattoman eleen jolla tuotetaan natsismin johtajan viikset. Tämä on harhaoppisuutta jolla vahvistetaan natsisymboleja selkeästi parodisella tavalla. Toki on myönnettävä, että tämäntasoinen vitsi ei ole hirvittävän fiksu tai taitava. Näyttely ja pukeutuminen korostavat että hommassa ei olla vakavasti. Mutta toisaalta vitsille ei myöskään ole oikein annettu vaivaa, vitsiä ja sydäntä. Sen huumoriarvo on hyvin pieni. Siitä huolimatta parodiakynnys ylittyy eikä parodiahorisontti kuitenkaan killu lähimaillakaan.

Jos jollakulla on epäselvyyttä siitä kumpi kuvasta on fasismia ja kumpi vitsikuva, niin se kertoo että hänen konventioidenlukemiskyvyssään on suuria puutteita. Tämä ei itsessään ole rikollista. Ja jokaisella on jonkinlaisia kognitiivisia vajavaisuustiloja. Itse asiassa en ole itsekään järin hyvä konventioiden hiffaamisessa, olen usein päinvastoin hyvin sokea niiden edessä. Sitä kuvaavampaa tavallaan onkin se, että jopa minun järjenjuoksulla kykenee näkemään näiden kahden kuvan välisen asenne-eron. Eron joka on kuin eri planeetalta.